Onko muita " täysin selittämättömiä" ?
Kaikille näin alkajaisiksi parempaa Uutta Vuotta!
Enimmäkseen olen täällä taustalla liikkunut, mutta jahka hoidot tästä etenee, kuulette minusta varmaan useamminkin.
Lyhyesti taustasta: 04/04 jätin pillerit pois, yritystä 12/04 alkaen (ei tosin joka kk päiviä laskien). Menkat alkoi normaalisti, kierto aika ok (Lugeilla nostettiin 25 pv:stä 27-31:een. Miehen simpat tutkittu; hyvä hedelmöittämiskyky. Mut on ultrattu, paksu limakalvo, ei monirakkulaisuutta, ei mitään näkyvää vikaa.
Kävin aamupäivällä munatorvien aukiolotutkimuksessa; kovin kipeää se ei tehnyt, mutta jännittäjänä meinasin muuten pökrätä tilanteessa. Ilokseni munatorvet on auki, ei siis mitään vikaa sielläkään.
Vaikka osaan iloita toki näistä uutisista, mulle tuli ihan hölmö olo, kun mistään ei löydy vikaa. Korvien välissäkö se sitten on? Vai voiko ajoitus aina olla niin pielessä? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kuun lopussa on taas aika (julkisella puolella), silloin tarkoitus ihmetellä, että mitäs sitten tehdään..
Kommentit (13)
Meillä yritystä takana noin kolme vuotta ja kohta pari vuotta sitten tehtiin tutkimukset, joista ei löytynyt lapsettomuuteemme mitään syytä. Miehen simpat on jopa huippuluokkaa, eikä minussakaan mitään " vikaa" .
Kyllä se kovasti ihmetyttää, että kun ei vaan tärppää, niin ei. Ja se ihmetyttää vielä enemmän, että miten niitä " vahinkoja" tapahtuukin niin helposti ja monesti juuri niille, jotka sitä ei millään muotoa edes toivo.. mutta elämä on..
Meillä hoitorintamalla takana nyt 2 inssiä (clomien tuella). Toisesta tuli plussa, mutta jäi tuulimunaksi. Nyt odotellaan, että päästään kolmanteen inssiin.
Onnea yritykseen teille!
T. Helmiina
Täällä yksi selittämätön, takana lukuisia inseminaatioita, nyt olemme julkiselle puolelle ivf-jonossa. Jos ne viat sitten siellä selviäisivät. Tähän mennessä kaikki ollut hienosti, mutta kun ei tärppää. Endoakaan ei specialisti löytänyt.
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5597085&t=5597085&appid=&…
Tälläisen pinon saimme aikaiseksi...
.. ja tuesta :)
Oli kiva kuulla, etten ole yksin asiani kanssa ja toisaalta myös vinkkejä siitä, mitä ehkä tuleman pitää. Teihin verrattuna olen vielä alkutekijöissä, mutta jostain sitä on aloitettava.
IsoPlussaHali teille kaikille, yhtään vähempää ei tältä vuodelta voi toivoa!
ps. Samaa ikäluokkaa teiän kanssa minäkin, -76 olen.
Kiitos myös MiaMik, mielelläni luen lisää kokemuksista.
Niin ja PlussaHali sulle kans!
Meillä yritystä takana jo kokonaiset kymmenen vuotta, joista viimeiset kolme ollaan raahauduttu hoidosta toiseen, glomeilla alotettiin, seuraavaksi inssit ja kaiken kruunaa kolme epäonnistunutta ivf/icsi hoitoa. Siinä mielessä onnekkaita olemme, että hoidot on aina saatu viedä loppuun saakka, elikkä näissä viimeisissäkin joka kerta alkio siirrettiin. Mutta raskaus ei vain alkanut. Missä vika, sen kun tietäisi...
Tilanne nyt se, että julkinen puoli ei ota enää meitä hoitoihin mukaan. Niin ja kaikki tutkimukset myös tehtiin kaiken aluksi, mutta siellä ei mitään, ei löytynyt syytä kummastakaan osapuolesta, päinvastoin kaikki aivan ihanteellisen hyvin. Niin nyt olisi ainoa vaihtoehto sitten yksityinen puoli. Vielä olisi haluja ja innokkuuttakin jatkaa, mutta rahasta kaikki kiinni. Itse olen vielä tällä hetkellä työttömänä, mies kuitenkin vakityössä. Jospa sitä jostain saisi säästettyä rahat kasaan. Siksipä olisin innokas kuulemaan mitä hoidot yksityisellä puolella maksavat, edes jotain summia jos joku kertoisi. Kiitos!
Kaikille hoidoissa jo oleville ja hoidot vasta aloittaville kovasti plussa onnea, täytyy sen joskus onnistua !
Hei, ja kaikille toivon onnea alkaneelle vuodelle erityisesti tässä raskaaksituloasiassa - nimittäin jotenkin tuntuu, että onneakin pitää olla matkassa.
Minä ja mieheni yritimme lasta vajaan vuoden ilman hoitoja, sitten menimme tutkimuksiin (syy: selittämätön), sitten oli pari clomifen-kuuria, sitten pari inseminaatiota, ja sitten kaksi ivf:ää, ja tietysti niiden väleissä " luomuyritystä" aina. Ei yhtäkään plussaa lähes kahteen vuoteen. Sitten kolmas ivf, jota ennen lääkäri jo varovasti sanoi, että munasoluissani taitaa olla vikaa ja hän suhtautui ylipäätään hyvin varauksellisesti tähän kolmanteen ivf:ään, tai siis toppuutteli realistisena onnistumismahdollisuuksia. Jouduin jo tosissaan käymään läpi sitä, että en tule koskaan saamaan biologisia lapsia ja harkitsimme ahdistuneina luovutussoluja tai adoptiota. No - ivf tehtiin kuitenkin yhdellä alkiolla, erona kahteen ensimmäiseen ivf:ään se, että tehtiin alkiokuoren avaus. Ja kas - raskaus alkoi! Mutta vieläkään ei tiedetä, mikä oli syynä: onni, ihme, suotuisat olosuhteet, luopuminen " oman lapsen pakosta" vai alkiokuoren avaus. Enpä kyllä syytä enempää olekaan miettinyt sen jälkeen vaan ollut kiitollinen ja onnellinen tästä raskaudesta (silloin kun en ole valittanut vaivojani; sekin tulee kyllä eteen...)! Kaikki on sujunut ainakin tähän asti raskaudessa hyvin (nyt rv 37 eli maaliviivalla ollaan), ja tätä kirjoittaessa itse asiassa alkaa taas pelottaa, että voiko tämä olla mahdollista, että meille tosiaan tulee lapsi. Pelko on taustalla ollut koko ajan. Ja paniikki, että jos nyt itse tekee jotain väärin, kun on tällainen tilaisuus annettu.
Mutta koittakaa jaksaa pitää toivoa yllä - tsemppiä ja vielä kerran onnenpotkuja kaikille!!!
Ihan ensiksi vm-72, en tajua kuinka olette jaksaneet näin pitkän ajan..!? Kymmenen vuotta tuntuu musta aivan mahdottomalta ajalta, itse ollaan yritetty kolme vuotta ja meillä on ollut 3 keskenmenoa.. Välillä tuntuu aivan mahdottomalta jaksaa eteenpäin kun ystäväpiiriin satelee vauvoja tuosta vain.
Toivon teille vm-72 myötätuulta ja onnea, samoin myös kaikille muillekin selittämättömille :)
Koville ottaa lukea miten kauan ja kenties loputtomiin kaikki voi kestää, mutta kiva, että piipahdit täällä lapsettomien puolella kertomassa, että toisinkin voi käydä :)
Niin se vain on, että Lapsi on Lahja, Elämä on Ihme.
Kovasti Onnellista Odotusta loppuviikoille Siksu ja muille tuhannesti bdbdbdbdbbddbb yritykseen!
Hei olen vuosimallia -72 ja mieheni -71. Jätin e-pillerit pois 4.12.2001. Tutkimuksiin sain taivuteltua mieheni 2004 syksyllä. Meidät tutkittiin, eikä löydetty mitään syytä lapsettomuuteemme. Tutkimukset saatiin päätökseen juuri ennen kesää 2005. Meille tehtiin hoitosuunnitelma. Eli syksyllä -05 olisin alkanut pistämään itseeni sellaista hormoonia joka olisi pidentänyt ovulaatio aikaa ja lisännyt munarakkuloiden määrää. Meille myös varattiin IVF inffo aika 11.1.2006. Eli jos ei syksyllä olisi onnea olisimme menneet koeputkihedelmöitykseen. Mutta kummallisesti asiat sitten muuttuivat. 24.7. 2005 tein elämäni ensimmäisen plussa raskaus testin. 9.8 Olin varhais ultrassa, missä tarkistettiin että todella olen raskaana, sikiö on elossa ja kiinnittynyt oikein. Nyt olen 28+4rv ja LA on 24.3.2006. Halusin kertoa tämän, että oikeasti ei sitä koskaan tiedä ;) Uskomattomia ihmeitä tapahtuu. Plussa säteitä lähettäen +++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Hei VM -72, me ollaan yksityisellä hoidoissa ja hinnoista tiedän sen verran että ivf-hoito lääkkeineen (lyhyellä kaavalla, ilman sumuja) maksoi noin 2000e. Pas-siirto maksoi vähän alle 400e. En tiedä icsi -hoitojen hintoja. Nää on siis ne hinnat jotka jää itse maksettaviksi kela-korvausten jälkeen.
Kyllähän noi summat on tosi suolaiset, meilläkin toinen oli työttömänä ja siinä sitten ihmeteltiin että mistä luottokorttilaskuihin rahat. Ei ole vielä tärpännyt, on yksi ivf-hoito, yksi tuoresiirto ja yksi pas takana.
Onnea ja hmm... lottovoittoa itselle ja teille toivotellen.
Kerronpa sinulle nyt oman tarinani. Jätin pillerit pois melkein 20-vuotiaana. Loppukesästä 1998. Vauvaa ei ruvennut kuulumaan, mutta mihinkää tutkimuksiin emme menneet. Ajattelin, että olenhan nuori vielä. Tammikuussa 2000, rupesin opiskelemaan, ei kuulunut uutta tulokasta. Vuosi tästä eteenpäin, tammikuussa 2001, kävin sisätutkimuksessa ja sanoin, että olimme yrittäneet tehdä lasta. Sanoin, että vielä emme sen kummenpiin tutkimuksiin lähde, koska olin ajatellut tehdä sen valmistumiseni jälkeen, johon oli vielä 1,5 vuotta aikaa. Lääkärinkäynnistä kuukausi eteenpäin, olinkin raskaana. Meille syntyi poikavauva 11/01. Opiskelut keskeytyi äitiysloman ajaksi.
Kun poikamme lähestyi kolmen vuoden ikää, alkoi vauvakuume jälleen poltella. Plussasinkin tällä kertaa jo toisen kierron jälkeen, mutta raskaus meni kesken. Kaksi kiertoa lisää ja plussasin jälleen. Tällä kertaa onnistui ja nyt meillä on toinen, muutaman kuukauden ikäinen poika.
Toivottavasti sain vähän valettua toivoa sinuun. Tiedän miltä tuntuu kerta, kerran jälkeen tuijottaa sitä inhottavaa veritahraa. Toivottavasti onnistaa!!!!!!
Hei SanniAnniina!
Me olemme yrittäneet vauvaa jo 5½ vuotta, yhtään plussaa ei ole tullut. Kummastakaan ei ole löytynyt mitään " vikaa" , mistä tämä lapsettomuus voisi johtua. Ensimmäinen inssi tehtiin joulukuussa, ei tulosta, seuraavasta kierrosta yritetään uudelleen. Täytyy vain jaksaa pitää toivoa yllä!
Kaikkea hyvää vuodelle 2006 ja onnea hoitoihin!