Lapsilla hieman yli kaksi vuotta ikäeroa - miten sujui?

Nuorempi on kohta 1 v 5 kk ja vanhempi täyttää syksyllä 4. Kun nuorempi alkoi olla vuoden ikäinen, heistä on ollut paljon kaveria toisilleen. Mielestäni mukava ikäero juuri sen takia, että heille on toisistaan leikkiseuraa. Isompaa tietysti harmittaa ja suututtaa usein, kun pienempi ottaa "hänen tavaroitaan", toisaalta myös pitää pienemmän puolta, huolehtii ja auttaa nousemaan esim. sohvalle tms.

Vauva-aika meni hyvin sisarusten kesken, isompi oli aina tosi ylpeä vauvasta ja heti esittelemässä ihmisille hänen vauvaansa. Ja vauvaksi kyllä kutsuu usein siskoaan vieläkin. Mustasukkaisuutta alkoi ilmetä vasta sitten, kun vauva alkoi leikkiä leluilla ja olla enempi "persoona".

Mukavasti meillä on mennyt. Muistan kuinka isolta poika tuntui, kun hän tuli sairaalaan isin kanssa katsomaan minua ja vauvaa seuraavana päivänä kun vauva oli syntynyt. Yht´äkkiä hän olikin kasvanut ihan järkyttävän isoksi!

Olisiko muilla vielä vinkkejä ja kokemuksia jaettavaksi?

Vauva on melkein puolvuotias nyt, ja onneksi tempperamanttisen sonsiskon pahin uhma oli juuri ennen syntymää.

Me ihan tarkotuksella vältettiin tekemästä mitään muutoksia ennen vauvan syntymää (emme opettaneet nukkumaan koko yötä omassa sängyssä, emme ottaneet tuttia pois, emme luopuneet puolipäiväisestä tarhapaikasta).

Vauvasa alettiin puhumään enemmän vasta pari kk ennen syntymää, jolloin alettiin pesemään pikkuvaatteita, pedattiin sänky, otettiin kehto ja turvakaukalo esiin. Näihin kaikkiin sisko sai koskea ja kiivetä jne, ja kun vauva sitten syntyi, oli ihan ok että ne olivat vauvan käytössä kun ei niissä enään uutuudenviehätystä ollut.

Meillä ol polikliininen synnytys, eli aamulla lähdettiin synnyttämäään (käynnistys), ja illalla tultiin kotiin vauvan kanssa. Ylläpidettiin siskon normaaleja rutiineja vauvasta huolimatta (esim iskä pesee illalla, äiti lukee sadut ja laulaa). Vauvaa ei käytetty tekosyynä tai verukkeena millekkään, ei edes silloin kun juuri vauvan takia haluttin siskon olevan esin hiljempaa. Siskoa ei pakotettu mukaan hoitotilanteisiin, mutta toivotettiin tervetulleeksi auttamaan. Vauvalle ei kamalastu leperrelty siskon ollessa vieressä jne.

kun vauva oli n 6 vk, oli meillä jo ihan normaali arki, ja uudet rutiinit. mustasukkaisuutta ei siis ole ilmennyt, vauva on kovin tärkeä siskolle. nyt mm nukkuvat samassa huoneessa (sisko halusi sitä heti kun ehdotin), suuri tekijä tässä "helppoudessa" on toki vavan luonne, joka siis on rauhallinen, hyvin nukkuva ja e-alleginen (molemmat isotssaret on ollut maito-muna-allergikkoja joka tietysti aiheutti omat hankaluutensa, ja kipunsa...)

Meillä tytöillä on ikäeroa n. 2,5 vuotta ja esikoinen on varsin vilkas ja touhukas tapaus. Meillä kyllä mustasukkaisuutta on ollut jonkun verran, mutta olin kyllä itse varautunut pahempaankin. Mutta kyllä isosisko on jokusen kerran ilmoittanut, että vauvan saisi viedä takaisin äidin mahaan tai että pikkusisko on ihan tyhmä ja häiritsee kaikkea, mutta tämä kyllä on mielestäni vain ihan normaalia ja ymmärrettävää. Ja on hän muutaman kerran vauvaa suutuspäissään läppäissytkin, tällöin tosin seuraamukset ovat olleet sen verran ikävät, että montaa kertaa ei ole tätä onneksi tehnyt. Isosiskon otteet vauvaa kohtaan olivat aluksi varsin kovakouraisia ja hetkeksikään ei voinut jättää näitä kahta valvomatta samaan tilaan.



Meillä vauva on alusta asti ollut itkuinen ja vaativa ja ensimmäiset noin puoli vuotta ei viihtynyt hereillä ollessaan oikeastaan hetkeäkään missään muualla kuin sylissä tai kantoliinassa ja tämä hankaloitti kyllä arkea ja esikoisen kanssa olemista melkoisesti. Miehen kanssa vuorotellen teimme esikoisen kanssa erilaisia juttuja ihan kaksistaan kun toinen oli vauvan kanssa. Tämä auttoi meillä sekä vanhempien jaksamista että varmasti myös vähensi esikoisen mustasukkaisuutta. Mutta rankkaa kyllä oli, kun päivät sai kantaa vauvaa kokoajan sylissä ja samalla piti yrittää esikoisen kanssa puuhastella. Meillä isosiskoa ei kovin paljon vauvan hoito kiinnostanut, vaikka olisi halutessaan toki saanut siihen osallistua, en sitten tiedä johtuiko siitä, että vauva usein itki esim. vaippaa vaihdettaessa melkoisesti. Meillä vauva on alusta asti valvottanut myös yöllä ja alkuun myös esikoinen heräili vauvan itkuun, varsin nopeasti kyllä tottui siihen niin, että ei herännyt enää siihen kuin satunnaisesti.



Nyt kun pikkusisko on 8 kk, ovat päivät alkaneet pikku hiljaa helpottua. Vauvan itkuisuuden ainakin yhdeksi syyksi ovat paljastumassa allergiat, joita nyt selvitellään. Erityiskorvikkeen myötä myös yöt ovat nyt jonkun verran helpottuneet. Ja siskosten välit ovat myös huomattavasti lämmenneet. Pikkusisko on isolle siskolle tosi tärkeä ja heillä on jo joitain ihan omia juttujakin ja pikkusisko nauraa kaikista eniten ison siskon toilailuille. Tosin pikkusiskon liikkumisen myötä nyt uutena hankaluutena on se, kun pikkusisko tulee ja meinaa ottaa isonsiskon lelut ja tästä asiasta nyt sitten väännetään lähes joka päivä... :-) Mutta varsin mukavasti kuitenkin nyt päivät sujuvat ja molempien tyttöjen touhuja on kyllä ihana seurailla.