Miten miehesi suhtautuu yökukkujaan?

Mä vetäisin ainakin TOOOOSI isot herneet nenään, jos mies ei mainitsemiesi unenparannusehdotusten jälkeen lopettaisi marinaansa. Kokeile vaan vielä ehdottaa vaikka tuota esikon huoneessa/toisessa huoneessa sohvalla nukkumista, jos hänen untansa teidän yhteinen lapsukainen häiritsee... Jos ei kelpaa, niin KÄRSIKÖÖN!



Anteeksi kiukkuinen sävy, mutta omalta mieheltäni en sietäisi tuollaista. Hänkin työssäkäyvä, tekee pitkää päivää (herätys viideltä aamulla, illalla 17-19.30 kotona, yrittäjä).

Jos kerta miehellesi ei kelpaa mikään ehdotus, jolla parantaa omaa nukkumistilaansa, voisit mielestäni sanoa, ettei hänellä ole oikeutta valittaa päiväsaikaan.



Öhisee/kähisee/rupattelee meidänkin vauva, nyt 8kk, ja mies on jo taas tottunut siihen. Esikoinenkin herättää öisin, siihen mies ei ole " tottunut" , sillä hänen tehtävä on viedä esikoinen takaisin sänkyynsä, että minä jaksan päivät lasten kanssa. Jos juoksisin sekä esikoisen kanssa että pomppisin yösyötöt kuopuksen kanssa saattaisin joutua seitsemänkin kertaa yössä nouseen. Nyt kummallakin on yleensä kaksi nousua, " pahoina" öinä kolme-neljä.



Ja mun mies tekee töitä, jossa ihmishenkikin voi olla kysessä. Silloin kun hänellä on aikainen aamu, annan hänelle mahdollisuuden nukkua ja kuljettelen itse esikonkin takaisin sänkyynsä. Meilläkin miehellä on valta laittaa korvatulpat korviinsa, matkata vierashuoneen sängylle tai vaikka saunan lauteille. Mutta valittaa ei saa, jos en kerran minä saa ;-)

Täytyypä vielä kommentoida, että enpä yleensä juuri noteeraa miehen valitusta, kun ei ehdotukset kelpaa. Ärsyttää vaan välillä niin pirusti, kun tuntuu että pääasia on hänen hyvinvointinsa. Ihan kuin tässä itse nauttisi sata kertaa yöllä nousemisesta, kun on esikoinenkin hoidettavana eikä päivällä ennätä päikkäreillekään, kun lapset nukkuu eri aikaan.

onhan se tietysti raskasta lähteä töihin,jos ei saa nukuttua.Mutta on se raskasta meillä äideilläkin.Työtä se on vauvan hoitokin ja kaikki kotihommat.Eikä kaikki äidit pysty nukkumaan päiväunia.Itse en ainakaan halua,vaan on mukava touhuta sitten rauhassa jotakin,kun vauva nukkuu.

Meillä mies nukkuu patjalla viikolla,millon missäkin.Huvittavin paikka on varmasti suihkuhuone!Silloin kun vauva huusi puoliyötä,oli se ainoa paikka mihin ei niin paljoa äänet kuulunut.Viikonloppuisin sitten nukutaan yhdessä,kun ei tarvitse aamulla aikasin nousta.Ja minä sitten siirryn vauvan kanssa keittiöön aamukahville. Ei tämäkään mukavalta tunnu,mies kyllä vähän valittaa että on ikävä kainaloon.Mutta aikansa tätäkin vaan kestää..

Vauvan ollessa pieni mieheni nousi muutamia kertoja ylös vaihtamaan vaippaa (kakkaa tuli ympärivuorokauden...) ja nukuttamaan. Ei koskaan valittanut ja sanoi aina, että herätä jos tuntuu siltä.

Muutoin mies ei vauvan hentoihin äännähdyksiin herännyt.



Kun vauva oli n. 4 kuukautta tuli hänelle tavaksi kääntyillä sängyssä rinnan syönnin välissä ja POTKIA ja HAKATA ja REPIÄ isää. (ei koskaan tehnyt sitä mulle) Tästä mieheni ei ymmärrettävästi pitänyt. Onneksi se jäi lyhytaikaiseksi vaiheeksi ja nyt vaavi nukkuu yöt omassa sängyssä.

joskus oikein toivoisin että heräisi kanssani vauvaa hoitamaan. Sen verran on sovittu että hän saa viikolla nukkua, koska käy töissä (vaikka kyllä kotiäiti on 24/7 töissä), mutta viikonloppuna vauvaa hoidetaan yhdessä. Jos mies alkaisi valittaa vauvan heräämisestä, voisi siirtyä a)parvekkeelle b) ulkoruokintaan c) jurvankuntaan valittamaan. Varsinkin kun teillä näköjään on noita vaihtoehtoja etsitty.



Se että perheeseen tulee vauva ei anna miehelle oikeutta ruveta lapseksi uudestaan.



Anteeksi tiukka sävyni...

Minunkin mies valitti alkuun yöheräämisiä ja aikaista ylösnousemista: pakotin hänet välillä aamulla nousemaan vauvan kanssa, että itse saan joskus nukuttua. Joillakin miehillä on kumma ajatus, että vauva olisi vain äidin vastuulla ja tälle voisi sitten kritisoida vauvan käytöstä. Ihan kuin äidit eivät kärsisi yöheräilyistä. Me riideltiin alkuun rajusti univelkaisina molemmat. Nyt menee onneksi paremmin kun vauvakin nukkuu. Koita jaksaa!

Meillä mies kyllä hoitaa omasta vapaasta tahdostaaan niin paljon, kun kerkee eli siinä mielessä ei ongelmaa. Ja olen huomannut, että parasta " lääkettä" siihen, että omankin (äidin) levon tarve tulee vastapuolelta (isältä) huomatuksi on nimenomaan se, kun mies itse " joutuu" hoitamaan vauvaa. Itse käyn tallilla joka ilta, kun mies tulee töistä. Näin ollen miehen on pakko huomata, että eipä siinä voikkaan yhtään mitään muuta puuhailla, kun vaavi on hereillä... Mutta niin kuin sanottua, meillä mies kyllä tajunnut asian alusta lähtien.



tuiskuneiti79 + poika 5,5 kk

mun mies tekee kahta työtä, monesti on 3 päivääkin putkeen, parin tunnin unilla... toisesta kun pääsee,niin kotiin vaihtaan vaatteet ja toiseen työhön. se on rankkaa!!! joten mä hoidan tytön kokonaan melkeempä. sauna kun lämmitetään jos tyttö on hereillä,niin sielä voin käydä yksin rauhassa. sen aikaa mies kiikuttaa tyttöö sitterissä. sylissä ei paljoo kerkee piteleen.. sit kun on hetki vapaata töistä,mies haluaa olla ja köllötellä, ja tottakai minä annan hänen levätä. perheenhän elättää tuolla työnteolla.

joskus tosin ois kiva kun mieskin kantelisi vauvaa hetken.. mun selkä on kipeenä,niin lääkettä menee...

mutta minähän se äitiyslomalla olen kaksi vuotta, enkä koe tätä kotiäitiyttä työnä, vaan ihanana aikana elämästä kun saa katsoa tytön kasvavan ja kehittyvän. ei tämä ole työtä.. työ on sitten kun äitiysloma loppuu ja täytyy joka aamu vääntäytyä töihin..ja olla siellä ja palvella asiakkaita.. nyt saa sentään puuhastella kotona niitä näitä, saa juoda kahvia koska haluaa ja saa istua koska haluaa... niin ei töissä :)

nyt liippaa jo asian vierestä.



nauttikaa mammat tästä ajasta, tämä on oikeesti laatuaikaa, mitä muutamat yö heräämiset haittaa,kun saa kuitenkin olla päivän kotona :))



terv. Jeo Ja Jade 3kk3vkoa :)

Meillä mies on jostain syystä niin herkkä uninen, että herää jokaiseen vauvan ääntelyyn, minä taas en tiedä mitään pienistä ähinöistä. Mies tekee kolmivuorotyötä ja " muuttikin" toiseen kamariin vauvan ollessa ihan pieni, jotta saisi nukuttua paremmin. Olin myös itse ratkaisuun tyytyväinen, koska mekin vauvan kanssa nukuimme paremmin, kun yksi kuorsaaja oli vähemmän huoneessa :) Lisäksi yritin syöttää ja röyhtäyttää vauvan " nopeammin" että mies saisi nukuttua, mutta eihän se tietenkään onnistunut ja vauvakin nukkui sitten huonommin. Joten mies nyt nukkunut reilut pari kuukautta toisessa huoneessa ja heräilee sitten vapaa aamuinaan vauvan kanssa että minä saan nukkua pitempään. Lisäksi mies hoitelee esikoisen satunnaiset yöheräilyt.



Nyt vauva syö enää kerran yössä ja nukkuu tosi rauhallisesti. Sanoinkin jo tuossa miehelle, että saa " muuttaa" takaisin meidän kamariin ainakin vapaiksi ja iltavuoroiksi. Aamuvuorot ja yövuorojen jälkeiset nukkumiset " saa" vielä nukkua toisessa kamarissa :) Meillä toimii näin hienosti, koittakaa tekin saada ratkaisu aikaan. Tosiasia on, että molemmat tarvitsevat unta jaksaakeen " omissa töissään" .



T: Meimi79+Eetu 2,5 kk ja esikoinen5v

Meidän 1,5 kk vanha neito ITKEE iltakuudesta aamuneljään jos ei häntä kanniskella ja hytkytellä, ja itkee usein siltikin. Mies käy töissä ja osallistuu silti tytön rauhoitteluun. Tosin hänellä menee tunnissa-parissa hermot, joten minä hoidan päävastuun ja annan tytön hetkeksi miehelle kun olen itse ihan loppu. Ei mies silti valita ettei saisi nukkua vaan yleensä kahden aikaan kuukahtaa kun minä jään jatkamaan, ja nukkuu hyvin.



Luulen että tuohon voisi tepsiä se että laittaisit miehen nousemaan hakemaan tytön sinulle ja vaihtamaan vaipan. Niinkuin joku sanoi, mies kannattaa laittaa hoitamaan vauvaa, myös päivällä, niin ymmärtää ettei me millään lepolomalla olla kotona. Pienen vauvan hoito on rankempaa kuin ansiotyö, ainakin minun mielestäni. Eikä siinä tunneta työaikoja tai yöunia, eikä viikonloppuja. Jonkun aikaa kun joutuu nousemaan niin johan rupeaa nukuttamaan. Meillä mies ihmetteli jossain vaiheessa kun valitin vauvahoidon raskautta. Annoin vauvan hänelle yhtenä iltana pariksi tunniksi niin johan alkoi itsekin valittamaan.



Minusta on myös miehen etu että hän hoitaa vauvaa. Se on raskasta, mutta jos vauvaa ei hoida, ei suhteesta myöskään muodostu yhtä läheistä. Sitten isän on turha odottaa että vauva viihtyy myöhemmin hänen kanssaan ja kaipaa häntä. Ei voi vain saada, on myös annettava.



Hirmu helposti kyllä lipsuu itse tekemään kaiken. Ajatteleekohan sitä että mies on jotenkin heikompaa tekoa. Itse ainakin huomaan pelkääväni että mies väsyy liikaa ja saa tarpeekseen. Mutta totuus taitaa olla että mitä enemmän mies hoitaa vauvaa, sitä läheisemmäksi perhe hänelle tulee, ja sitä enemmän hän arvostaa vaimon tekemää " työtä" , koska ymmärtää miten raskasta se on.

Itse näen tämän asian siten, että koska minä olen meistä se, joka on jäänyt pois työelämästä vauvaa hoitamaan, niin silloin päävastuu vauvasta on minulla. Miehen työ on aika vaativaa ja työpäivät ovat pitkiä. On oikeudenmukaista antaa hänen nukkua yönsä rauhassa. Niinpä meillä mies nukkuukin eri huoneessa kuin minä ja vauva. Vauva heräilee usein ja olen väsynyt, mutta saan sentään olla kotona verkkareissa vailla tiukkoja aikatauluja ja deadlineja. Tosin täytyy sanoa, että vauvanhoitaminen on TYÖTÄ, ei ehkä niin intensiivistä/kiireistä, mutta jatkuvaa tauotonta " passissaoloa" vuorokauden ympäri. No, kyllähän mies viettää aikaa vauvan kanssa iltaisin, joten saan omaakin aikaa.

Mies herää aamuisin 6-7 välillä tekemään töitä, mutta olen kylläkin hänelle sanonut, että mikäli vauvan itku häiritsee voi aivan vapaasti siirtyä toiseen huoneeseen patjalle nukkumaan. Tosi harvoin näin käy, koska hän on niin hyvä uninen. Joskus kuitenkin itsestäni tuntuu ettei toinen voi siinä metelissä nukkua eikä itsekään saa vauvaa hiljaiseksi niin olen komentanut hänet muualle. Meillä toimitaan siten, että mies nukkuu yöt " hyvin" ja herää aamulla tytön kanssa, jolloin minä saan nukkua pitkään eli 9-10...Meillä kun mies on tehnyt pääasiassa kotona töitä, niin tämä on onnistunut. Nyt onneksi yötkin ovat taas sujuneet rauhattoman ja väsyttäneen vaiheen jälkeen.

ja päivä kotona vauvan kanssa käy työpäivästä. Ja varsinkin nyt kun lapsia on kaksi ( 2v ja 5kk ). Meillä onneksi mies ymmärtänyt tämän. Toisen lapsen kohdalla MINÄ ehdotin, että jos nukkuisin vauvan kanssa vierashuoneessa ja mies hoitaisi esikoisen satunnaiset heräilyt, mutta mies halusi ehdottomasti että nukutaan kaikki samassa huoneessa. Meillä vauva nukkuu välillä meidän välissä ja usein aamuyöstä mies ottaa vauvan kainaloonsa, jotta minä saan rauhassa nukkua. Vauva nukkuu rauhallisesti isin kainalossa ja isikin nukkuu hyvin. Mieheni ei ikinä valittaisi vauvan ääntelyistä! On myös sikeä uninen, eikä kyllä herää useinkaan öisin.

jeo:

mutta minähän se äitiyslomalla olen kaksi vuotta, enkä koe tätä kotiäitiyttä työnä, vaan ihanana aikana elämästä kun saa katsoa tytön kasvavan ja kehittyvän. ei tämä ole työtä.. työ on sitten kun äitiysloma loppuu ja täytyy joka aamu vääntäytyä töihin..ja olla siellä ja palvella asiakkaita.. nyt saa sentään puuhastella kotona niitä näitä, saa juoda kahvia koska haluaa ja saa istua koska haluaa... niin ei töissä :)

nyt liippaa jo asian vierestä.

nauttikaa mammat tästä ajasta, tämä on oikeesti laatuaikaa, mitä muutamat yö heräämiset haittaa,kun saa kuitenkin olla päivän kotona :))

:)

Olenkohan mahdollisesti jotenkin erikoinen kun en ole vielä tajunnut, että lastenhoidon pitäisi olla kokonaan kotonaolevan vastuulla?

Enkä ole vielä keksinyt, mitä ihmeen erikoista " laatuaikaa" tämä on.

Ja onkohan lapsessani jotakin vikaa, kun en ensimmäisten kuukausien ajalta muista, että olisin päivisin saanut nauttia kahvini tai ruokani " koska haluan" tai ainakaan lämpimänä... Enkä myöskään ehtinyt lukea edes aamun lehteä rauhassa tms. Syy: lapseni kaipasi syliä, imetystä, hoivaa jne. Ja näitä kyllä mielelläni hänelle tarjoan. Mutta pikkuvauvan hoitaminen oli mielestäni niin kokonaisvaltaista hommaa, että kyllä siinä omat tarpeet jäivät taka-alalle tosi reippaasti.

Toki on niin, että äiti on hoitamassa lasta kotona ja vastaakin siis lastenhoidosta päivisin. MUTTA: ei tämä mitään lepoa ole ainakaan minulle ollut. Joten mielestäni on aivan tasapuolista, että mies myös töiden jälkeen osallistuu lastenhoitoon omalla panoksellaan. Ja meidän vauva heräili syömään melko tiheästi ensimmäiset neljä kuukautta, joten hoidimme ne vuoroon. Jos en olisi saanut nukkua yhtään pidempää pätkää, niin päivät olisivat olleet yhtä kaaosta enkä todellakaan olisi jaksanut lapsen kanssa. Miehen työ on rankkaa ja vuorot pitkiä, 12-16 tuntia ja hänellä on ihmisten turvallisuus käsissään. Mutta jokainen terve ihminen kestää yhden tai kaksi yöheräämistä. Ja eikö ole kohtuullista, että heräämiset esim. puolitetaan, jotta molemmat saavat hieman lepoa? Ja meillä mies itse halusi hoitaa osan heräämisistä.

Meille on ollut alusta saakka selvää, että molemmat hoitavat lasta tasapuolisesti. Itse olisin jossakin kovimmassa itkuvaiheessa ollut tosi onnellinen, jos olisin voinut lähteä päiväksi töihin lepäämään, pois vauvanitkusta, aikuisten seuraan ja tulla taas illalla virkistyneenä kotiin.

En siis tajua, mitä ihmeen lepoa tämä lasten kotihoito on. Meillä ainakaan lasta ei ole voitu hoitaa " vasemmalla kädellä" ja viettää itse lepoaikaa siinä sivussa.

Lapsi on hankittu yhdessä ja yhdessä siitä on kannettava myös vastuu. Ja jos miehellä on niin hemmetin vastuullinen ja tärkeä työ, ettei siedä edes yhtä yöheräämistä, niin kannattaa varmaan sitten jättää lisääntymättä... Eihän tämä vauvavaihe ole ainut, jolloin lapsi valvottaa, vaan levottomia öitä tulee varmasti jatkossakin. Onko sitten niin, että äiti vastaa kaikista näistä monen vuoden ajan?

Koska te nyt selvästi katsotte asiaa niin eri kantilta jessiina77 kanssa. Ymmärrän jeo:n kannan täysin; kotiäitiys on tähän mennessä tarjonnut minulle sen, mitä työelämä ei koskaan. En monestikaan ajattele tätä kotona oloa ja vauvan hoitoa työnä; sana työ kun merkitsee minulle lähinnä epämukavaa hommaa.



Toisaalta ymmärrän senkin, mitä jessiina77 tarkoitti. Monesti on ollut päiviä, jolloin saan jotain lämpöistä ruokaa vasta siinä vaiheessa suuhun, kun mies tulee kotiin. Vauva sitoo minut päivisin oikeastaan täysin, ja kaikki tapahtuu vauva toisessa kainalossa (kuten nytkin tässä kirjoittaessa).



Tämä meni nyt vähän ohi aiheen, mutta tarkoitukseni oli sanoa, että vauvat ovat erilaisia, samoin kuin äiditkin. Jokainen näkee asiat eri tavalla ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Mikä toiselle on " helppo" juttu, vaatii se toiselta paljon. Joten suvaitsevaisuutta kiitos...



-Niiga

Olen tehnyt monenlaisia töitä 14-vuotiaasta asti, niin suorittavaa fyysistä työtä kuin aikuisempana vaativaa akateemsita erityisasiantuntijan työtä ulkomaanmatkoineen ja ylitöineen. *Koskaan* en ole ollut niin uupunut

kuin pikkuvauvan kanssa kotona.



Joten en kyllä mitenkään ymmärrä millä ihmeen perusteella minun pitäisi yksin hoitaa vauvaa 24h/vrk, jos olen kotona vanhempainvapaalla?!? Hoidan lasta siis sen 8-10 h kun toinen on töissä ja muun ajan lapsenhoito tietenkin jaetaan.

nimittäin että pienen lapsen hoitaminen käy työstä ja rankasta työstä käykin. Leipätyöni on vaativaa ja stressaavaa ja tuli välillä uniinkin, mutta silti en kokenut sitä niin sitovaksi ja aikaa vieväksi kuin kuukauden vanhan vauvan hoitaminen. Tässä olet kiinni vuorokaudet läpeensä. Töissä sai sentään syödä ja välillä huitaista kahvitkin huiviin suurin piirtein silloin kuin halusi. Nyt kun ite tekis mieli syödä, niin todennäköisesti tekee vauvankin ja vauvan tarpeethan menee tietenkin omien edelle.



En tarkoita valittaa, koska olen ite (mieheni kanssa) tarkkaan ja harkiten päättänyt lapsen tehdä. Ei tämä ylivoimaista ole ja toki tästä tykkäänkin ja omasta ihanasta vauvasta erityisesti. Mutta kyllä se nyt vaan niin on, että jos lapsi on yhteinen, niin kyllä se yhdessä hoidetaankin, vaikka mies leipätyössä kävisikin. Itse olen onneksi niin onnellisessa tilanteessa, että rakas mieheni osallistuu vauvan hoitoon kiitettävästi, vaihtaa vaippoja, myös yöllä, kylvettää, kanniskelee, niin että saan itse syödä rauhassa iltaisin. Eikä valita, vaikka vauva vähän yöllä valvottaakin, koska mitäs se valittaminen auttaa.



Ja: mikäs isä se semmoinen on, joka ei oman lapsensa hoitoon osallistu?

Meillä on ns. helppo vauva ja silti en ny lähes puoleen vuoteen ole vauvan hereillä ollessa (" yksinäni" ) voinut:

- siivota

- lukea lehteä, paitsi ehkä jonkun viisi riviä kerrallaan

- tehdä töitä (teen firmamme paperityöt)

- tehdä itselleni lämmintä ruokaa (lukuunottamatta mikroon lykättäviä)

- käydä RAUHASSA vessassa

- lukea Aku Ankkaa kokonaan (huom! tämä on tärkeää :))

- jutella kaikkia asioita läpi ystävieni kanssa puhelimessa



Olen voinut:

- tyhjentää ja täyttää tiskikoneen 20 pätkässä (koska joka välissä pitää " huutaa" vauvalle " KUKKUU" ...)´

- juosta postilaatikolle (4 m)hakemaan lehden (jota en kumminkaan ehdi lukea)

- heittää pyykit sikanopeasti koneeseen ja sen jälkeen kuivuriin (jonnekka ne jäävät kunnes mies tulee kotiin ja voin viedä ne kaappiin)



Joten tämä ei todellakaan ole mielestäni " lepolomaa" . Vertaan tätä siihen, kun raskausaikakaan ei mielestäni ollut " elämäni parasta/ihaninta aikaa" vaikka en kärsinytkään minkäänlaisista vaivoista ja mahakin oli " sievä" ja en ikinä voinut/voi ymmärtää, että joku niin sanoo.



tuiskuneiti79 + poika vajaa 6 kk