Mistä voimia arkeen?
Minusta alkaa tuntua että olen aivan puhki.Esikoisemme 3v on todella vaativa tapaus ja mustasukkainen uudelle perheenjäsenelle joka on reilut 2kk vanha.Esikoinen kerää huomiota milloin mitenkin viimeksi tänä aamuna " halasi" pikkuveljeään kovakouraisesti.Pahinta on kuitenkin eskoisen jatkuva kitinä ja uhma joka asiasta, jonka johdosta kaikki päivät ovat yhtä tappelua.
Vauva puolestaan on myös vaativa tapaus.Nukkuu sekä yöt että päivät huonosti, yöllä max 3h pätkiä ja päivisin ei juuri lainkaan.Lisäksi meillä on ollut jo useampi flunssa tänä keväänä, myös vauvalla oli nuha ja nyt näyttäisi taas rohisevan.
Tuntuu että itse vain kiristän vyötä ja yritän jaksaa.Kaikki sanovat että kyllä se siitä mutta milloin?!Lisäksi minusta tuntuu ihan rupsahtaneelta.Vatsan tilalla on pömppis ja toisin kuin esikoisen kohdalla, kilot eivät ole lähteneet samaan tahtiin (tosin olen hoikka luonnostaan).Muutenkaan en ole toipunut toivomallani tavalla ja esim. lantionpohjanlihasjumppaa on vielä paljon edessä:(
Tiedän olevani perfektionisti myös äitiydessä mutta en vain osaa luopua esim. siisteydestä jne.
Sukulaisia ei asu lähimaillakaan joten heistä ei ole apua.Neuvolantädistäkään ei ole apua.Miten ihmeessä te muut jaksatte täysipäisinä tätä rumbaa?
Kommentit (3)
Neuvoa en kyllä osaa antaa, kun en itsekkään tiedä miten sitä saisin. Tuntuu tosiaan että en selviä päivästä toiseen, olen aivan puhki. Meillä on 2v4kk, 1v4kk ja 4kk lapset, kaikenlisäksi kamalan villejä :) Kukaan sukulainen tai tuttu ei ole koskaan tarjonnut apua, vaikka tietää etten jaksa :(
Tiedän kyllä että en ole ainut äiti, joka apua kaipaisi. Päättäjät voisivat herätä ja lisätä kodinhoitajia, ennenkuin me väsyneet äidin olemme potilaina :) Aivan totta!! Luulen että tulisi edullisemmaksi, kuin kustantaa sitten huonosti voivien perheiden " jälkihoitoa" . Ei tämä tilanne meilläkään kauan oi olla näin rankkaa... Pitää toivoa, ettei kuitenkaan vaikuta mitenkään omaan terveyteen tai lapsiin.
se alkoi, kun vauva oli n 1 kk ja kesti n. 3 kk asti. Oli paremempia ja huonompia päivä. Kunnes kuulin lasten hoitajalta vinkin: tarralla palkitseminen. Miellä se on ollut pelastava asia. toimii näin;
Aina kun lapsi on ollut mielestäsi kiltti ja päivä on sujunut hyvin, lapsi saa illalla ennen nukkumaan menoa tarra. Eli siis kun hampaat on pesty ja yöppäri päällä.
Kerro tästä systeemistä lapselle kannustavasti.
- ostakaa lapsen kanssa yhdessä hänelle mieluisia tarroja sekä tarravihoko, mihin liimata yksi tarra iltaisin.
- kun tarroja on kerääntynyt vihkoon esim 10 kpl, sopikaa lapsen kanssa mitä kivaa teette, esim uiminen, tai pikku lelu, retki luontoon, mitä tahansa, mistä tiedät, että lapsesi nauttii.
- se on todella motivoivaa, että lapsi huomaa itse kongreettisesti, että saa palkinnon ja jaksaa aina yritää olla kiltimmin ja kiltimmin ihan itsestään ja vauvasta aiheutunut paha mieli unohtuu pikkuhiljaa.
- Juttelin paljon esikoisen kanssa, että häntä varmaan harmittaa vauva ja pelottaa koko tilanne.
Yritä asettua esioisen asemaan ja ajatella, että lapsi ei ole hankala ja ilkeä tahallaan, vaan tilanne on vaikea. Hän ei tiedä omaa " paikkaansa" -
Myös isän rooli on merkittävä, hänen tulee olla paljon myös touhuilemassa isomman kanssa, ettei päävastuu jää äidille.
Kehu aina lasta kun tekee jonkin asian hyvin ja oma-aloitteisesti. Vältä negatiivista sanomista. Sain paljon vinkkejä MLL:n sivuitla, tukea vanhemmuuteen kohdasta. Kanttaa lukea !
- Meillä auttaa myös se, että kerron aina lapselle, että kun saan pikkusiskon syöttettyä ja laitettua nukkuman, niin meille jää esikoisen kanssa " OMAA AIKAA" enemmän, jos hän antaa hoitaa minun vauvan ilman temppuilua. Sen jälkeen tehdään jotakin esikoiselle mieluista.
Nyt vauvamme on 4,5 kk ja mustisvaihetta ei enää ole, mutta silti jatkamme tarrasysteemiä.
Jos yhtään lohduttaa niin täällä on yksi kohtalotoveri!
Meillä on esikoinen 1,5vuotias ja kuopus 2kk. Vauva on suht helppo, nukkuu päivällä monta tuntia ulkona ja yöt menee yhdellä syötöllä. Esikoinen sen sijaan vaatii huomiota ja paljon! Ei onneksi vielä osaa olla kovin mustasukkainen. Mutta vaikka tilanteeni on varmasti helpompi kuin sinun, tunnen itseni usein todella väsyneeksi tähän kaikkeen. Monesti tuntuu siltä että minä vain päivät pitkät vaihdan vaippaa ja koitan hiljentää jomman kumman itkua. Tätäkö elämä nyt on? Aamulla ei suihkuun pääse ja olo sen mukainen, hyvä että hiukset saa harjattua ja hampaat pestyä, aina ei sitäkään.
Minua eniten masentaa juuri tämä olo etten saa itseäni inhimilliseen kuntoon vaikka olenkin vain kotona. Huomaan että jos aamulla ehdin suihkuun ennen miehen töihin lähtöä, olen paljon pirteämmällä tuulella. Mutta ehkä eniten väsyttää se, että omat tarpeet on tällä hetkellä työnnettävä täysin syrjään ja keskityttävä lasten tarpeiden tyydyttämiseen. Se ei aina ole kovin yksinkertaista! Sitten huomaan olevani kateellinen miehelleni joka käy harva se päivä asiakkaiden kanssa jossain hienossa paikassa lounaalla, lähtee koulutukseen kylpylään yms. Ja minä kotona syön eilistä jauhelihakeittoa... Yes!
Koitan ajatella niin, että tämä nyt kestää hetken ja sitten se on ohi. Iltaisin koitan ottaa omaa aikaa aina kun vain jaksan. Joskus nimittäin on iltaisin jo niin väsy olo ettei enää kiinnosta lähteä yksin lenkille. Mies onneksi tekee täysin oman osuutensa ja varmaan vielä enemmänkin, mutta silti päivät olen yksin (kuten kaikki kotiäidit). Koitamme myös mahdollisimman paljon vierailla arki-iltoinakin kavereilla kylässä ja pyytää heitä meille, ettei omat sosiaaliset kontaktit viikolla kutistu aivan olemattomiin.
En tiedä saitko mitään itsellesi sepustuksestani, kunhan kerroin että et ole ainoa jota lapsiperhe-elämä väsyttää... olkoot ne omat lapset kuinka ihania ja rakkaita tahansa!! Voimia sinulle!!!