Kesken meni, tiitiäistä (rv 14 +1) ei ole
Nämä ovat raskaita sanoja...
ICSIllä aikaansaatu ihmeemme voi hyvin vielä ultrassa rv 12 +1. Vihdoin aloin uskaltaa iloita, kertoa kaikille, ostaa äitiysvaatteita jo pyöreälle mahalleni...
Viikko sitten lauantaina alkoi vuoto. Yritin olla rauhallinen ja uskoa, että kyseessä on sama vaiva kuin pari viikkoa sitten: istukan reuna on lähellä kohdunsuuta ja hankautuessaan tihkuttaa ja vuotaa verta.
Vuoto lisääntyi ja sunnuntaina päivystykseen: Kohdunsu on tiukasti kiinni, kyseessä varmaan sama vaiva, seur aamuksi aika naistentautien polille ja ultraan.
Yöllä tuli tosi kurja olo ja nousi kuume. Aamulla ultrassa sikiö liikkui ja touhusi, kohtu tosin oudon muotoinen - kohdunkaula lyhentynyt. Otettiin labrakokeita ja odotin. Olo oli kurja (flunssainen ?), mutta sikiö hengissä ja vuoto väheni.
Makoilin odottamassa tuloksia. Tulehdusarvot olivat koholla. Aloitetaan heti varmuuden vuoksi antibiootti suoneen. Todella uskoin, että kaikki järjestyy, sillä tulehdusarvo oli vain 70, lääkitys tehokas ja se aloitettiin heti. Vuotokin oli enää ihan pientä.
Ilmeisesti ihan tavallinen oireeton emätintulehdus oli kuitenkin päässyt lylläämään kohtuun. Elin vahvassa toiveessa ja mielestäni vointikin koheni keskiviikkoon asti. Makasin sairaalassa ja pelkäsin. Kuin olisi mennyt viikkoja. Rukoilin.
Keskiviikkona lääkäri ultrasi pikku-tiitiäien viimeisen kerran. Siellä oli syke ja kaikki. Kohdunkaula oli kuitenkin jo romahtamassa. Jos tulehdusta ei olisi, se voitaisiin ommellakin, mutta tulehduksesta olisi päästävä eroon... Päätettiin aloittaa vielä toinen antibiootti suoneen.
Lääkäri puhui jo siitä, että kovin kauan ei voida odottaa lääkkeiden puremista, sillä äidin terveys on otettava huomioon myös. Tuntui oudolta, sillä tunsin lääkkeiden tehneen vointini paremaksi, sillä toivoin sitä niin kovasti. oikeasti taisin olla aika kipeä, mutta pienen takia valmis ihan mihin vain. ihan mihin vain. Veren antamiseksi minulle tehtiin kokeita valmiiksi.
Lääkäri ei antanut paljon toiveita. Minä kuitenkin roikuin pienessä toiveessa kiinni. Pienen syke oli ihan vahva loppuun saakka...
Melkein heti kovakouraisen (!) sisätutkimuksen ja lääkärin sanojen jälkeen se alkoi. Muutaman tunnin ehdin itkeä ja toivoa ja rukoilla. Pieni olisi ihan täydellinen, mutta ympäristö eli minä - äiti ei pysty pitämään sitä hengissä...
Supistukset tulivat kipeinä. Suru epätoivo ja kauhu tulivat vielä kipeämpinä.
lapsivesi meni kello kolme.
Ilmeisesti olin sokissa, sillä olo oli levollinen. Hoitajat olivat kultaisia. Todella. Olin yksin huoneessani, kun odotin pienen syntyvän kuolleena. Mitään kipuja ei enää tuntunut. Se vain tipahti kello kuusi. En pystynyt katsomaan. Pyysin, että saan sitten joskus tutkimusten jälkeen viedä sikiön tuhkattavaksi ja nimettömien muistolehtoon. en halua sairaalajätteisiin...
Minut vielä nukutettiin ja kaavittiin.
Yritän olla onnellinen edes siitä, että kohtuni säilyi rajusta tulehduksesta huolimatta. Että uutta toivoa on jossain. Vaikkei mikään vie pois tätä tuskaa. Mikään ei ole se sama täydellinen vauvanalku, jota en pystynyt sisälläni kasvattamaan vauvaksi asti.
Kommentit (16)
Olen kovin pahoillani! Koittakaa jaksaa!
ja voimia suureen suruusi. Muistan sinut piinasiskoni vkon 35-36-pinosta ja olin onnellinen puolestasi. Nyt suren kanssasi.
Hetula75
Pikkutintti - olet kovasti mielessäni. Onhan sinulla joku kenen kanssa jakaa tuntemukset. Suru on kova ja aito..läheisen kuolema. en ole itse kokenut keskenmenoa, mutta läheisen mennettämistä kyllä. Jokaisella on oma tapansa tehdä surutyö - anna suremiselle aikaa. Nämä asiat ovat meistä täysin riippumattomia - kuka tietää miten sielun elämä on määritelty, syy ei kuitenkaan ole sinussa!!!!!!Olet juuri täydellinen ympäristö ( kuten itse kutsuit ) lapsellesi. Nyt ei vaan ollut sen aika..älä luovuta!!Epätoivo ja epätietoisuus ovat pahinta - älä anna niiden syödä sinua. Tällaista ei toivo kenellekään - varsinkaan kun takana vaikeita hoitoja ja niiden kanssa kamppailua.
Tämä on takaisku meille kaikille - todella. Olen sydämestäni pahoillani puolestasi. Muista ettet ole yksin!! Itken kanssasi
Olet todella ajatuksissani - lähetän sinulle kaiken voimani!
Suureen suruunne, olen todella pahoillani. Voimia!
Waimo
Toivotan voimia tämänkin palstan puolella. Olette ajatuksissamme.
-dreammom+avomies-
Ei voi olla totta Pikkutintti!
Kyyneleet tuli silmiin, kun luin viestiäsi. Mitä kaikkea olet joutunutkaan kokemaan viimeisen viikon aikana...
Jouduin ihan paniikkiin, kun näin viestisi.
En voi muuta toivoa kuin että henkisesti jaksat tämän kaiken keskellä - onneksi olet fyysisesti nyt kunnossa.
Näin tällaisen runon kerran yhdellä keskustelupalstalla niihin aikoihin, kun vauvani kuoli, ja pidin siitä niin paljon, että säilytin... Toivottavasti sinä saat siitä myös lohtua.
Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.
Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.
Kiitos ajasta siitä joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä
joita hetkeksi annettiin.
Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua koskaan unhoita en.
Oi, että elämä tuntuukin kohdallanne epäreilulta.
En osaa muuta kuin toivoa sinulle voimia ja jaksamista ja yrittää välittää täältä hurjan määrän myötätuntoa ja lohdutusta...
T: Tilhi
voi pikkutintti, olen niin pahoillani puolestanne. Koko sydämestäni otan osaa suruunne. Tämä kosketti minua todella syvältä, ihan vapisen. Miksi tälläistä tapahtuu? Ei sitä voi käsittää milloinkaan. Toivon valtavasti voimia sinulle ja miehellesi jaksaa. Haleja.
Liinakko
Mitkään sanat eivät riitä kertomaan.... Olen niin pahoillani puolestanne.
Lämpöisiä ajatuksia ja lohtuhaleja (((((0)))))
Voimia tulevaisuuteen.
sinulle ja miehellesi, Pikkutintti.
-Osborne
Viikonlopun nettipimennon jälkeen pääsin jälleen lukemaan kuulumisia, mutta tällaisia kuulumisia en olisi osannut edes arvata. Olen niin pahoillani puolestasi. En edes löydä sanoja ja kyyneleet tulee silmiin. Lähetän sinulle paljon voimia ja halauksia täältä.
Itse, kun kävin silloin syyskuussa varhaisen keskenmenon jälkeen läpi tunteitani, niin eräs ystäväni sanoi minulle seuraavasti: Älkää päästäkö tapahtunutta parisuhteenne väliin isoksi möykyksi, vaan puhukaa, kun olette molemmat valmiita siihen. Ajattelin kirjoittaa tämän sinulle, sillä itseäni auttoi paljon juuri tuo puhuminen itselle rakkaimman ihmisen eli mieheni kanssa ja onhan suru yhteinen.
Jaksamista sinulle pikkutintti!
terveisin, sk-78
kauniista viesteistänne. Jokainen lämmin ajatus antaa voimia!!
Minusta tuntuu, että minua on kannettu keskiviikosta lähtien - ihanat hoitajat sairaalassa, psykologi, sairaalapastori (olen ottanut kaiken tuen vastaan, jos jostain vaikka olisi apua tähän tuskaan) ja ystävät, jotka ovat tuonneet minulle niin kukkia kuin terveyssidepakettejakin...
Valitettavasti pelkään, että olen nyt vasta todella tajuamassa mitä on tapahtunut ja kaadun lopullisesti polvilleni - enkä tiedä, miten voi nousta.
Pikkutintti,
olen syvästi pahoillani menetyksestänne. Toivon sinulle ja miehellesi paljon voimia ja jaksamista. ((Halaus)).
- Tuulia
Voimia ja jaksamista sinulle Pikkutintti!
Sanoja tällaisessa on vaikea löytää. Yritä jaksaa!
Miksihän meitä IVF/ICSI-raskauksia kohdellaan aina näin kovasti, mietin luettuani viestisi. Itselläni viikkoja nyt 16+4, mutta olen elänyt lähes samanlaista jännitysdraamaa viimeiset 9 viikkoa - vuotoa, etisistukka, kohonneita tulehdusarvoja, antibioottia, sairaslomaa, lepiäilyä jne. Ja toivon mukaan nyt voiton puolella.
Toivon Sinulle pikkutintti voimia ja positiivista katsetta tulevaisuuteen!
mirjana