Kesken meni, tiitiäistä ei ole
Nämä ovat raskaita sanoja...
ICSIllä aikaansaatu ihmeemme voi hyvin vielä ultrassa rv 12 +1. Vihdoin aloin uskaltaa iloita, kertoa kaikille, ostaa äitiysvaatteita jo pyöreälle mahalleni...
Viikko sitten lauantaina alkoi vuoto. Yritin olla rauhallinen ja uskoa, että kyseessä on sama vaiva kuin pari viikkoa sitten: istukan reuna on lähellä kohdunsuuta ja hankautuessaan tihkuttaa ja vuotaa verta.
Vuoto lisääntyi ja sunnuntaina päivystykseen: Kohdunsu on tiukasti kiinni, kyseessä varmaan sama vaiva, seur aamuksi aika naistentautien polille ja ultraan.
Yöllä tuli tosi kurja olo ja nousi kuume. Aamulla ultrassa sikiö liikkui ja touhusi, kohtu tosin oudon muotoinen - kohdunkaula lyhentynyt. Otettiin labrakokeita ja odotin. Olo oli kurja (flunssainen ?), mutta sikiö hengissä ja vuoto väheni.
Makoilin odottamassa tuloksia. Tulehdusarvot olivat koholla. Aloitetaan heti varmuuden vuoksi antibiootti suoneen. Todella uskoin, että kaikki järjestyy, sillä tulehdusarvo oli vain 70, lääkitys tehokas ja se aloitettiin heti. Vuotokin oli enää ihan pientä.
Ilmeisesti ihan tavallinen oireeton emätintulehdus oli kuitenkin päässyt lylläämään kohtuun. Elin vahvassa toiveessa ja mielestäni vointikin koheni keskiviikkoon asti. Makasin sairaalassa ja pelkäsin. Kuin olisi mennyt viikkoja. Rukoilin.
Keskiviikkona lääkäri ultrasi pikku-tiitiäien viimeisen kerran. Siellä oli syke ja kaikki. Kohdunkaula oli kuitenkin jo romahtamassa. Jos tulehdusta ei olisi, se voitaisiin ommellakin, mutta tulehduksesta olisi päästävä eroon... Päätettiin aloittaa vielä toinen antibiootti suoneen.
Lääkäri puhui jo siitä, että kovin kauan ei voida odottaa lääkkeiden puremista, sillä äidin terveys on otettava huomioon myös. Tuntui oudolta, sillä tunsin lääkkeiden tehneen vointini paremaksi, sillä toivoin sitä niin kovasti. oikeasti taisin olla aika kipeä, mutta pienen takia valmis ihan mihin vain. ihan mihin vain. Veren antamiseksi minulle tehtiin kokeita valmiiksi.
Lääkäri ei antanut paljon toiveita. Minä kuitenkin roikuin pienessä toiveessa kiinni. Pienen syke oli ihan vahva loppuun saakka...
Melkein heti kovakouraisen (!) sisätutkimuksen ja lääkärin sanojen jälkeen se alkoi. Muutaman tunnin ehdin itkeä ja toivoa ja rukoilla. Pieni olisi ihan täydellinen, mutta ympäristö eli minä - äiti ei pysty pitämään sitä hengissä...
Supistukset tulivat kipeinä. Suru epätoivo ja kauhu tulivat vielä kipeämpinä.
lapsivesi meni kello kolme.
Ilmeisesti olin sokissa, sillä olo oli levollinen. Hoitajat olivat kultaisia. Todella. Olin yksin huoneessani, kun odotin pienen syntyvän kuolleena. Mitään kipuja ei enää tuntunut. Se vain tipahti kello kuusi. En pystynyt katsomaan. Pyysin, että saan sitten joskus tutkimusten jälkeen viedä sikiön tuhkattavaksi ja nimettömien muistolehtoon. en halua sairaalajätteisiin...
Minut vielä nukutettiin ja kaavittiin.
Yritän olla onnellinen edes siitä, että kohtuni säilyi rajusta tulehduksesta huolimatta. Että uutta toivoa on jossain. Vaikkei mikään vie pois tätä tuskaa. Mikään ei ole se sama täydellinen vauvanalku, jota en pystynyt sisälläni kasvattamaan vauvaksi asti.
Kommentit (13)
Toivon teille voimia jaksaa tämä koettelemus läpi. Tuntuu niin pahalta, kun tällaista sattuu juuri niille jotka ovat lasta eniten halunneet, toivoneet ja odottaneet.
Sanat eivät taida auttaa, yritän kuitenkin lohduttaa...
Olen todella pahoillani puolestanne, voimia ja jaksamista tuleviin päiviin. Tuntuu niin pahalta...ei sitä voi edes ymmärtää...
Lohduttaen Syystuuli
Olen niin syvästi, sydänjuuriani myöten pahoillani puolestanne!!!
Itkettää ajatellakaan miten TURHAAN menetyksenne tapahtui. Jos vaan lääkkeet olisi saatu ajoissa, jos ja jos ja jos...
Voi Trust, (((((halaan sinua))))) täältä kaukaa ja lähetän niin lämpimän ajatuksen kuin vain näin talven keskellä voi!
Toivon teille uutta vauvan alkua kasvamaan heti kun olette siihen valmiita ja se mahdollista on.
Voimia!!!!!
T: entinen palstakamu Jepuli
Anteeksi tuhannesti, nyt vielä sekoilen nimissäkin! Menin niin lamaan tällaisista uutisista, että sekoitin vielä ihmisetkin.
Anteeksi siis, pikkutintti!!!
Jepuli (nolona)
Suureen suruunne! Kirjoituksesi kosketti todella syvältä, itken kanssanne :' (
Lohduttavia sanoja ei löydy.. Voimia!
Toivon sinulle ja perheellesi jaksamista tänä vaikeana aikana. Itselläni on keskenmenoja keertynyt aika monta, mutta aina jaksaa itketyttää ja vi__ttaa kun tällaista käy aina niille, joille kaikkein eniten sen vauvan soisi.
Jaksamisia ja iso halaus täältäkin !
Sniif.
ET
voi pikkutintti, olen niin pahoillani puolestanne. Koko sydämestäni otan osaa suruunne. Tämä kosketti minua todella syvältä, ihan vapisen. Miksi tälläistä tapahtuu? Ei sitä voi käsittää milloinkaan. Toivon valtavasti voimia sinulle ja miehellesi jaksaa. Haleja.
Liinakko
Menetin pienen poikani rv 18+0 saman asian takia. Vedet menivät aamulla yhtäkkiä. Synnytin poikani samana iltapäivänä. Kohdussa tulehdus.
kauniista viesteistänne. Jokainen lämmin ajatus antaa voimia!!
Minusta tuntuu, että minua on kannettu keskiviikosta lähtien - ihanat hoitajat sairaalassa, psykologi, sairaalapastori (olen ottanut kaiken tuen vastaan, jos jostain vaikka olisi apua tähän tuskaan) ja ystävät, jotka ovat tuonneet minulle niin kukkia kuin terveyssidepakettejakin... ja palstalaiset.
Valitettavasti pelkään, että olen nyt vasta todella tajuamassa mitä on tapahtunut ja kaadun lopullisesti polvilleni - enkä tiedä, miten voi nousta.
pt, joka poistuu plussanneiden puolelta
Otan todella osaa suruusi..
Tiedän tasan, mitä koet juri nyt. Sain itse keskenmenon viikolla 17+6, synnytin pienen enkelipojan, joka muuten oli täysin terve...bakteeritulehdus (streptokokki) minullakin oli syynä..mistä se tuli, sitä ei voi koskaan tietää..antibiootteja söin kotona vielä 2 viikkoa sen jälkeen..mulla oli verenmyrkytys, joka ois voinut olla myös itselleni vaaraksi. Onneksi siitä selvittiin. Itsekin mietin, että jos olisi huomattu tulehdus aiemmin niin...mutta ehkä se oli tämän pienen pojan kohtalo, vain käydä muistuttamassa meitä elämän epäoikeudenmukaisuudesta..tai jotain.
Ensimmäinen lapseni nyt 1v10kk Mikael saatiin 2,5 vuoden lapsettomuuden jälkeen ekalla IVF-hoidolla aikaan ja tämä toinen tuli täysin yllättäen luomusti..siksikin se tuntuu niin pahalta, kun pieni ihmeemme vietiin meiltä liian aikaisin pois. Meillä piti alkaa uudet lapsettomuushoidot toista varten syyskuun -05 alussa, mutta tulinkin jo keväällä raskaaksi ja synnytinkin tämän toisen syyskuun alussa liian aikaisin. La olisi ollut 9.2.2006.
Nyt tapahtuneesta on jo pian 2,5kk ja aina välillä asia kuitenkin palaa mieleen, varsinkin menkkojen aikaan..Eka viikko surussa oli pahin..mutta joka kyynelellä se helpottaa, itkeä pitää. Usko mua. Ja muista puhua asiasta miehesi ja ystäviesi kanssa aina kun siltä tuntuu, vain puhumalla siitä selviää ja jaksaa taas jatkaa yhdessä.
Onneksi teilläkin on jo yksi lapsi..mutta ei se tuo menetettyä takaisin..muisto elää aina, vaikka aika parantaa haavoja..Ja niin sen pitääkin olla.
Voimia ja halauksia suuren surun keskellä. Mitään pahempaa en ole vielä elämässäni kokenut kuin tämä oman lapsen menetyksen..vaikka se olikin vielä pieni, mutta todella pahalta se tuntui.
Meillä on nyt katseet ja toiveet taas tulevassa, että josko saisimme toisen luomuihmeen, toivotaan niin.. Jos ei, niin hoidot ovat taas seuraava mahdollisuus ensi vuoden puolella. Mutta katsellaan..
Syvästi osanottaen, caliendre
toivon teille kuitenkin vielä iloa ja onnistumista tulevaisuudessa!
Kohtalonne kosketti syvältä, olemmehan menneet tässä hoidossa ja raskaudessa samaa tahtia. On vaikea ymmärtää miksi toisille annetaan niin valtavia taakkoja kannettavaksi.
Itseäni on hoitojen aikana pahimman tuskan keskellä lohduttanut aina suuresti Anna-Mari Kaskisen kauniin runon toinen säkeistö. Toivon että siitä on voimia Sinulle ja perheellesi myös.
" Kerran vielä merkityksensä saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta:
Kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
Kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata
tuskakin on toivon kasvumaata."
Lämmöllä Loviisa
siis rv 14 +1.
Kun kaiken piti olla jo voiton puolella. Yksi antibioottikuuri vähän aikaisemmin olisi säilytttänyt koko suuren onnemme, säilyttänyt kauan kaivatun elämän.
miksimiksimiksi