Baby Bluesia? Maitoa ei riitä...

Onnittelut tyttärestäsi.

Saat varmasti paljon hyviä neuvoja imetyksen suhteen. Itse en siinä asiassa lähde neuvoja antamaan, sillä takana on 2 lopahtanutta imetys yritystä. Neuvoja imetyksen suhteen löydät myös osoitteesta http://www.imetystukilista.net



Mutta tätä tutti asia... Oletko kokeillut aventin pullotutteja. Olen etsiskellyt myös pieni reikäisiä tutteja pulloihin. Meidän neiti imuttelee pulloista niin hurjalla teholla, että on välillä tukehtua eväisiinsä. Olen tämän takia etsiskellyt pieni reikäisiä pullo tutteja ja netistä lukemani perusteella useat ovat tyytyväisiä aventin vastasyntyneiden pullotutteihin. Vielä en itse ole niitä ehtinyt ostaa, joten omaa kokemusta ei vielä ole.

Entäpä korvike merkin vaihto? Olisiko siitä apua? Useastu syönnin yhteydessä röyttäyttäminen?



Ymmärrän huolesi vauvan painon suhteen. Itselläni on myös 5 viikkoinen tyttö , joka oli syntyessään pieni, eikä tissillä tehnyt oikein muuta kun nukkui. Joten paino tietenkin laski vielä entuudestaan. lisämaito sai kyllä tytön painon nousuun.



En nyt tiedä onko tekstistäni mitään hyötyä. Mutta toivon, että teillä syömisasia alkaa toimimaan ja paino lähtee nousuun, jotta pääset nauttimaan vauva-arjesta.

Yksi mikä voisi auttaa pulautteluun on OMNEO-tutteli. Siis jos pulauttelu johtuu liian nopeasta syömisestä. Omneo on paksumpaa koostumukseltaan ja siksi se monesti auttaa masuvaivoihin kun vauva ei saa sitä liian nopeasti imaistua. Meillä käytettin tätä äm-tauon aikana ja toimi hyvin, ei aiheuttanut minkäänlaisia masuvaivoja. Meillä Aventin hidasvirtauksinen tutti oli hyvä pullovaiheessa. Nyt vauva syö taas rintaa.



Mullakin oli ensimmäiset viikot aika matalamielisiä ja itketti melkolailla.

Sitten ahdistuin siitäkin, että mitä mä nyt tälleen kun NYT on ne ihanat hetket ja PITÄISI olla niin onnessaan, että ei näin sais olla.

Se on kumma miten tuo imetys-asia on henkisesti niin vaikea. Itselläni imetys takkusi alussa koska vauva " puri" rinnat verille ja jouduin siksi antamaan pulloa itku silmässä, vaikka etukäteen olin ajatellut, että ihan sama vaikka ei tulisi maitoa ollenkaan, ei se maailmaa kaada, mutta sitten pienikin ongelma tissittelyssä tuntuikin niin suurelta epäonnistumiselta. Se tosiaan tuntui että sydän verillä sai juottaa pulloa. Miksi, sitä en tajua itse vieläkään.



Onneksi mieliala tasaantui pikkuhiljaa ja nyt pojan ollessa päivää vaille 2kk olen ihan iloisella mielellä ja nautin vauvasta täysillä.

Mä uskon, että sullakin mieli siitä pikkuhiljaa kirkastuu! Jos teidän neuvolassa on sellainen henkilö jolle voisit käydä juttelemassa, niin sekin voi auttaa. Meillä on mahdollista saada aka jollekin psykologin tapaiselle jos haluaa asiaa purkaa. Monesti se helpottaa ja kirkastaa " maisemia" kun saa asian puhuttua pihalle.





Miusu ja poikanen 2kk

Asun pienellä paikkakunnalla, enkä ole noihin Avantin tuotteisiin ikävä kyllä törmännyt missään... Nyt on parempi mieli kun kokeilin Emman tuttia, jossa on kolme eri virtausastetta asennon mukaan. Siitä ei mielestäni tullut muuta kuin vauvan itse imemällä ja vähän kerrallaan, joten syöttö ainakin tällä kertaa onnistui! Jospa onnistuisi jatkossakin! Ja jospas se mielikin tästä nousee kunhan tytönkin paino nousee ja päästään liikkeelle! =)

Saitkin jo hyviä pullovinkkejä ym. Jokin paksumpi korvike voisi olla hyvä: kun on vähän vaikeampi imeä, ei tule hotkituksi. Mulla imetys" ura" alkoi takkuisesti: tyttö oli sairaalassa n. 5-viikkoiseksi, jona aikana sain imettää kerran tai kaksi päivässä. Kotona oli pakko antaa lisämaitoa, koska a) oma maito ei riittänyt, b) tytölle oli määrätty keskoskorviketta. Mutta siitä noustiin.



Älä missään tapauksessa tunne huonoa omatuntoa siitä, että annat lapsellesi ruokaa! Imetys on ikivanha juttu, mutta ihan yhtä vanha juttu on se, ettei se ole kaikilta maailman äideiltä luonnistunut - ainakaan heti. On hyvin paljon mahdollista, että oma maitosi alkaa riittää, kun tuosta alusta selvitään.

ei riitä, elä ihmeessä siitäkään huonoa omatuntoa tunne. Minulla on kaksi lasta, nyt 2 v 2 kk poika ja 7-kuinen tyttö. Maito nousi alussa, mutta sitäpä ei herunutkaan kunnolla ja jouduin alusta asti antamaan molemmille korviketta. Osaimetin, maitoa tuli siis tosi vähän, lapsia noin 1,5-kuisiksi. Onneksi korvike on nykyään tosi hyvää! Ja jos Tutteli ei sovi jostain syystä, kokeile toista merkkiä.



Jos maito alkaakin herua kunnolla, ole tyytyväinen. Mutta hei - se ei tee sinusta parempaa äitiä. Äitiys on kiinni jostain ihan muusta kuin tisseistä ;-).

Ekan vauvan syntymä on iso muutoksen paikka ja se varmasti ottaa koville. Harva sitä etukäteen tietää ja ymmärtää kuinka paljon vauva sitoo ja muuttaa elämää, ja kuinka sitä oikeastaan itse tuleekaan suhtautumaan siihen muutokseen. Itsekin olin kovassa vauvakuumeessa ennen esikoista ja mies myös, mutta kyllä vauvan syntymä meille aika kova muutoksen paikka oli. Ja valitettavasti se usein vielä menee niin, että äidille se muutos tulee heti kertaheitolla synnytyksen jälkeen, kun taas isällä elämänmuutos voi kestää vähän kauemmin, kun ei sillä tavalla joudu luopumaan kerralla kaikesta (tarkoitan siis mm. työelämästä poisjäämistä, monista harrastuksista lupumista ja vauvanhoidon sitovuutta). Alkuun se tuntuu kovalta, mutta myöhemmin huomaa kuinka paljon enemmän elämäänsä lapselta saa.



Toivottavasti teillä imetys edelleen on korvikkeen ohessa menossa. Osittaisimetyshän on ihan hyvä vaihtoehto, vaikka täysimetys ei onnistuisikaan. Esim. yöllä on varmaan näppärämpää imettää kuin käydä lämmittämässä maitopulloa, joten älä ainakaan kokonaan imetyksestä luovu, jollet halua. Hieman ihmettelen tuota nopeaa korvikkeenantokäskyä, sillä onhan ihan normaalia, että vauvan paino laskee synnytyksen jälkeen. Muistaakseni vauvan pitäisi kaksiviikkoisena olla suunnilleen takaisin syntymäpainossaan, koska paino alkupäivinä laskee.



Meillä on kumpiki lapsi ollut alussa tehotarkkailussa painonnousun vuoksi. Esikoinen oli laiska syömään, joten minä lypsin maitoa pulloon ja juotimme häntä siitä, jotta tarvittava maitomäärä saatiin menemään alas ja paino nousuun. Vasta viisiviikkoisena pääsimme pullosta eroon ja hän alkoi syödä tarvittavan määrän suoraan tissistä. Senkin jälkeen painoa vielä seurattiin hiukan tiheämmin, mutta se nousi ihan tarpeeksi hyvin. Kakkosella imetys alkoi sujua noin kolmeviikkoisena ja sen jälkeen painoa on tullut paremmin kuin hyvin. Kummankin kanssa olen itkua vääntänyt imetyksen ensimmäiset viikot, mutta jonkinlainen " pakkomielteeni" imetyksen suhteen on pitänyt motivaationi korkealla ja olen vaan sitkeästi imettänyt (ja esikoisen kanssa siis myös lypsänyt) ja luottanut maitoni riittävyyteen.



Toivon siis sinullekin paljon itseluottamusta imetykseen ja muuhunkin vauvanhoitoon, ja huolehdi siitä, että syöt hyvin, juot paljon ja lepäät riittävästi. Jos haluat imettää, niin imetä vain sitkeästi ja pyydä vaikka apua lähimmältä imetystukihenkilöltä tai imetystukipuhelimesta. Vauvalla voi olla vaikka imuotteessa jotain ongelmaa minkävuoksi hän ei saa tarpeeksi maitoa. Nettiosoite taisi olla aiemmissa viesteissä. Jos taas koet, että imetyksen onnistuminen stressaa liikaa, niin unohda se ja anna vaan Tuttelia. Kyllä äidin hyvä olo on vauvalle tärkeintä.

Imetys epäonnistui meillä lähes täydellisesti ja se olikin tosi kova paikka! Meillä meni jo synnytyksessä lähes kaikki mahdollinen pieleen, vauva joutui suoraan salista lastenosastolle ja oltiin molemmat todella kipeitä. Imetystä päästiin opettelemaan vasta monen päivän päästä, maito ei koskaan edes noussut rintoihin ja vauva oli jo tottunut pulloon. Ytitin kuitenkin epätoivoisesti imettää monta viikkoa kunnes luovutin ja monet itkut on sen takia itketty.



Muutenkin koko alkuaika oli yhtä kaaosta kun ei ollut selkeää rytmiä vaan tuntui kuin sekä sielu että ruumis olisi " hälytystilassa" koko ajan. Ja niinkuin sanoit, se kuinka sidottu sitä on tuohon pieneen ihmiseen, joka on niin mielettömän rakas, mutta kuitenkin ahdistaa... Ja se hirveä väsymys kun sai nukkua vain pieniä pätkiä kerrallaan. Lisäksi mulla oli vielä vaikeiden alkuvaiheiden takia mieletön menettämisen pelko, vaikka kaikki kääntyikin loppujen lopuksi hyvin. Mutta jotain traumaa siitä synnytyksestäkin jäi.



Nyt kun vauva on pian 5 kk, nuo ajat tuntuu jo kaukaiselta. Meillä helpotti se, että rytmi löytyi, eli tietää suunnilleen milloin syödään ja milloin ja kuinka kauan nukutaan. Tämä tapahtui tuossa 2,5 kk:n ikäisenä suunnilleen. Jää jo vähän sitä omaakin aikaa ja osaa ottaa rennommin muutenkin. Ja sitten piristää sekin että vihdoinkin on tulossa kesä! Meidän vauva syntyi synkimpään mahdolliseen aikaan eli marraskuun lopulla joten kyllä sitä kesää on odotettu!



Tästä tuli nyt melkoinen sepustus ja taisin vähän työstää omiakin murheita tässä samalla, mutta tarkoitukseni oli kertoa, että et ole todellakaan ainoa jolla on tuollaisia tunteita ja usko pois kyllä se ajan myötä helpottaa.Oikein ihanaa kevään jatkoa, kyllä se päivä vielä paistaa meillekin!

Tosi ihana kuulla että muillakin on ollut sama tilanne! Sitä aina vaan luulee olevansa yksin ongelmiensa kanssa... Löysin Aventin pullon sekä Emman koliikkipullon (en ole vielä kerennyt kokeilla), joten toivon että elämä alkaa tästä hymyillä! =) Edelleen ahdistaa että on niin sidottu kotiin ja vauvaan (joka ON tärkeä), mutta uskon että sekin tunne vähitellen hellittää! Kaikille ihanaa kevättä!