Uusien töiden hakeminen ja hoidot ??
Mitä kokemuksia teillä muilla on töiden hakemisen ja hoitojen yhdistämisestä?
Itselläni on sellainen tilanne, että lasta ollaan yritetty vähän yli 2 vuotta. Ekasta toukokuussa tehdystä ICSIstä seurasi tuulimunaraskaus, ja siitä kohtuun jäänyt istukanpalanen poistettiin n. kuukausi sitten. Hartaasti odotettuun PASsiin voisimme päästä nyt joulukuussa (jippii!)
Tässä odotellessa olen haeskellut uusia töitä, ja niiden saaminen olisi myös erittäin toivottavaa. Loppuvuodesta voisi selvitä parista paikasta, onko niihin mahiksia päästä..
Auttakaa.. onko oikein vai kamalan väärin mennä PASsiin ja samalla hakea uusia töitä? Olen tätä pähkäillyt vaikka miten, ja hulluksihan tässä tulee jossittelujen kanssa..
t aurinko76
Kommentit (13)
sokrumurkku:
Siis ihanko meinaatte, että töitä uskaltaisi hakea?
----
Häpeäisin kyllä silmät päästäni, jos tulisinkin raskaaksi. Mutta toisaalta, jos käy niin huonosti, ettei sitä vauvaa ikinä tule, niin harmittaisi mahdottomasti kaikki hukkaan heitetyt mahdollisuudet.
Meillä takana 4 epäonnistunutta IVF:ää ja tietenkin kasa yritystä jo sitä ennen. Alussa (ennen kuin ryhdyimme edes luomuyrittämään) stressasin ihan hirveästi sitä että voinko nyt hakea uutta työpaikkaa jos/kun 6kk sisällä kuitenkin tärppää. Noh...eipä tärpännyt. Eikä ole tärpännyt vieläkään - ja sentään on mennyt jo uuuseampi vuosi tuosta.
Ainoa mikä pitää minut mielestäni tervejärkisenä tässä lapsettomuuden suossa on se että olen päättänyt etten pistä muuta elämääni " jäähylle" siksi aikaa että odotan tulevani raskaaksi! Minähän varaan matkoja puolen vuoden päähän ja vaihdan vaikka työpaikkaa jos siltä tuntuu. Väliäkö sillä jos/kun onkin hoitoja päällä. Minä en vaan anna tämän lapsettomuuden hallita KOKO elämääni. Muutenhan jokaisesta hoidosta tulee (vieläkin enemmän) pakonomainen fiilis että " nyt on pakko onnistua kun olen luopunut jo niin paljosta" ...
Eihän työnantajalla ole edes oikeutta kysellä raskaudesta ja vauvasuunnitelmista, eikä työhakijan tarvi kertoa, jos kuitenkin kysytään. Ja raskaus ei saa olla työhön ottamattomuuden syy, eli siitäkään, jos " valehtelee" ettei ole raskaana/yritä vauvaa, ei voida työsopimusta purkaan. Voi olla tilanne, että on raskaan kun saa työn, ei sitäkään tarvitse kertoa.
Itse olen hakemassa myös töitä, enkä ole kertonut vauvahaaveista mitään. Enkä kerro ennen kuin on pakko - eli vatsa näkyy, jos joskus näkyy.
Työasiat on työasioita ja oma elämä omaa elämää. Se on totta, että ei " tavallisiltakaan" pareilta kysytä, ovatko he harrastamatta seksiä, kun töitä hakee =D
Ja se että tulisi raskaaksi ei olisi lainkaan noloa - ei sen nolompaa, kuin näillä " tavallisilla" pareilla. Muistakaa se, kun täitähaettte ja paljon onnea töiden hakuun ja vauvahaaveiden toteutumiseen!
Kyllä se on niin kuin moni kanssa sisarista on sanonut: Ei elämää tarvi laittaa jäähylle hoitojen takia. Elät päivän kerrallaan ja jos/kun se plussa paukahtaa testiin, mietit sitten hieman eteenpäin. Ei kannata stressata liikaa tulevista asioista, on näissä hoidoissakin jo tarpeeksi. Ja mistä sen tietää, uusi työ voi johtaa ajatukset hetkeksi muihin asioihin ja mieli saa tilaisuuden rentoutua ja sitä kautta raskautuminen voi ollakin helpompaa ;0)
Rohkeesti vaan elämässä eteenpäin.
Onnea sylintäydeltä sonjaemmalle ja meille muille plussasäteitä
Meillä piti alkaa 2.hoito heti tammikuussa uuteen maksukattoon mutta saada paukautin uuden työpaikan ja tuntuu, etten USKALLA edes yrittää raskautua koeajalla. Uusi pomo (=firman omistaja tj) tuntui itse kovalle työnarkomaanille ja kovasti kyseli miten diilailen 3v. esikoisen kanssa pitkät työpäivät. Hän sanoi suoraan, että minussa on hänen mielestään 2 miiinaa...toinen niistä oli potentiaalinen uusi raskaus. Perhesuunnittelu asiaa tivattiin minulta ihan suoraan ja totesin vain, etten voi sellaista lääkärintodistusta hänelle toimittaa missä minut todetaan steriiliksi kun minulla kuitenkin yksi lapsi jo on ;). Kieltäydyin jatkamasta keskustelua. Odottakaahan vain kun koeaika (4 pitkää kuukautta) on ohi!!!!!
... jos sattuu piankin tärppäämään, niin ehdithän aina äippälomaltakin takaisin, ennen kuin projekti loppuu... muutoin riittänee, että olet laittanut projektin hyvään alkuun! Ja kyllähän projekteissakin aina välillä ihmiset muuttuvat, että raskaus on niistä varmasti parhaita " syitä" ... kukaan tosiaan osaa " ennustaa" 3 vuoden päähän, mitä kaikkea tapahtuu...
Ja hei - ei raskautta tarvitse yhtään " hävetä" - sattui vain jonkinlainen " vahinko" ;-)
Tsempit vielä plussatestin puolesta!!!
Eemeli
(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla joulukuun puolessavälissä alkavaan hoitoon: Menopur tai Menogon ja Orgalutran... mailaile:
eemelikaksi@hotmail.com)
Kiitokset viesteistänne, niissä oli hyviä pointteja. Tein tänään negatiivisen testin ja päätin myös, että en hae sitä työtä. Pääosin ihan itse työstä johtuvista syistä (mm. määräaikaisuus), mutta osin myös siksi, että uudesta paikasta olisi huomattavasti hankalampi irrottautua kesken päivää hoitoihin. Elän ja työskentelen kauempana klinikasta, joten hoitoreissuihin tuhlautuu aika lailla aikaa, eikä niitä ihan huomaamatta voisi hoidella. Nykyisessä työssäni pystyn aika hyvin irrottautumaan hoitoihin kenenkään kyselemättä.
Toivottavasti tämä on oikea päätös. Aion pitää kuitenkin silmät auki uusien työtilaisuuksien suhteen ja iskeä sitten sopivaan tarvittaessa kiinni!
Eli töitä hakemaan vaan jos siltä tuntuu!
Totta kai töitä pitää hakea tai vaihtaa työtä, jos siltä tuntuu. Ei hoidot estä sitä millään tapaa. Itselläni hoitoja oli takana vuosi ja kolmevuotta lapsettomuutta, kun hain uutta työtä ja vaihdoin työpaikkaa työn saatuani. Työnantajalle en luonnollisesti hoidoista mitään kertonut, en vanhalle enkä uudellekkaan. Ensin jännitti se, kuinka hoidan hoidoissa käymiset, mutta kaikella on tapana järjestyä, kuten kävikin. Työt aloitin viime helmikuussa ja silloin oli heti ensimmäinen IVF. Ei töihin tarvinnut kuin ilmoittaa olevansa sairaslomalla. Ei tärpännyt siitä. ICSI olikin sitten kesäkuussa ja samalla tavalla hoitui sekin. Sairaala sijaitsee minullakin pidemmän matkan päässä, joten lääkärikäynneillekkin piti olla töistä puolipäivää poissa. Sairaslomatodistuksiin pyysin kirjaamaan vain käynnin naistentautienpoliklinikalla, joten työnantaja ei missään vaiheessa saanut tietää todellisia syitä. Erikoissairaanhoito käynnit luetaan meillä työaikaan, joten niitä ei edes tarvinnut korvailla. Nyt meille on masussa tulossa tämän ICSI:n seurauksena maalisvauva ja työnantajalle kerroin viikolla 17, kun masu alkoi jo näkymään, että äitiyslomani mahdollisesti alkaa tammikuussa. Onnitteluja sateli! Ei sen kummempaa selittelyä. Sanoin vain, että on ollut pitkä ja kivinen tie tähän raskauteen. Tämähän on kuitenkin maailman luonnollisin asia, siis että nainen on raskaana! Miksi elämää täytyisi sen kummemmin puolustella tai hävetä! Elämää täytyy jatkaa niin luonnollisesti kuin se kaiken sen kaaoksen keskellä on mahdollista. Uusi työ on aina iloinen asia!
mine + piiperoinen 26 + 4
... ei ole lainkaa väärin - hyvä vaan, että on muutakin ajateltavaa...
... eikä kukaan tiedä, että tulet takuuvarmasti raskaaksi... eihän sitä muutkaan parit seksistä kieltäydy, jos töitä hakevat - vai??? ;-)
Mistä muute tiedettiin, että oli jäänyt pala istukkaa kohtuu??? Ultraamalla vai oudoista kuukautisista, veriarvoista vai mistä? Tehtiinkö poisto " kaapimalla" ??? Menikö sulla tuulimuna " itsekseen" kesken??? Onnea joulukuun PAS:siin - mullakin joulukuussa hoito - päästäänkö ehkä samaan aikaan piinaileen??? Ai niin - mäkin ole työhaussa!
Eemeli
koskaan kun ei hoitojen onnistumisesta voi tietää. Itsekin laitoin työpaikkahakemuksen samalla viikolla kun ensimmäinen ivf oli. No eipä ole tullut ainakaan vielä yhteydenottoa. Tänään plussattu joten jos ottavat yhteyttä pitää miettiä mitä tehdä.
Itse mietin jo viime keväänä yhteen projektiin osallistumista jos vaikka sattuisin raskautumaan, onneksi en sen varaan jättänyt. Projekti alkaa olla ohi ja vasta nyt hoitojen jälkeen ensimmäinen plussa.
Pointtini se että täytyy yrittää elää tässä hoitojen ohella ihan normaalisti, koskaan ei voi tietää miten onnistuu,
Kiitos kivasta viestistäsi! Toivotaan että työt ja hoidot nappaavat :D
Istukanpalasesta siis.. Tuulimunaraskaus keskeytettiin lääkkeillä kesäkuussa, ja kaikki meni hyvin (vaikka olikin aika raju kokemus).
Kun sitten olin elokuussa kp. 10 ultrassa, siis menossa PASsiin, niin lääkäri sanoi, että kohdun limakalvolla on jotain ylimääräistä, ei PASsia. Sanoi, että odotetaan seuraavat kuukautiset, joiden jälkeen heti alkukierrosta katsotaan uudestaan.
Menin sitten klinikalle syyskuussa tutkimukseen, ja siellähän se palanen edelleen köllötteli (2x14 mm). Diagnoosi oli että polyyppi tai jotain muuta. Sanoivat että hyvä kun huomattiin, olisi toiminut kierukkana muuten. Toimenpiteenä hysteroskopia kevyessä nukutuksessa, ja täytyi tehdä heti alkukierrosta. Pääsin onneksi lokakuun alussa sairaalaan operaatioon, ja patologin lausuntona oli että istukkakudosta. Helpotus oli suuri, kun homma selvisi, vaikka hassultahan se tuntuu että se istukan pala oli sitten yli puoli raskautta matkassa mukana..
Toimenpiteenä helppo, mutta sitäkin hankalampi psyykkisesti, kun aina vain alkukierrosta oli mahdollista tehdä tutkimukset ja toimenpiteet..
toiv. piinistellään yhdessä pian!
t aurinko76
Kiitokset myös sonjaemmalle vastauksesta, ja lämpimät plussaonnittelut!
Siis ihanko meinaatte, että töitä uskaltaisi hakea?
Itselläni on samanlainen tilanne paraikaa: mietin, hakisinko yhteen kolmen vuoden projektityöhön. Nykyisessä työssäni alkaa olla sellainen vaihe, että jotain uutta pitäisi jo tehdä ja tämä voisi olla hyvä mahdollisuus.
Häpeäisin kyllä silmät päästäni, jos tulisinkin raskaaksi. Mutta toisaalta, jos käy niin huonosti, ettei sitä vauvaa ikinä tule, niin harmittaisi mahdottomasti kaikki hukkaan heitetyt mahdollisuudet. En ole vielä päättänyt mitä teen. Ajattelin odottaa ensin testin tulosta (nyt pp9 PAS:sin jälkeen, eikä oireita eikä toiveita...)