***MARRASKUISTEN TIISTAI***

Ihan maanantai-olo, vaikka onkin jo tiistai. Lueskelin tossa pääsiäisjuttuja, monen kotona oltiin käännytty selältä mahalleen. Onnittelut! :)



Meilläkin alkaa kääntyminen sujua yhä paremmin, poika kääntyy jo useita kertoja päivässä. Tosin vain oikean kyljen kautta. Vasempaan kääntyy vain kyljelleen, mutta ei yritä edes siitä edelleen mahalleen asti mennä. Mahalta ei myöskään osaa enää kääntyä takaisin selälleen.



Me aloitettiin nyt se kiinteitten maistelu. Viime viikko luumua (kovan vatsan takia) ja eilen eli tällä viikolla on vuorossa peruna. Peruna maistuikin paljon paremmin kuin tuo luumu. En tiedä johtuiko siitä että seassa oli rintamaitoa, jolla perunaa notkistin, vai oliko muuten vain parempi maku kuin tuo luumu. Nyt jos seuraavaksi mauksi ottaisin esim. porkkanan, niin annanko pelkkää porkkanaa vai perunaporkkanaa? Miten ootte tehneet?



Musta tuntuu että on jo hyvä aika meille aloittaa nuo kiinteät. Poika on kiinnostunut kun me syödään, maiskuttaa jopa suuta välillä ja seuraa tarkasti haarukkaa/lusikkaa. Mut lähinnä sen takia että, musta tuntuu että syö mut kuiviin muuten. Nykyinen syömistahti (siis tissiä) on 1-2 tunnin välein. Paitsi onneks yöllä nukkuu yhden pitemmän pätkän, aamuyöstä sit taas syö tiuhemmin. Neuvolatäti joskus pari kuukautta sitten sanoikin kyllä et voi olla et saadaan aloittaa kiinteät ennen puolta vuotta, kun on niin isokokoinen kaveri.



Itestä tuntuu et oon ihan energiavajauksella kun tuo poika on koko ajan syömässä. Hmm...en tiedä johtuisiko tästä sekin, kun on ollut vähän masennusta ilmassa. Tarvis itekin syödä ja juoda enemmän. Mistähän sen synnytyksen jälkeisen masennuken tunnistaa..? Mulla on hermotkin kovin kireellä, mahdan olla mukavaa seuraa miehelle.



No tämmöistä tällä kertaa. Viikon päästä on neuvola ja nähdään mitat ja miten on kasvettu. Ja se rokotus taas mitä pelkään ja kammoan! Vaikkei itelle pistetäkään :)



Meillä on tänään pojan 5 kk synttärit. Sniisk. Kyllä tuo pikkuinen kasvaa niin nopeasti!!



10kaks: mulla on kans pyörinyt synnytys mielessä. Mut päinvastoin kuin sinä, mietin haluanko enää lisää lapsia. Ei tee enää uudestaan mieli kaikkea kokea. Mä synnytin alakautta, mut mulla ei kivunlievitykset toiminut niin ei ollut herkkua 5 kg vauva saada ulos. Samoin jäi vaivaamaan kun repesin epparin lisäksi ja paranin tosi hitaasti ja olin pitkään kipeä.



Tulikohan sekavat jutut. En oo ihan vielä kunnolla herännyt :D



No. hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!



Gerda ja poikanen tasan 5 kk

Nyt on taas pääsiäiset vietetty. Me oltiin mummolassa. Meillä kans poika on oppinut kääntymään ja viikon verran on jo kääntyilty. Mutta kans vasemmalle kyljelleen vaan.

Meillä on myös tänään 5kk synttärit.



gerda.. mulla myös on ollut hermot kireellä jo pidemmän aikaa ja puhti ei meinaa riittää enää mihinkään.

Mutta onneks kesä on tulossa ja toivottavasti tämä kevät muuttuu aurinkoisemmaksi eikä sada koko ajan..

Ja jos pysyttäis kotona välillä, ku ollaan tässä kuukusi reissattu ympäri Suomea.. reissaaminenkin käy voimille.



Me jouduttiin eilen pojan kans käymään päivystävällä, ku sillä on ihan mieletön yskä. Sellaista limayskää. Voi raukkaa.. herää aina siihen kun yskii ja unet on niin pätkittäiset sen vuoksi.

Mulla on kans on sit flunssanpoikasta. Onneks mies hoiti viime yön syötöy, niin sain nukkua.



Onko muilla ongelmia siinä, että vain äiti kelpaa nukuttajaksi ? Meillä nimittäin vain minä saan nukkumaaan pojan (ei nukuhda tissille eikä pullolle). Iskälle poika itkee, eikä rauhoitu. Päivisin kelpaa kyllä iskäkin hoitamaan.



10kaks; vieläkö meillä on laihdutusprojekti ? Onko ketään mukana enää ? Itellä on jääny, mutta jos yrittäis nyt taas innostua ...



Rapuäiti; ei olla oltu miehen kans missään kahdestaan pojan syntymän jälkeen. Tai no mitä nyt asioilla, mutta ei siis iltaa olla oltu kaksistaan. Tuo poika kun ei nukahda kuin omaan huutoonsa, jos joku muu nukuttaa. Enkä halua pientä huudattaa. Kyllä sitä sitten ehtii. On se niin pieni vaan sen hetken. Vaikka kyllä välillä kaksinoloa kaipaakin. Ei aina muista tuota parisuhdetta niin hoidella..



No niin, jos sitä menis aamutoimiin.



-marika ja poika tänään 5kk

piti siit syömisestä vielä sanoa, että me annettiin pojalle seuraavana makuna porkkana, mutta peruna oli siin samas, et perunaporkkanaa:)

tuotahan pitikin vielä kommentoida. Eli ei oo mekään vielä tehty mitään miehen kanssa kaksistaan/vietetty aikaa sen kummemmin. kotona katottu telkkaria/elokuvaa pojan mentyä nukkumaan. Erikseen ollaan käyty muutaman kerran jossain, tai no mies useamminkin.



Kerran on poika ollut sedällään noin 2 h hoidossa, kun me käytiin katsomassa mun siskoa sairaalassa. Ei viitsitty ottaa vauvaa mukaan, ettei saa mitään pöpöjä. Mutta tuota nyt ei semmoseks rentouttavaksi yhdessäoloksi voi laskea :D



Voisi ehkä jotain yhteistä keksiäkin. Vappuviikonloppuna olisi yhdet tupaantuliaiset, en tiedä tohdittaisko molemmat mennä hetkeksi, jos laitettais poika ensin yöunille ja saatais kotiin hoitaja. Hyvässä lykyssä poika nukkuis koko sen ajan kun oltais poissa. Voisikin olla mukavaa mennä kahdestaan miehen kanssa viettämään iltaa. Siitä kun on paaaaljon aikaa.....



Gerda

Nyt on reissut heitetty ja saa rauhottua muutaman viikon ihan vaan kotona, ihanaa!



Neiti käänty mahalta selälle pääsiäisenä. Voi sitä kierimisen lystiä! Ja selältä mahalle kerran jopa oikean kautta. Meillä siis käännytään vain vasemman kyljen kautta... paitsi sitten takas selälle oikean kautta :) hassua, sanon minä.



Minä myös olen miettinyt synnytystä viime aikoina ja potenut huonoa omaatuntoa siitä, että lähdetiin niin aikasin. Siis minähän epäilin lapsiveden tiputtelua aamuyöstä ja lähettiin tarkastaan tilanne. Ottivat osastolle ja sitten seuraavana päivänä kun supistukset kunnolla vasta voimistu niin rupesivat tivaamaan että millasta se vuoto ja tuliko sitä lapsivettä. Tuskissani itkin, nytkö ne kotia laittaa vielä... ja sitten ponnistusvaihe kun veny ja sattu ja supistukset ei tuntunu, niin nyt on ruvennut hirvittään että mitä kaikkea olis voinut sattua.. tai siis hapenpuute vauvalle tms. Mutta meillähän oli syke koko ajan tosi hyvä, ettei mitään hätää edes ollut.



10kaks: Synnytys se on sektiokin ja omanlaisensa. Masis voi iskeä synnytyksestä myös alatiesynnytyksen kokeneille (kts. yllä) Mutta näistä on hyvä aina puhua, saa vähän perspektiiviä asioille. Itse yritän ajatella, että synnytys oli mun synnytys ja hyvä sellaisenaan.



No nyt neiti vaatii huomiota. Myöhemmin lisää.



T: Hertta ja Anni 5kk ja 12pv

meillä kelpaa nukuttajaksi kumpi vain vanhemmista, mut käytännössä se oon lähes aina minä, koska syötän vauvan ennen nukkumaanmenoa ja pistän sit sänkyyn. ikävää että teillekin on flunssa iskenyt :/ pikaista paranemista!!

Huomenia vaan kaikille. Nyt on pääsiäinen vietetty ja arkeen paluu alkaa. Mekin jonkin verran kierreltioin kylässä ja kyllä tuntuu kovasti vaikuttavan meidän neidin uniin nuo kyläilyt. Yöt menny kyllä ihan plörinäksi,varsinkin aamuyöstä. Mutta toivottavasti taas päästään tähän rytmin tynkään kiinni ja alkaa unet rullata omaan tahtiinsa.



Meillä ei vieläkään käännytä...kyljelleen kyllä menee ja kovasti yrittää ympäri,mutta sitten loppuu kyllä yritys lyhyeen,kun ei se käsi mene edestä pois. Muutaman kerran olen saanut lelun kanssa huijattu mahalleen,mutta itse sitä ei vielä ole hoksannut. Toivottavasti se pian onnistuu,kun sitä niin kovasti odotellaan =) otin jumppa matosta lelukaaretkin pois jos se aktivoisi enemmän kääntyilemaan kun ei ole lelut siinä käden lottuvilla,mutta tuntuu,että laiskitui entisestään. No eiköhän tuo tuosta ympäri joku päivä mene.



Maricako se kyseli nukuttamisista. Meillä oli kanssa yhdessä vaiheessa tilanne,että vain äiti kelpasi nukuttajaksi ja kyllä useasti nykyään teen sen edelleen,mutta myös isi kelpaa nukuttajaksi. Itseasiassa tilanne on varmaan alkanut paranemaan sen jälkeen,kun aloin siellä salilla käydä,niin olen parina iltana nukkumaan meno aikaan poissa,joten en ole paikalla häsläämässä. Ja saattanee asiaa helpottaa sekin että neiti aikas hyvin nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä,tuttia saattaa joutua juosta laittamaan useammankin keran,joten välillä vaatii kärsivällisyyttä.



Siitä tulikin mieleen,että miulla kanssa on pinna kireällä ja ihan yhtäkkiä saatan alkaa kiukuttelemaan jostakin asiasta. Monta kertaa oon lähteny aamulla käyttämään hyväm tuulisena koiraa lenkillä ja sitten lenkin aikana tulee joku tekemätön asia mieleen ja kotiin tullessa oon ku persuuksiin ammuttu karhu =) mielialat vaihtelee kyllä tosi nopeaan suuntaan jos toiseen,mutta onneks tuo ukko kulta on siihen tottunut... Mutta itteä se kyllä alkaa ärsyttää ku alkaa niin helposti kiukuttamaan. Mutta tällainen mie vaan oon,enkä muuksi muutu.



Miehen kanssa kaksistaan olemisesta. Ollaan oltu muutaman kerran kaksistaan liikenteessä,elokuvissa ja yhen kerran käytiin pyörähtämässä baarissa,mutta tyttö oli silloin kotona hoitajineen,joten pitkiä aikoja ei olla kahdestaan vietetty vielä. Ens la siihen olis sitten mahdollisuus,kun neiti menee mummalle yökylään. Miuta kauhistuttaa ihan kauheesti,mutta eiköhän se hyvin mene. Jotenkin on vaan kauheeta jättää oma rakas lapsi yöks hoitoon. En olis uskonut että tää tosiaan on näin vaikeeta. Mutta joskus se on tehtävä kuitenkin,että tulee se eka kerta jossakin vaiheessa kuitenkin =)



Mitähän muuta,meillä tuli muuten lauantaina 5kk täyteen. Ja ONNITTELUT 5KK TÄYTTÄVILLE!!!



Nyt ei kyllä tuu muuta kommentoitavaa mieleen. Sainpahan aikaiseksi kirjoitettua. Nyt vielä kupillinen kahvia ja sitten alkaakin päivän hommat...

Meillä lisättiin soseeseen aina uusi maku siten, että jos oltiin syöty perunaa, niin seuraavaksi syötiin peruna-porkkanaa ja sitten peruna-porkkana-avokadoa jne. En tiedä onko oikea tapa, mutta meillä toimi ainakin mainiosti!



Ollaan käyty kerran miehen kanssa kaksistaan ensin syömässä ja sitten leffassa, tästä on kaksi kuukautta. Nyt mennään seuraavan kerran heitämään samanlainen setti 20.5. Varattiin jo ennakkoon liput Da Vinci-koodiin ja sen jälkeen mennään syömään. Mummi katsoo Onnia sen aikaa.



Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta minulla ei ole kokemusta, mutta eiköhän siitä ole merkkeinä samat oireet kuin depressiossa yleensäkin, eli; Alentunut mieliala, itsesyytökset (niitähän äitiydessä piisaa muutenkin), unettomuus/jatkuva uneliaisuus, voimattomuus, ahdistus (sekä henkinen, että ihan fyysinen esim rinnan kohdalla), itkuisuus/ei pysty enää itkeä, ärtyneisyys/tunteiden kuolettuminen. Tässä joitakin oireita, parikin oiretta riittää masennukseen, eli kaikkia ei tarvitse itsestä löytää jotta uskaltaa hakea apua. Kuten edellisessäkin pinossa, myös tässä kehoitan, että ihan oikeasti puhutte asiasta neuvolassa! Tiedän, että helposti tuntuu siltä, ettei ole tarpeeksi asiat huonosti, mutta sitä ei kai kannata odottaa.. Masennus on sairaus, johon on olemassa lääke. Siitä voi parantua, ei tarvitse elää alavireisenä ja itkuisena.



Sain juuri tietää, että hyvältä ystävältäni on löydetty rinnasta kasvain. On juuri menossa neulanäytteeseen, jotta selviää, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Olipa taas pysäyttävä uutinen. Tämäkin nainen on vasta 25-vuotias.



Harmaata ja sateista on täällä Helsingissä, uloskin pitäisi lähteä. Tällä viikolla pitää käydä ostamassa Onnille vaatteita lisää, alkavat käydä pieniksi. Niin ja rokotus on huomenna.



Kuulemiin naiset!

Täälläkin pääsiäisreissu tehty...tuo 6 tuntia autossa istumista oli kyllä rankka juttu tytölle.Yleensä pienet matkat menee tosi hyvin mutta nyt olikin eri juttu,piti viihdyttää neitiä melkein jatkuvasti kun ei oikein osannut kunnolla nukkuakaan.Kivasti meni muuten pääsiäinen mummolassa,Annakin tykkäsi mummostaan kovasti ja päiväuniakin veti 3 tuntia putkeen joka päivä,kumpa jatkuis unet noin hyvinä.

Nyt nukkuu ulkona ja mä yritän potkia itteeni persuksille että saisin tartuttua imuriin,kämppä huutaa siivoojaa,aarg!Oon sen verran siisti immeinen että mua ahdistaa jos on epäsiistiä ja nykyään tuntuu että pitäis koko ajan siivota et olis hyvä,lattiatkin peittyy lelumatoista jne.



Masennusta tuntuu olevan monella ilmassa,surullista.Olen myös läheltä seurannut kun siskoni oli tosi masentunut ja se on niin valtavan raskasta jo kattellakin,saatika sitten olla itse masentunut.Kannattaa ajoissa hakea apua! Itelläkin omanarvontunto on nykyään aika heikko,tuntuu että kaikki muut osaa paremmin huolehtia kaikesta,ulkonäöstä,sosiaalisista suhteista,rahasta,lapsesta jne. Osaltaan varmaan johtuu kun ei tunne enää itteään samaksi ihmiseksi kun ennen lasta tai mistä lie...? Pitää nyt alkaa harrastaan liikuntaa enemmmän jos se vaikka piristäis ja kesäaurinkokin meille jo vilkuttelee!



Meillä ei vielä olla käännytty mutta varpaat on neiti löytänyt.Tänäkin aamuna Anna leikki varpaillaan varmaan tunnin ennekuin sain noustua sängystä,kuului vaan sellaista suloista juttelua,äääh-ähä-hää :)

Onnee kaikille kääntyneille ja 5kk täyttäneille!



Huomenna tulee rahaa ja pääsee ostoksille,vihdoinkin.Itelle pitäis saada uudet housut,kun ne on joltain saatuja tai muuten vaan huonoja,tiukkoja tms...Annakin tarvii vaatteita,melkein kaikki on pieniä.



Mukavata päevää :)

Siis onhan ollut vauhdikas aamu. Nyt onneksi Anni nukkuu ulkona. Reissut taitaa aiheuttaa vähän rytmin vipatusta ja ulos ei nukahtanut ennenkuin sai katsella pilvitaivasta kuomualhaalla... toivottavasti ei jää tavaks...



Nii miehen kanssa kahdestaan olosta piti palata kommentoimaan. Ei olla vielä missään kaksisteen käyty. Alkukesästä on mun veljen häät ja sinne on illaks mummu lupautunut jo hoitajaksi niin viimestään siellä sitten. Eipä tässä kyllä ole mielikään tehnyt mihinkään lähtee, ehtiihän tuota.





Ai niin, neuvolassa viime viikolla oikein kannustivat täysimettämään vielä kuukauden. Alunperin olin ajatellut aloittaa maistelut nyt pääsiäisen jälkeen, mutta taidanpas vetää vielä pariviikkoo sinne toukokuun alkuun kun 6kk täyttyy. Annia kyllä hirveesti mein syömiset kiinnostaa ja lusikan kun näkee niin suu aukee ku linnunpoikasela. Mutta koska on tyytyväinen tissimaidolla, niin uskallan vielä jatkaa.



Nyt täytyy mennä, pyykkivuori kutsuu!



Hertta ja uinuva Anni 5kk ja 12 pv (kyllä se aika juoksee..)

Mulla on myös ihan maanantai-olo. Pääsiäinen hujahti kyllä vauhdilla, oli tosi mukavaa kun mies oli kotosalla. Sunnuntai tosin oltiin reissussa ja voi itku miten huonolla tuulella poika oli suurimman osan ajasta. Ei millään malttanut nukkua päikkäreitä kun oli niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää ja väsymys vaivasi sitten niin paljon että herkästi itketti ja harmitti. Onneksi mummi ja ukki pääsivät sentään vähän pojan hymyjäkin näkemään mutta harmillisen paljon poitsu oli alahuuli rullalla. Tuon yhden päivän osalta tuli varmasti koko viikon itkukiintiö täyteen -ellei jopa kuukauden. ;-)



...Tässä välissä poika heräsi ekoilta päikkäreiltään ja nyt juttu jatkuu poika sylissä. Saas nähdä tuleeko kirjoittamisesta mitään, poika kun yrittää myös kovasti lisätä omia juttujaan. :-) Jäpikkä pitää myös innokasta pärinää niin että sylki vaan roiskuu. Samoin jokeltaa koko ajan äännettä: " djö, djö" , hassun kuuloista.



Juups, taidan lähteä syöttämään poitsulle kasvissosetta johon sekoittelen maissia, porkkanaa ja omenaa (uusi maku tuo omppu).

Palailen kirjoittelemaan lisää pojan seuraavien torkkujen aikana.



Auringonkukka ja poika 5kk 1vko

arki jälleen koitti..Niinku monella muullakin, niin ihan maanantai fiilarit mullakin!



Pyhät oltiin kotosalla, piipahdettiin sunnuntaina mummolassa syömässä ja eilen anoppilassa pikaisesti. syötiin kaikenmaailman herkkuja ja nyt omatunto taas naputtaa, et eipä se paino putoo näin..:(



Meillä ei käännytä juurikaan..Muutaman kerran on mennyt mahaltaan selälleen, mut toisinpäin ei millään. eikä näytä ees kiinostuneen koko touhusta, kun joskus pyöritellään poikaa lattialla. Taitaa olla sellanen " laiskanpulskee" toi meidän poika:) Kerkeehän sitä liikkeelle myöhemminkin, en ole ollenkaan huolissani liikkumattomuudesta.



Voi harmi kun teillä joillain masennusta ilmassa. Mullakaan ei ole varsinaisesti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kokemusta, mut Noemakos se jo sanoikin, et varmaan samankaltaisia oireita kun muussakin masennuksessa. Toisen lapsen syntymän jälkeen mullakin oli itkuherkkyyttä ja tunnekuohuja laidasta laitaa, välillä tuntui ettei ruokaa jaksaa muksuille antaa..Mut ajan mittaan se helpottui. Meillä oli miehen kans silloin myös aviokriisikin, et varmaan niin monta rankkaa asiaa oli mulla mielessä, et voimat alkoi vaan loppua. Voimia teille kaikille ja muistakaa pyytää apua jos ihan uuvutte!! Pitää ajatella omaa jaksamista, vaikka vauvan hoitoon jättäminen tuntuiskin pahalle, mut levännyt äiti on paljon parempi kuin burn outissa oleva äiti!



Kahdestaan olemisesta..Me ollaan miehen kans oltu kerran baarissa kahdestaan vauvan syntymän jälkeen. ja eka kerran vauvan jättäminen vähän hirvitti mua, mut hyvin oli menny mummolassa kaikki. Meidän poika nukkahtaa illalla muidenkin kanssa kuin mun, nimittäin siis ollaan " opetettu" et nukahtaa omaan sänkyyn tai koppaan iltamaidon jälkeen. Riittää kun on tuti ja unirätti kainalossa.

Meillä on pian hääpäivä ja ajateltiin josko sit mentaäis jonnekin kaksistaan. saas nähdä nyt.



tosta parisuhteen hoitamisesta vielä, et meillä hoidetaan ihan arkenakin parisuhdetta siten, et esim kun lapset on nukkumassa niin lämmitetään sauna kaksistaan. ostetaan jotain hyvää juomaa/syömistä ja nautiskellaan hiljaisuudesta.Istuskellaan lähekkäin sohvalla tai katellaan elokuvaa..Muistetaan sanoa et rakastetaan vaik olis kuin arkista muuten.Ei niiden isoja asioita tarvi olla, jotka piristää kummasti kummankin mieltä. meillä on yhteiselämää takana 10,5 vuotta ja luulen et näin pitkälle ei olis päästy ilman suhteen hoitamista. se rakkaus ei todellakaan jaksa kukkia ilman kunnon hoitoa:) Toisesta ei saa tulla itsestäänselvyyttä!



Mitäs sit vielä...eipä kai muuta...kivaa viikkoa kaikille!



äitykkä ja poikanen 5kk 2pvää

Onneksi päästiin taas normaaliin arkeen! Oli ihanaa, kun mies oli lomalla ja oltiin reissussa ja kyläilemässä ym. mutta kyllä sitä jotenkin tarvitsee noita rutiineja, sekä poju että minäkin.



Meillä vielä antibioottikuuri huomiseen asti. Kurjaa, kun on vetänyt pojun masun ihan ruikulille ja vasta eilen ymmärsin alkaa antamaan Relatippoja :o( Poju sai siis korvatulehduksen, kun oli pientä flunssaa, kun lensimme viime viikolla. Ei kuumetta, mutta kovin räkäinen eikä oikein oma itsensä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun poju sairastaa.



Me olemme mieheni kanssa viettäneet kaksi kertaa yhteistä aikaa. Pari kuukautta sitten kävimme syömässä ja leffassa (päivänäytös) ja kuukausi sitten olimme hiihtämässä. Molemmilla kerroilla menot on ajoitettu pitkien päikkäreiden aikaan.



Meillä neuvolatäti sanoi jo 3kk neuvolassa, että kiinteitä voisi aloitella, vaikka poju hyvin kasvaa. 4kk neuvolassa oli sijaisterkkari, joka kannusti jatkamaan täysimetystä. Saa nähdä, mitä ens viikolla sanotaan 5kk neuvolassa. Odottelen kiinteiden aloitusta nyt ainakin sinne asti, katsotaan nyt, jos vaikka puolivuotiaaksi asti.



Nyt täytyy mennä keräilemään " irtotavaraa" oikeille paikoilleen. Meillä käy kerran kuussa siivooja laittamassa kaikki paikat kerralla kuntoon ja odottelen häntä saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä!



marrasfantti

Jospa sitä pariin juttuun jotain kommentoisi...



Miehen kanssa kaksin olemisesta: Meillä on siitä tosi onnekas tilanne että miehen äiti asuu melkein naapurissa ja on vielä kaiken lisäksi erittäin innokas ottamaan poikaa hoitoon. Haluaisi pojan hoitoonsa vaikka joka viikko (tai päivä ;-), mutta ihan aina en raaski antaa. Pari kertaa kuussa ollaan vietetty miehen kanssa ihanaa kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella, yleensä käydään syömässä tai leffassa tai sekä että. Seuraava riento on vappuaattona, kun ollaan menossa yksiin Wappubileisiin. Silloinkin on tarkoitus olla ihan kiltisti ja hakea poika kotiin ennen puolta yötä. :-)



Kotona ollessa hoidetaan parisuhdetta hellimällä toisiamme, silitellään, kutitellaan ja aika usein mies hieroo mun hartioita kun katsotaan tv:tä pojan jo nukkuessa. Aika paljon halitaan ja suukotellaan edelleen, meillä yhteistä taivalta takana 8,5 vuotta. Mä oon ainakin ihan rakastunut edelleen, toivottavasti mieskin. ;-)



Synnytysajatuksia: Mulla alkaa pyöriä synnytys mielessä joka kerta kun poika viettää uutta kuukausipäivää. Tulee mieleen se jännittynyt tunne mikä valtasi kun lapsivedet meni alkuyöstä ja kuinka vettä lorisi ympäri kämppää vaikka kuinka yritin pyyhkeillä suojata. :-) Synnytyksen alkuvaihe meni ihan loistavasti epiduraalin avulla, en tuntenut kipuja juuri lainkaan mutta ponnistusvaiheessa tuli ongelmia kun poika oli nenu mun napaan päin ja jumittunut kiinni niin että imukupilla ja mun vatsaa runnomalla (auts!) lopulta autettiin pois. Poika oli siinä vaiheessa jo niin heikossa hapessa että kiidätettiin suoraan lasten osastolle elpymään ja siellä viettikin kaksi ensimmäistä vuorokauttaan. Mulla oli ihan järjetön ikävä poikaa vaikka ravasinkin lasten osastolla yhtenään imettämässä ja muuten vaan katsomassa. Kauheasti sitä ehti pelästyä kävikö pojalle huonosti, mutta hyvin poika siitä onneksi virkosi. Poika syntyi keskiviikkona ja lauantaina jo päästiin kotiin.



Parempaa mieltä ja oloa kaikille joilla on masennusta tai kiukutusta ilmoilla! Vähän itselläkin välillä pinna kiristyy täällä kotona arjen pyörityksessä kun tuntuu että pyykkiä on loputtomiin, hiekkaa pyörii nurkissa vaikka kuinka imuroisi, mies jättää astioitaan sinne sun tänne, pukluläikkiä kaikkialla jne jne. Kyllähän se mies joutuu jonkin verran mun napinoita sietämään, mutta ne taitaa enimmäkseen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos... ;-)

Reissu ohi. On mukavaa olla kyllä kotona, vaikka reissukin oli ihan onnistunut. Lasten kanssa kuitenki helpompi kotona touhailla, kuin kylässä ja kaikki nukkuma jutut ym. sujuu paremmin. Vaikka mukavaa vaihteluahan reissaus on. Ja ei itse tartte olla laittamassa aina ruokaa. =) ja ihana tunne palata kotiin =)



On taas niin harmaa päivä, ettei kyllä kauheesti innostusta mihkään, varsinkaan kassien purkamiseen. Se on vaan jotenkin niin tylsää hommaa.



Kaupungilla ajattelin mennä käymään, kunhan mies palailee töistä. Me ei olla kahdestaan oltu missään, kyllä sitä kerkee, kun lapset isompia. Ja iltaisin kyllä jää aikaa yhdessäololle, kun lapset menneet nukkumaan. Meilläkin kesällä tiedossa häät ja sinne mennään kyllä ihan vain kahdestaan.



Nyt ei kyllä meinaa juttu oikeen luistaa...

Täytyypä alkaa valmistautuun...



Yksi kiukuttelija lisää

Onpas ollut oikein ikävä teitä! Olen tosi huonosti ehtinyt viime aikoina koneelle. Äsken päivitin kasvulistan; kommentoikaa siihen pinoon, jos on lisättävää/korjattavaa yms!!!



Masennus on aika salakavala juttu. Itselläni on erittäin hyvät muistot synnytyksestä, mutta olen ollut masentunut vuosia sitten muusta syystä. Se oli aika kamalaa. Samaan aikaan hyvä ystäväni erosi miehestään, ja olin hänelle tukena, mutta en osannut itsestäni jutella kenellekään. Miehelleni itkin oloani, mutta muuten muistan sen kevään aika harmaana. En käynyt lääkärissä, sillä tajusin vasta jälkeenpäin, että olin masentunut. Ihmettelin vain synkissä mietteissäni, että miksen enää tunne mitään muuta. Älkää päästäkö pitkittymään, yli pääseminen kestää sitten pidempään! Paljon tsemppiä kaikille! Muistakaa huolehtia myös itsestänne vauvan hoidon lomassa!



Miehen kanssa ollaan kaksin käyty joka viikko saunassa pojun ollessa hoidossa ukilla (asuvat naapurissa). Muuten ei olla vielä käyty missään. Ennen kävimme usein syömässä & leffassa. Nyt olisi tarkoitus mennä katsomaan Da Vinci -koodi. Ei ole ollut kiirettä; viihdymme hyvin kotosallakin. Sarjoja ollaan katseltu ja nautiskeltu jotain hyvää syötävää.



Meillä kierähdetään molemmin kautta selältä vatsalle ja nostetaan käsivarret suoriksi asti! Vielä ei ole tajunnut, että pääsisi pyörimällä liikkeelle... Yösyötöt ovat nyt pääsiäisen aikaan harventuneet kahteen (noin klo 00 ja 05), mikä edelleen jaksaa kannustaa mua täysimetykseen. 4kk-neuvolassa sanottiin, että jos usein syö, voisin aloitella jo kiinteitä. Mutta en raaski! Ja kun poika kasvaa hyvin, imetän niin mielelläni. Nyt on etappina ollut 5kk, mutta se on viikon päästä jo... Ehkä sitten 5,5kk ikäisenä alamme maistelemaan...



Olin aamupäivällä hierojalla (aaah), ja mumma oli poikaa hoitamassa. Meillä on ollut juttua, että mumma jäisi vuorotteluvapaalle ja poikaa hoitamaan. Itse menisin töihin 01/07 ja kevennetylle viikolle (käytännössä todnäk 1 pvä vapaata). Olisi ihanaa näin, ei tarvitsisi viedä vieraalle hoitoon! Onko teillä kokemuksia vastaavasta?



Poju nukkuu päikkäreitä ulkona. Huomenna olis tarkoitus mennä babybioon ekaa kertaa. Ootteko käyneet? Tämä on Kinopalatsissa.



Ja mä olen kyllä ainakin edelleen laihduttajissa! Tosin pääsiäinen meni mässäilyksi, kilo tuli takaisin. Nyt olen käynyt 2,5kk jumpassa, ja kyllä alkaa jo huomaamaan, että kiinteytyy. Ja se on kivaa! Kerrankin. Ennen jumppa oli pakkopullaa, jota välttelin viimeiseen asti... Nyt olen saanut hyvän draivin päälle.



Pakko mennä nyt syömään, maha kurnii kauhiasti.

Mukavaa tiistain jatkoa!

Niin ne päivät vaan kuluu ! Mein 4 vanhinta ovat olleet pääsiäisen isällään Kuopiossa : vietiin ne sinne viime viikon torstaina ja tänään isänsä tuo ne takaisin. Yhteen suuntaan on yli 200 km =/. Onneksi Amalia tykkäs automatkasta vaikka samantien lähdettiinkin kotia... Tyttö nukkui melkein koko tulomatkan ja menomatkalla siskot syöttivät keskipenkeillä typyn =D.



Ja onpa täällä taas tapahtunut.... Joku oli saanut ikäviä uutisia läheisiltään ja joku tuntee olonsa masentuneeksi. Ei oikein tee mieli valittaa mistään ja mistäpä tässä valittaisi. On ruokaa ja katto pään päällä.... Miten sitä osaisikaan olla tyytyväinen tähän hetkeen, no minun pitäisi mennä enemmän itseeni !



Amalia ei edelleenkään käänny. Sosetta sydään x 1 joka päivä, 200 ml velliä ja loppu sit korviketta. Neiti syö muuten jo lihasoseita =D. Ja tuosta nukkumisesta.... meillä aamupäiväunille laitan tytön kantokoppaan (koppa milloin sohvalla, milloin omassa sängyssään) ja Amalia nukahtaa itsekseen lähes kellontarkkuudella. Päiväunille laitan vain vaunuun ja työnnän tohon pihaan ja sinne jää ekana möllöttää ja höpisee ja sit nukahtaa (nytkin ollut ulkona...... reilu 4 tuntia....).



Illalla sitten laitetaan taas sänkyynsä ja ei hyssytyksiä tms. Samassa huoneessa pauhaa telkku kun siitä on äänensäätö pielessä ja hiljakseks sitä ei saa. No, oppipahan typy jo pienestä meluavaan telkkuun =DDD. Ja MARICA : " kiva" tietää et kukaan muukaan ei oo viel ollut pienestä erossa. Ois kyllä ihana tosin päästä, mie kaipaan sellasta, mutta kun ei saa hoitajaa niin ei saa =(.



Nyt torstaina mennään äitiysvalmennusryhmässä olleen äitylin ja hänen poikansa tykö, sinne tulee toinenkin äippyli samasa ryhmästä =D. Ollaan me tämän kanssa jo treffattu useasti, mut ei tahdo oikein löytyä aikaa kyläillä kun pitää olla jotakin muksua laittaa johonkin ja jotakin jo ottaa vastaan jne. Plääh.... Kuitenkin tästä tuli tällanen maxivalitushöpötys, sori....



Tähän on viel pakko laittaa tällanen päivän mietelmä positiivareiden sivuilta....



Et voi päättää elämän pituudesta, mutta voit vaikuttaa sen sisältöön.



Et voi päättää ihosi rypyistä, mutta voi vaikuttaa kasvojesi ilmeeseen.



Et voi päättää toisten mahdollisuuksista, mutta omiisi voit tarttua.



Et voi vaikuttaa siihen kuinka korkealla pääsi keikkuu, mutta sinä itse päätät mitä ajatuksia mukanasi kuljetat.



Et voi päättää kovista ajoista ja sateisista päivistä, mutta voit varautua siihen että tulet niistä selviytymään.



Ihanaa alkanutta viikkoa Rapuäidiltä, Amalialta ja katraalta

Olipas kiva lukea muiden vauva-arki höpinöitä, mukavasti kaikilla lähteny menemään, kiva juttu! Nyt mie kans ehin kirjoittaa, kun Aatukka vetelee sikeitä tuolla pinnasängyssä. Olikin jo tosi kiukkunen, joten päikkärit hänelle tulee ihan tarpeeseen.



Synnytys on miullakin pyöriny mielessä. Oli aika karmaseva kokemus, ensinnäkin pitkä synnytys ja loppujen lopuksi imukupilla saatii maailmaan ja sit vielä tulehtu eppari...joulukuun lopulla aloin olemaan vasta elävien kirjoilla. Nyt voin tosi hyvin, käyn jumpilla aika säännöllisesti ja varmaan siksi painokin -1 kg, eli se 20 kg tuli ja mäni :).



Masennus on tosiaan kurja juttu, toivottavasti pääsette siitä pois, kenellä se nyt sit onkin, voimia!



Aatukka on kääntynyt jo toista kuukautta ja nyt jo ryömiin. Mittarimato meininki on hänen tyylinsä :). Varpaiden kanssa leikkii kanssa ja päristelee ja jokeltelee innoissaan. Nyt on myös matkimaan alkanu :). Aatu syö jo kiinteitä ruokia, elikkä lihaakin on jo maisteltu. Iltapuuron saa myös aina ennen nukkumaan menoa. Maitoa olis miulla riittäny täysimetykseenkin, mutta poika on sen verran liikkuvainen, että tarvitsi vähän tuhdimpaa tavaraa. Hyppykiikussakin olen jo jonkin verran pitäny. Iltaisín käypi nukkumaan, kun vaan vie pinnasänkyyn, ei tarvii meillä nukuttaa.



mie olen jo kolmesti synnytyksen jälkeen käyny tyttöjen kanssa baarissa. On ollu kivaa, kun kuitenkin niin harvoin pääsee. Vappuna voi olla, että viijään poika eka kertaa yökylään anopille. Sit päästään miehen kanssa yhessä liikenteeseen. Olis tosi kivaa :).



Näin se aika vaan menee ja mein vauvoista tulee pieniä tyttöjä ja poikia. Pakko tunnustaa, että miulla ainakin on vauvakuume alkanu nostaa päätään...olis kiva toisaalta taas olla raskaana ja kokea uudelleen se syntymän ihme...mutta kaikki ajallaan. Toivottavasti se toinen joskus sitten tulisi :)



pärjäilkäähän ja kaikille onnellista vauva-arkea ja nyt on mein vauvat niin ihanassa iässä, että tästä pitää nauttia :)



T: Näpiskä ja Aatulaine 5,5 kk

Pääsiäiset on sitten lusittu, juu. Ihanaa oli olla vaan kotona, kun mieskin oli kaikki päivät paikalla. Kyl se vaan paljon helpottaa päiviä. Nyt meillä on sitten aikuiset kipeenä ja vauva terveenä vauhti päällä. Ollaan miehen kanssa molemmat saatu lentsu ja mies on nyt kuumeessa ja kovassa kurkkukivussa. Saikulla siis. Mulla ei kuumetta ja kurkku kipee.



Onkos muuten kellekkään 5kk rokotuksen saaneelle tullut mitään jälki-oireita?



Nyt pätkii muisti ja tyttö kiljuu vieressä niin en kykene kommentoimaan päivän juttuja.



Tsemppiä ja jaksuja kaikille masentuneille ja jutelkaa murheistanne, se helpottaa jo aina jonkun verran! Oma synnytykseni mietityttää aina silloin tällöin, vaikka kaikki menikin putkeen.Oli raju ja nopea, mitähän ensi kerralla, jos vauhti kiihtyy seuraavissa synnytyksessä. Haluan kanssa jo kovasti kokea kaikki uudestaan, vaikka jotkut kavereista ovatkin varoitelleet, ettei se tunnu enää samalta, kuin esikoisen syntymä.



Vilma