Karjuuko muiden 5kk lapset?
Meillä alkoi uusi villitys: kiljumisen ja karjunnan sekoitus. Siis keuhkot täyteen ja naama punaisena raakutaan niin, meinaa vanhemmilta taju lähteä! Tätä siis harrastetaan ihan muuten vaan, ei ole riemunkiljuntaa, vaan ennemminkin ajanvietettä. Miten te muut olette suhtautuneet tähän? Pitääkö kannustaa uuden " kivan" taidon jatkamiseen? Mielestäni raakkuminen on kamalaa, enkä sitä haluaisi kuunnella seuraavia vuosia (tosin vuodessakin voi kuulo heikentyä niin, ettei sitä enää kuule ;)). Pitäisikö esim. jättää karjunta huomiotta tai näyttää lapselle, ettei ole kivaa? Vai meneekö tämä vaihe ohi itsekseen?
Kommentit (6)
Meillä ainakin neiti kyllästyy aika pian oppimiinsa ääniin, ja kun eihän tämän ikäinen vielä kieltoja ymmärrä, niin pakkohan sen on antaa karjua, vai oisko jollakin neuvoa miten saada hiljaseksi???
Meidän poika keksi kanssa tuon rääkymisen ja kiljumisen ihmeellisen maailman aika tasan tarkkaan 5kk:na.
Korvatulpille ois käyttöä välillä kun konsrttinsa alottaa.
Meillä se ajottuu yleensä iltaan, kun poika ennen iltapuuroa peuhailee lattialla vaippasillaan... mutta toki joskus muulloinkin saattaa isiä ja äitiä kiekumisella " ilahduttaa" 8)
Eiköhän tuo ohi mene kun keksitään joitain uusia kivoja ääniä.
Tuo erilaisten kurkkuäänteiden tuottaminen niin, että vanhemmilla tärykalvot ovat kovilla, kuuluu ihan normaalin kehitykseen. Meillä eilen neuvolassa terveydenhoitaja kyseli asiasta ja ihasteli kovasti, kun neiti innostui kiljahtelemaan ja melskaamaan oikein täysin palkein. ;) Ihan on kyse omaan ääneen ja sen mahdollisuuksiin tutstumisesta ja niistä innostumisesta. Kyllä se ohi menee enkä minäkään kyllä keksi, miten moista edes estäisi. Tottakai pitää kannustaa, kun toinen uutta oppii! :)
Täällä on välillä sellainen meteli, että kaipaan Korkeasaaren apinatalon ihanaan hiljaisuuteen ja rauhaan. :D
Jees, meillä myös testataan äänivaroja. Neito 5 kk. Aiheutettiin kaaos muskarissa viimeksi ;)
Meillä myös tuossa iässä karjuttiin, kiljuttiin, muristiin ja raakuttiin. Välillä epäilin että saatiin vaihdokas eläintarhasta. Näin nämä pikkumurut juuri tutustuvat ääneensä ja mitä sillä saa aikaan. Kyllä se aikanaan loppui kun keksi jotain muuta.
Nyt poika 10 kk ja on juuri keksinyt että jos harmistuu, voi silloin kiljua korviahuumaavasti kiukusta. Ja taas äidin korvia vihloo:)
Eilenkin kokeili ääntään vauvauinnissa niin, että yksi vauvoista alkoi itkemään, kun pelkäsi...