Paras vuodenaika synnyttää?
Haaveilen toisesta lapsesta ja aloin pohtia mikä olisi ihanin aika vuodesta synnyttää, olla vastasyntyneen kanssa kotona jne... Esikoisemme syntyi kesäkuussa. Tässä siis kesäkuun plussia ja miinuksia mun kokemuksieni mukan! Listatkaahan omanne!
Kesäkuun plussia:
-Lämmintä
-Vauvalle ei tarvinnut pukea toppavetimiä
-Helppo imettää ulkona ja reissuilla
-Vauvan kanssa oli helppo lähteä reissuun
-Pienen vauvan kanssa oli helppo kantoliinailla kesällä
- Säästyin loppuraskauden, megaturvotusten ja helteiden yhdistelmältä
-Vauva oli hyvän ikäinen syksyn tullen (3-4kk)aloittamaan muskarit/muut harrastukset.
-Vauvalle ei ollut suurta vaaraa räkätautiepidemioista kuten talviaikaan.
Kesäkuun miinuksia:
-alkuaika synnytyksen jälkeen oli kurjaa sisällä kykkimistä kun ei voinut vielä ulkoilla.
-harmitti kun ulkona oli lämmintä ja kaunista, mutta ihan alussa vauvan kanssa ei voinut lähteä pitkäksi aikaa kotoa.
-kauniilla ilmalla oli myös kurjaa kun piti kaiket illat istua sisällä imettämässä.
-Itse ei päässyt kesällä uimaan (aika ennen jälkitarkastusta ja rintatulehdusvaara)
-Bikineihin ei kehdannut pukeutua kun vartalo oli vasta palautumassa synnytyksestä ja odotuksesta.
Kommentit (25)
myös syys- ja talvivauvojen kanssa olemisesta...
Ja mielummin talvella kuin kesällä. En kestäisi niitä helteitä pienen vauvan kanssa. Joutuisi kyykkimään sisällä ja siihen vielä päälle yövalvomiset. Ei kiitos.
Talvella on mukavan vilpoista ja ei se vauvan pukeminen ulos ole niin hankalaa.
Meillä kakkonen syntyi tammikuun alussa, joten voin kertoa runsaan 6 viikon kokemuksella plussista ja miinuksista.
Plussat:
- Jos ei ole ulkoilmaihmisiä, saa hyvän syyn nyhjöttää sisällä
- Puoli vuotta aikaa saada itsensä " bikinikuntoon"
Miinukset:
- Vauvan kanssa ei pääse ulkoilemaan ainakaan kahteen ensimmäiseen viikkoon
- Aina ensimmäiseksi on vilkaistava mittariin, pääseekö ylipäätään lähtemään ulos.
- Pukemisrumba hykerryttävän hauskaa, varsinkin jos esikoinenkin on vielä sen ikäinen, että kaipaa pukemispalvelua.
- Ulkoilu ja muu reissaaminen vaatii melkoista suunnittelua, sillä ulkosalla esim. imettäminen tai vaipan vaihtaminen ei käy ihan käden käänteessä. ;0)
- Bensaa kuluu ja luonnonsuojelijanaapurit heristävät nyrkkiä, kun auto tyhjäkäy pihalla, jotta auton sisätilat edes hiukan lämpenisivät, ennenkuin voi vauvan autoon viedä.
Siinä nyt muutamia ajatuksia, mitä nousi hetsiltään mieleen. Vaikka lista onkin melko miinusvoittoinen, niin ei tämä talvivauvan kanssa eläminen nyt niin kamalaa ole - hyvin ollaan pärjäilty! Mutta kieltämättä helpommalla varmasti pääsee esim. kevät- ja kesävauvan kanssa.
Terkkulein Madu ja tytöt 09/04 ja 01/06
Esikoisen sain Helmikuussa -05 eli lopputalven vauva =)
+ Päivät pitenemässä, ei enään niin pimeää.
+ Ei harmita, vaikka ei heti ulos pääsekkään.
+ Sitten kun pääsi ulos liikkumaan ei ole liian kuuma.
+ Vauva kesällä hieman vanhempi ja " helpompi" .
- Vaihtelevat ilmat, välillä kovat pakkaset välillä taas ihanat ulkoilukelit.
- Vauvan pukeminen (ei kyl ole vaikeaa mutta välillä kyl ärsyttävää kun joutuu paljon vaatteita pistää päälle).
Mitäs muuta... Aika vähän tulee mieleen noita plussia ja miinuksia!!!
-Girl-
Muuten oli kivaa saada kesävauva, mutta kun oli raskausmyrkytys, niin megaturvotus loppuraskaudessa ei varmaankaan tykännyt heinäkuun 2005 kuumuudesta! Ja olin helteistä huolimatta silti kalpea, kuin liitu, kun en olisi saanutkaan olla auringossa, jos olisin halunnut. Kotona sisällä oli tuskaisan kuuma pienen vauvan kanssa helteellä, varsinkin yöt olivat epämukavia. Se oli muutaman viikon ajan suorastaan kamalaa ja kirosin helteitä.
Mutta se, kun vaatetta ei tarvinnut montaa kerrosta vauvalle, eikä itsellekään, oli ihanaa! Nyt kun nukutan vauvan ulkona vaunuihin, tuon sitten nukahdettuaan sisälle unia jatkamaan, niin minua risoo se, kun täytyy varovasti koittaa saada riisuttua nukkuvaa mahdollisimman paljon ja tietty niin, ettei heräisi. Kesää siis kaipailen!
Aivan ihana aika synnyttää!!!
+ Ihana olla kotona ja nauttia hyvistä tuoksuista, hämärästä, kynttilöistä ja kaikista kodin koristeista
+ Synnärillä ei ollut ruuhkaa (vrt kevätkuukaudet)
+ Saa hyvän syyn olla sisällä ja kotona (välttää loskat, pakkaset ja muut ikävät ulkoilujutu)
+ Voi pakata vauvan kunnolla ulkoilua varten (vauvalla turvallinen olo vaunuissa kaikkien vällyjen alla)
Ja itseasiassa tuo talvivauvan pukemisongelma ratkeaa tosi nopeasti joko untuvahaalarilla (meillä käytössä) tai untuvamakuupussilla. Mä laitan vauvalle kypärämyssyn ja pipon päähän ja sisävaatteissa haalariin - ei oo kertaakan ollut kylmä vaikka ollaan -18 asteen pakkasessakin ulkoiltu. Ja mä puen päivittäin pariin kertaan vauvan ja 3 vuotiaan ; )
Nyt on ihana kun kevättä kohden mennään ja vauva kasvaa. Alkukesästä jo pääsee vaunuihin & syöttötuolein istumaan ja seuraamaan maailman menoa. Esikoinen syntyi aikoinaan maaliskuussa ja mun mielestä tämä jouluvauvan syntymäkuukausi on kaikin puolin parempi.
Mutta mikään ei oo niin vaikeaa kuin ajoittaa tietylle kuukaudelle ; )
Elikkä vielä kaks ehdotonta plussaa
+ Joulukuussa synnyttävät pystyy nauttimaan odotuskesästä täysillä: Puolivälin raskaus kesäkuukausien aikana, voi vielä uida ja matkustaa tms. ihan normaalisti
+ Joulukuussa synnyttävät yleensä pystyy nauttimaan myös vauvakesästä erilailla: Vauva on jo yli puolivuotta, elämä on kaikin puolin vakiintunut, et välttämättä enää imetä tms.
Ja mulle kesäihmisenä nämä merkitsee tosi paljon!!!
Meillä tyttö syntyi maaliskuussa ja tehohoidon jälkeen kotiuduttiin maaliskuun loppupuolella.
+ alkoi olla valoisaa
+ ei tarvinnut enää hirmuisia vaatekertoja
+ kevättä rinnassa äidilläkin! :)
+ muutama kuukausi aikaa kesään = uimarantakuntoon äiti
+ kesällä vauva oli " sopivan" ikäinen esim. rannalle
Miinuksia en kyl äkkiseltään edes keksi.
Esikoinen syntyi vajaa vuosi sitten maaliskuun lopulla 2005, toinen raskaus aluillaan ja l.a. lokakuun lopulla. Saanhan ottaa mukaan raskauden plussat ja miinukset myös?
L.a. maaliskuussa:
+ kevät tuloillaan, ihana ilma huhti-toukokuussa
+ loppuraskaudessa muutenkin hiki koko ajan, viileä ilma sai kiitosta
+ oli kiva ulkoilla muutaman kk:n ikäisen vauvan kanssa
+ vauva ei tarvitse vaatteita juuri ollenkaan (ainakaan viime kesänä)
- alkuraskauden pahoinvointi osui kuumaan loppukesään
- hiihto jäi väliin siltä talvelta (aiheutti supistuksia)
- talvivaatteisiin mahtuminen loppuraskaudesta
- ihana vatsa piilossa koko talven
- kokemattomilla vanhemmilla oli miettimistä vauvan pukemisen kanssa vaihtelevassa lämpötilassa
- huhtikuun alussa ei uskaltanut vielä hirveästi ulkoilla vaikka oli hienot säät. Ihanimmat säät laitoksella kököttäessäni.
- kesän helteet huolestuttivat, onko vauvalla kuuma, saako se tarpeeksi nestettä, häikäiseekö aurinko jne...
Nyt haaveeni(!) lokavauvaa odotellessa:
+ keskiraskaus kesällä, ihanaa kun vatsaa ei tarvitse piilottaa toppatakin alle! Kaipaan kauniita äitiysvaatteita.
+ ei alkuraskauden pahoinvointia helteellä
+ joulun vietto pienokaisen kanssa
- loppuodotuksen ja alun vauva-ajan loskakelit ja pimeys: miten jaksaa touhuta 1½ v. esikoisen kanssa? Kurahousukelit.
- pikkukakkonen tarvitsee talvivermeitä joita esikoisen jäljiltä ei ole kaapissa (ei tarvittu). Jäävät nopeasti pieniksi.
- ajattelin opiskella keskiraskauden aikana, nyt se osuu kesään mikä tuottaa vaikeuksia.
Hieman ihmettelen tätä ketjua, mutta kaipa jollekin tällainenkin asia on tärkeä.
Ensimmäinen vauvani olisi syntynyt heinäkuussa 04, mutta sain keskenmenon. Enpä siis päässyt kokemaan kesävauvan kanssa eloa. Toisen vauvan laskettu aika olisi ollut syyskuussa 04, mutta sekin meni kesken. Eipä tullut syysvauvaakaan. Sitten yritettiin pidemmän kaavan mukaan, ja tulin lopulta uudelleen raskaaksi lapsettomuushoitojen ja leikkauksen jälkeen toukokuussa 05. Vauvani sain syliin viimein tämän kuun alussa. En voi sanoa kuin että ihan sama minä vuodenaikana vauva tuli, olen vain onnellinen että saimme vauvan. Eikä haittaa ollenkaan että olemme yhä sisällä vauvan ollessa lähes kolmeviikkoinen. Pieniä asioitahan nämä on.
Joskus olisi hyvä muistaa, että lapsia ei tehdä, vaan saadaan...
- Ei tarvitse viettää kesää suuren mahan kanssa.
- Saa olla koko kesän äitiyslomalla.
- Lapset saavat mennä mahdollisimman vanhoina kouluun ja ovat suuremmalla todennäköisyydellä valmiita kouluun sitten kun sen aika on. Eivät ole ihan luokkansa pienimpiä eivätkä nuorimpia (olemme aika pienikokoisia, joten pienuus korostuisi jos olisivat vielä loppuvuodesta syntyneitä).
-Synttärijuhlat eivät ole jouluna tai loma-aikaan (tosin ne meillä sitten ovat välillä hiihtolomalla, pääsiäisenä ja vappuna ;)
- Lahjojen kannalta on kyllä näppärintä, että synttärit ovat huhti-toukokuussa, jolloin kesäurheiluvälineet voi ostaa synttärilahjaksi ja talviurheiluvälineet joululahjaksi.
Sitten kannattaa tietysti muistaa, että syntymäajan valinta ei ole niitä tärkeimpiä ja oleellisimpia asioita lapsia suunniteltaessa. Kaikki eivät voi suunnitella lapsen syntymäaikaa, laskelmointi ei välttämättä onnistu ja saa olla tyytyväinen jos raskaaksi tulee ylipäänsä. Pilke silmäkulmassa siis suunnittelemaan ja valmiina kohtaamaan pettymyksiä.
Mutta lähinnä sitä, että pystyykö joku näin tarkasti sen suunnittelemaan :DD Sopisi kyllä itsellekin, mutta ei kyllä ainakaan eka kerralla suunnittelu onnistunut....
Eli yhden lapsen äitinä ei ole kun kokemusta syyskuussa syntyneestä ja siinäkin viime vuosi taisi olla tavallisuudesta poikkeava, että tytön syntymäpäivänä (26.9) mittari näytti täällä +18. Laitokselta saatiin siis suoraan aloittaa ulkoilut ja kun ilmat huononi niin oltiin jo ulkoitu niin paljon ettei tarvinnut enää " varoa" . Lisäksi isomaha kausi ajoittui lämpimiin säihin, joten ei ollut talvitakki ongelmaa. Muutenkin vaatetus oli helppoa, koska mekkoja/hameita/toppeja saattoi pitää.
Sisällä ei harmittanut olla, koska lämpimistä ilmoista huolimatta syksyllä sataa suht usein ja iltasin oli pimeätä. Vauvaakaan ei tavinnut topata aivan mahdottomasti ulos lähtiessä. Lisäksi syksyllä synnyttäessä ei tarvitse olla jouluna raskaana (hah, saa syödä maksalaatikkoa ja juoda glögiä ;))) Hyvää on myös se, että lapsi täyttää vuoden syksyllä, jolloin voin jatkaa kätevästi opiskelujani.
Eniten näistä arvostin sitä, ettei tarvinnut viettää sitä parin viiko karenssia kotona, vaan sai heti ulkoilla ja oli lämmintä, mutta viime syksy olikin ennätyksellisen lämmin.
Jos saisin toivoa, niin seuraavaksi kylläkin haluaisin saada kevätvauva...Kyllä kahden härän täytyisi yksi härkä saada ;))))
Samaa mieltä kuin Lene74: On ihan hienoa, jos jotkut pystyvät suunnittelemaan, mihin vuodenaikaan vauvansa synnyttävät. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsen saaminen on suurin lahja, mitä elämältä voi saada ja se lahja suodaan silloin jos / kun suodaan, ei aina silloin kun itselle sattuu sopimaan tai itse sattuu lasta haluamaan.
Enkä nyt tarkoita, että lapsia helposti saavat ihmiset eivät olisi lapsistaan yhtä onnellisia ja kiitollisia kuin pitemmän kaavan läpikäyneet. Sitä vaan kuulee ja lukee aina silloin tällöin sellaisia kommentteja, että tuntuu siltä, että unohdetaan kokonaan, että kaikki eivät lapsia koskaan saa, toiveistaan huolimatta.
Joka vuodenajassa on hyvät ja huonot puolensa, synnyttipä silloin taikka ei.
Tämä on aivan ihana ketju, sillä juuri näitä pohdin itse jatkuvasti. meillä on huhtivauva ennestään ja toista kuumeillaan! :)
Huhtikuun etuja:
+ loppuraskauden aikana oli jo kevättä rinnassa ja ihanan odottava ja jännittynyt olo
+ äitiysloman alussa, ennen vauvan syntymää, sai nauttia kauniista kevät päivistä
+ huhti-toukokuu oli ihanaa aikaa pienen vauvan kanssa, kun ulkona oli kevät ja päivät valoisia ja ulkoilun sai aloittaa heti
+ vauvaa ei tarvinnut pukea ulosmennessä, eikä tarvinnut hankkia pieniä toppavaatteita lainkaan
+ ulkona oli helppo imettää ja vaihtaa vaippoja, mikä helpotti ulkoilua
+ vauvan nukkuessa vaunuissa oli helppo pistäytyä kaupassa ilamn, että vauvaa piti alka riisua, joten vauva saattoi jatkaa uniaan kauppareissun ajan
+ syyskuussa, kun muskarit yms. alkoivat, vauva oli jo niin iso, että pääsimme osallistumaan niihin ja pystymme jatkamaan samoissa ryhmissä 1-vuotissynttäreihin asti eli koko syksyn, talven ja kevään
+ jos lapsella on oppimishäiriöitä tai muuten vaan koulussa hieman hankalampaa, ikä tasoittaa puutteita hieman, sillä lapsi on luokkansa vanhimpia vr. loppuvuodesta syntyneellä lapsella samoista ongelmista voi olla vakavammat seuraukset - opettajana oli pakko tämäkin tänne laittaa ;)
+ alkuraskauden KAMALA pahoinvointi osui syksylle, eikä kesälle
+ opettajana sain olla kotona koko seuraavan lukuvuoden ja aloittaa työt vasta lapsen ollessa noin 1 v 4 kk, vaikken pitänytkään kuin pari kuukautta hoitovapaata
- kesä-heinäkuu olivat kuumia ja vauva nukkui hieman levottomasti, toisaalta ei tarvinnut pukea ja kodin sai ilmastoinnilla melko viileäksi
- kesäkuussa vauva oli vielä niin pieni, että olimme mieluummin kotona
- heinäkuussa oli niin kuuma, ettei pienen kanssa voinut lähteä minnekään -> kesä tuntui siis menevän hieman " hukkaan" kotona (Se oli silti aivan ihanaa aikaa, en kiellä sitä, mutta olisi ollut mukava päästä välillä käymään jossain!)
- raskaana ollessa piti pukeutua paksuihin talvitakkeihin, jolloin raskaus ei näkynyt ulospäin ilman tarkempaa katsomista, mistä johtuen esim. busseissa ei kukaan tarjonnut istumapaikkaa tai muutenkaan apua
- kaunis maha jäi piiloon takkien alle
Seuraavan lapsen haluaisin mielelläni helmi-maaliskuussa, jolloin uskoisin, että yllä mainitsemani edut säilyisivät, mutta lapsi olisi jo hieman isompi ensimmäisenä kesänään. Upea loppuraskauden aikainen maha jää kyllä silloinkin valitettavasti vaatteiden alle piiloon! ;)
PS. Ajoitus onkin sitten ongelmallisempaa, sillä esikoista teimme lähes vuoden...
joita olen aloituksellani loukannut. Ajattelisin, että tällä pallstalla on ITSESTÄÄN SELVÄÄ, ETTEI LAPSIA TEKEMÄLLÄ TEHDÄ! Tämä on minullekkin selvää eikä meilläkään esikoista kalenteri kädessä värkätty. Tämän oli tarkoitus olla vaan hassun hupaisaa pohdintaa, kyllähän tällaisia asioita voi ilokseen pohtia jos huvittaa. Saammehan jakaa täällä myös turhamaista iloa vauva-arjen ratoksi sen lisäksi että myös vakavista asioista keskustellaan???
Ymmärrämme varmasti kaikki, että lapset tulevat sitten kun niitä suodaan! Vilpitön anteeksipyyntö teille joita loukkaan. Ja kiitos kaikille jotka pohditte asiaa kanssani! Kivaa lukemista arjen pyörityksen lomassa!
nimim. ketjun aloittaja, joka ammatiltaan toimii lapsettomuusasioidenkin parissa!!
vaikkei toki ap:lla varmasti ole tarkoitus ketään loukatakkaan.
Itse olen aikoinaan kärsinyt lapsettomuudeta, ja ehkä juuri siksi tämä pisti silmään..
Kävin muuten juuri eilen surffailemassa lapsettomuus- palstalla.. Tulipa monta muistoa mieleen.. Itse sain vaan taas muistutuksen siitä, noita kirjoituksia lukiessani, että ehkä nämä minun ongelmani kahden lapsen kanssa eivät sittenkään ole niin suuria. Vielä vajaa kolme vuotta sitten kuuluin itsekkin noihin lapsettomuus palstalla kirjottelijoihin..
Suosittelen teille muillekkin käymään katsomassa mitä siellä ihmiset kirjoittelevat..
inkku ja talvi + kesä vauvat, 2 v & 6 kk
Nimittäin itsekin voisin alkoholistivanhempien lapsena paheksua kaikkia ketjuja, joissa valitetaan " pienistä" ongelmista omien tai appivanhempien kanssa tai muistellaan omaa lapsuutta.
Vaikeasti vammaisen henkilön sisarena voisin taas pitää ongelmallisena sitä, että täällä ylipäänsä keskustellaan jokapäiväisistä asioista itsestäänselvyytenä.
Kaksi syöpää sairastaneena voisin myöskin tuomita kaikki ketjut, joissa ylipäänsä suunnitellaan tulevaisuutta tai puhutaan rahasta tai ylipäänsä puututaan mihinkään " turhanpäiväisyyksiin" .
Paheksunnan sijaan päädyin kuitenkin vastaamaan ketjuun muiden muassa, toki mainiten lopussa pilke silmäkulmassa, että tokikaan se lapsen syntymäpäivän suunnittelu ei ole niitä elämän vakavimpia asioita ja kaikilta se ei tietenkään onnistu, vaikka meille hyvä tuuri siinä asiassa onkin käynyt.
Minusta se, että aina ja joka paikassa tuo esille omat ongelmansa ja vaatii niitä otettavaksi huomioon joka ikisessä paikassa osoittaa, että ei ole sinut itsensä kanssa eikä ole ymmärtänyt, että kaikilla muillakin on elämässä vaikeita asioita ja kipupaikkoja. Kovin harva olisi valmis oikeasti astumaan toisen saappaisiin, vaikka itsellä menisi kuinka huonosti.
Joka ikisen ihmisen kaikkia erityistilanteita ei ole mahdollista tai mielekästä tuoda joka paikassa esille. Ihmisillä on lupa elää omaa elämäänsä ja nauttia myös sellaisista asioista, jotka eivät ole kaikille ihmisille mahdollisia. Jos ei olisi, niin kukaan ei voisi nauttia yhtään mistään eikä tehdä yhtään mitään, koska aina löytyy joku, jolle se ei ole mahdollista.
Vanhemmilla on siis lupa myös suunnitella ja miettiä sitä, mikä olisi hyvä tai sopiva aika lapselle syntyä. Realiteetti on, että kaikille tällainen suunnittelu ei ole mahdollista ja nämä ihmiset tulee toki huomioida elävässä elämässä. Huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muutkaan eivät saisi tästä asiasta keskustella, unelmoida tai sitä suunnitella. Moni törmää realiteetteihin ja valtaosa on niistä varmasti aivan tietoisia, mutta ajatuksiin ja unelmiin on silti oikeus!
Meille osui se paras mahdollinen vaihtoehto.
Kun kotona on hevosia, paras aika vauvan syntyä on kesällä. Hevoset ovat laitumella eikä karsinoiden sivoamisesta ja tarhaamisesta tarvitse murehtia joka päivä :)
Ja tuli ihan tuurilla kesävauva, hoitojen avulla.
.... Muutenkin suurena ihmisenä oli plussaa se että löytyi kesävaatteet helposti. Epäilen etten olisi löytänyt talvella tarpeeksi suuria vaatteita peittämään mahaa... Syksyllä on synnärilläkin hiljaisempaa... =) Kuulemma...
Hhmm... no sitten, oli se että ei tarvinnut pihalle pukea vielä ihan kauheasti ja ehti hyvin tekemään pitkiä vaunulenkkejä, ennenkuin tuli paljon lunta ja varattomalla ihmisellä kun ei ollut varaa ostaa kunnon vaunuja mitä lykätä hangessa...=) Niin sai tiputettua kiloja ja kohotettua kuntoa heti synnytyksen jälkeen. Niin ja mäkin jäin kesäloman jälkeen heti äitiyslomalle... Sai kesäloman vielä pitää lomana...
Joulu tulee kuitenkin aika pian ja sai pyytää joululahjaksi sellaisia tavaroita joita ei ollut ennestään, meillä esim. hyppykiikku ym.
Ja jos näin etukäteen pohtii, niin kävelyn opettelu ajoittuu kesään/syksyyn, jolloin on pihallakin kiva opetella, kun ei vielä ole paksuja toppapukuja..
Isona miinuksena se, että kesä oli yhtä helv....iä, kun oli kuumia kesäpäiviä ja muutenkin hankala raskaus.
En mä muuta keksi...
- Tartsa -
koska esikoiselle ei tarte pukea kauheasti ulos mentäessä, voi olla ulkona esikoisen kanssa ja imettää sekä kantaa vauvaa tarvittaessa. Talvella vauvan oltava vaunuissa ja jos herää tulee kiire sisään ettei vauva tuskaannu vaunuissa ellei viihdy topattuna suojassa hereillä ollessa.
Ulkona on valoisaa yölläkin, näkee vaihtaa vauvan vaipat ja imettää ilman keinovaloja. Lisäksi ei ahdista yöllä olla hereillä, kun on valoisaa.
Monilla on lomaa kesäisin, saa helposti hoitoapua tarvittaessa.
Huh, ompas myöhäistä. Täytyy mennä nukkumaan!
t. mujerita + kevät taapero ja syysvauva