Onko täällä muita HELMIKUISIA 2006???
Miten teillä muilla on vauva-arki lähtenyt menemään?
Meidän tyttö syntyi siis rv 39+4 torstaina 16.2 ja kotona ollaan oltu perjantaista saakka. Ihan kivasti on mennyt ja tyttö on hurmaava! Tyttö on imenyt alusta asti aika hyvin rintaa, mutta ilmeisesti imuotteessa on kuitenkin jotain vikaa (vaika näyttää oikealta otteelta), koska rinnanpäät oli tossa pari päivää sitten niin kipeät, että itku meinasi tulla, kun imetin. Olen nyt yrittänyt korjata tota imuotetta ja nyt imetys ei enää satu niin paljon. Tai aloitus sattuu aina niin, että pitää purra hammasta, mutta sitten kipu helpottaa. Tyttö syö 20-30 min kerrallaan ja yleensä vain yhden rinnan kerrallaan. Ts. nukahtaa rinnalle ja jää syliin sen jälkeen nukkumaan. Jännä juttu, kun tyttö ei ole kovinkaan kiinnostunut rinnasta, vaikka muuten haluaisi imeä vaikka kuinka (omia sormiaan, vaatteita yms.). Tyttöä pitää oikein houkutella ottamaan nänni suuhun ja ensin sylkee sitä pois ennen kuin alkaa imemään.
Tyttö on päivisin ollut hereillä vain pari tuntia (aamupäivällä noin 1,5 h ja illalla ehkä 30 min.) ja muut ajat nukkunut. Ainakin vielä hänet saa laskettua nukkuvana kehtoon tms. vaikka nukahtaakin yleensä aina syliin. Esikoinen oli ekat 5 päivää ns. oppikirjojen mukainen vauva (söi ja nukkui), mutta sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Poika ei nukkunut parin ekan kuukauden aikana päivällä kuin 1-2 h ja jos nukahti syliin, niin heräsi aina huutamaan, kun laski sylistä sänkyyn tms. Nyt täällä ollaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tyttö olisi vähän parempi nukkuja! Öisin tämä meidän neiti on kyllä valvonut. Joka yö klo 03-07 välillä 2-3 tuntia putkeen ja on silloin aika itkuinen. Eli mun puolesta saisi olla päivisin vähän enemmän hereillä, jos nukkuisi yöllä paremmin. Päivisin tyttö on hereillä ollessaan kyllä hyvällä tuulella, eikä juuri itke (paitsi vaipanvaihdossa yms.). En osaa silti oikein nauttia tästä tytön helppoudesta, kun koko ajan on pelko persiissä, että koska ne huudot alkaa... Hitsi, kun osais vaan elää tässä päivässä ja nauttia!
Tänään käytiin neuvolassa punnituksessa, kun kotiuduttiin sairaalasta niin aikaisin. Painoa oli nyt 10 g enemmän kuin syntymäpaino oli eli maitoa ainakin tulee hyvin. Oli kiva käydä vauvan kanssa ulkona (meiltä kävelee neuvolaan 10 min) ja haluaisin päästä jo pian uudestaan. Mutta kai se on vielä odotettava se 1,5 viikkoa, että on tytöllä ikää 2 viikkoa.
Mitenkäs teidän äitien vointi? Itse voin tosi hyvin, väsyttää vain. Ja rinnanpäät on siis edelleen aika arat ja rinnat on maitoa täynnä. Alapää on ollut alusta asti paremmassa kunnossa kuin esikoisen synnytyksen jälkeen. Silloin en ekalla viikolla pystynyt istumaan ollenkaan ja tokallakin vain tyynyn kanssa. Nyt pystyin istumaan jo sairaalassa, vaikka pieni repeämä (tai nirhauma) tuli ja 2 tikkiä. Helpottaa kummasti arkea. Vaikka tänään neuvolassa terkka sanoi, ettei silti kannata kovin paljon istua (varsinkaan kovalla tuolilla), ettei tule alapäähän turvotusta. Mä oon kyllä istunut aika paljon, kun en jaksa maata. Oliko muilla uudelleen synnyttäjillä kovat jälkisupistukset? Mulla oli pari ekaa päivää kyllä tosi ikävät ja söinkin särkylääkettä niin paljon kuin sitä sairaalassa sain. Onko muiden maha vielä ihan valtava? Mulla on! Esikoisestakin maha oli iso pari päivää synnytyksen jälkeen vielä, mutta ei mun mielestä näin iso. Turha toivo, että saisin vielä pitkään aikaan vanhoja housujani jalkaan =( Ei ne kyllä mahtuisi takapuolestakaan... Kauankohan näissä äitiyshousuissa täytyy vielä kulkea?
No joo, kertokaahan muutkin kuulumisianne!
T:Fassiloora ja tyttö vajaat 5 vrk
Kommentit (47)
Isistä tuli mieleen se että meillä mies on ihan hurahtanut vaaleanpunaiseen :D Osti vaaleanpunaiset tutit kaupasta ja ilmoitti että ostaa vaan vaaleanpunaisia. Ja vaaleanpunaiset vaatteet on söpöjä. Kun katsottiin taitoluistelua jossa Kiira Korvella ja Susanna Pöykiöllä oli pinkit puvut niin totesi että onpas noilla nätit mekot, Slutskayalla ei ollut nätti kun se oli musta... Ihan katsoa kun lepertelee tytölle, tuntuu että enemmän kuin mitä esikoiselle, mutta ehkä se oli sitä isäksi totuttelua silloin enemmän. Nyt se uskaltaa jo paremmin muutakin kuin silloin.
Niin se taitaa olla, että vaikka monesti luullan että isit toivoo poikia ja äidit tyttöjä niin kyllä nuo pienet tytöt osaa kietoa isät pikkusormensa ympärille :) Meillä ainakaan kun tulokkaalla ei mitään väliä ollut.
Meidän tytsy on jo peräti viiden päivän ikäinen, nyt kerrankin sattuu nukkumaan samaan aikaan isosiskonsa kanssa. Nukkuu paljon ja syö paljon... Öisin onneksi näyttää nukkuvan hyvin ja syö vain kerran, tosin se syöttö saattaa kestää pari tuntia. Valveilla ollessaan on rauhallinen ja tarkkaavainen tyttö, katselee ympärilleen ja mietiskelee. Esikoinen on ainakin toistaiseksi ihan innoissaan ja haluaa olla mukana hoitamassa. Saa nähdä iskeekö mustasukkaisuus pian...
Oma olo oli jo synnytyksen jälkeen ihan normaali, jostain syystä mulla ei tällä kertaa tullut tuo alapää ollenkaan kipeäksi. Liekö ollut jo niin venynyt valmiiksi... :D. Tissit on verillä ja suht kipeät, mutta ei voi mitään. Hormonitoiminta tuntuu olevan melko vilkasta, poruttaa kun vauva on niin ihana ja mies on niin ihana ja esikoinenkin. Huoh, sais jo helpottaa : ). Vähän hirvittää miten sitten pärjätään keskenämme kun mies joutuu takaisin töihin, mutta se on sitten sen ajan murhe. Onneksi sitten voi jo vauvaakin ulkoiluttaa, toivottavasti ei tule pakkasia.
FannyK
Olen suurimmaksi osaksi ollut taustailijana tuolla toisella puolella ja nyt ajattelin tulla tänne pikkusen kirjottamaan ja tottakai kysymäänkin kokemuksia.
Esikoisemme tyttö syntyi 20.2 40+4, synnytyksestä jäi ihan hyvät kokemukset. Olemme kotiutuneet torstaina. Kuntoni on suht hyvä, mitä nyt istumaan en kovin hyvin pysty. Verta menetin aika paljon ja tästä syystä sairaalassa olin lähes kaksi päivää ihan sänkypotilaana. Minulle annettiin verta että kunto kohenee.
Nyt täällä kotona ollessa tyttömme nukkuu, syö ja myös pikkusen itkeskelee, en tiedä onko sitten vatsavaivoja?
Syö ihan hyvin, yöllä 3-4 tunnin välein ja päivällä sitten vähän useammin.
Olen vähän siittä huolissani, että tyttömme nukkuu aina rinnalle ja sitten pitäisi herättää hänet röyhtäisemään, aina sekään tietysti ei onnistu. Ja kun syöminen loppuu, tyttö hereillä, yleensä alkaa pienehkö itku. Vatsavaivat? Täällä ei ole vielä kotona ollessa tullut ulostetta laisinkaan, onkohan se normaalia, nyt on menossa kolmas päivä, koskahan tämä alkaa toimiin? Kehtoon en voi häntä laskea ennenkuin nukkuu, koska alkaa itkemään.
Tässä muutama huolen aiheeni syystä, että esikoinen kyseessä ja jonkin verran tulee jännitettyä onko kaikki kunnossa ja teenkö oikein.
Kuinkas tutin laita, onko niin, että sitä ei anneta näin pienille lapsille vielä. Sairaalassa oli käytössä huvitutti ja kotonakin minusta pyytää tuttia aina välillä jota kyllä olen tarjonnut.
Minska ja tyttö 5 vrk
myös yksi Helmikuinen.
Meillä oikkukakkonen syntyi 20.02.06 klo.03:47. Synnytys oli nopea (3,5h) ja kivulias koska en ehtinyt saamaan muuta kivunlievitystä kun ilokaasu...mutta selvisin :) En kyllä iki maailmassa ollut suunnitellut Luomu-synnytystä. :)
Poka oli onneksi hiukan pienempi kuin esikoinen 3412g ja 50cm (3545g ja 51cm), niin ei tarvittu yhtään tikkiä, joten minullakin istuminen onnistui samantein.
Kotiin päästiin parin päivän sairaalassaolon jälkeen.
Hormonimyrskyä minäkin käyn läpi...itkettää kaikki. Pelkään hulluna että koska tuo tosi rauhallinen vauva alkaakin koliikki-itkut tai jotain. :(
Onko muilla sitä pelkoa?
Tissit pursuaa täälläkin ja pojan välillä melkein mahdoton niellä niin tiuhaan tahtiin kun maitoa tulisi. Syöttövälitkin tosin on aika pitkiä, kun poika nukkuu sikeästi.
Tutin minä annoin jo sairaalassa kun imetys lähti hyvin käyntiin ja pojalla kova imemistarve. :)
Onnea muuten vielä muillekkin helmikuisille!
Ekka+poika 6pv
Tyttö siis syntyi 12.2. ja nyt ollaan jo reilu viikko saatu olla kotona opettelemassa yhteistä arkea. Alkuun tuntui aika rankalta ja yöt valvoessa. Nyt pikku hiljaa alkaa päivät ja yöt sujua paremmin. Tyttö on ihana eikä onneksi hirveän itkuinenkaan. Mitä nyt pieniä vatsavaivoja on tullut. Nukkuukin jo 2-3 tuntia kerralla. Omassa sängyssä nukkuminen tosin tuottaa hieman vaikeuksia. Tyttö nukahtaa syliin ja sitten yritän hyvin varovasti siirtää häntä omaan sänkyyn vaihtelevalla menestyksellä. Syöminen sujuu ja vauva haluaa imeä paljon. Saankin toimitta vähän huvitutinkin virkaa... Toivoisin kyllä kovasti, että pikkuinen oppisi syömään tuttia...
Itse olen vielä aika sekaisin tästä elämänmuutoksesta. Ekat päivät sairaalasta kotiuduttua kuluivat itkiessä. Tällä viikolla äitini onneksi tuli hiihtoloman viettoon meille, ja samalla auttelemaan mua vauvan kanssa. Oli kyllä ihanaa, kun oli joku jolle puhua pitkin päivää. Saa nähdä, miten ensi viikko sujuu, kun oon taas enemmän yksikseni. Mies kun on poissa lähes koko päivän. Vähän pelottaa jo etukäteen...
Synnytyksessä sain jonkin verran repeämiä, vaikka tyttö olikin pieni. Syntyi kuitenkin niin vauhdikkaasti, ettei kudokset ehtineet mukaan. Ja kaiken lisäksi syntyi vielä käsi poskella, mikä sitten aiheutti pahimmat repeämät. Mutta pikku hiljaa alapääkin alkaa olla kunnossa. Oon jo muutaman päivän pystynyt istumaankin!
Kohta päästään jo ulkoilemaan. Sitä odotan innolla, ei tarvi istua koko päivää neljän seinän sisällä!
Enni ja pikkuinen tyttö
Harvemmin tänne ehtii kun on kaksi pientä kotosalla mut lueskelen aina silloin tällöin:)
Meillä nuorimies s.15.2.2006 4110g/53cm.
Alku vaikuttaa lupaavalle ja esikko tykkää ja hoitaa kovasti(Tyttö7/04)
Ps. TUULIINA! Ettei oltu samassa huoneessa...?
Nyt on viikko oltu kotona pikkumiehen kanssa. Poika on rauhallinen ja tyytyväinen, ei ole montaa itkua kuultu. Nukkuu 2-3.5 tunnin pätkiä ja syö todella reippaasti. Äitikin saa nukkua riittävästi. Tuttikin on alkanut kelvata, niin ei tarvi äidin olla huvituttina=)
Veeti on suhtautunut vauvaan todella hyvin, mitään mustasukkaisuutta ei vielä ainakaan ole havaittavissa. Ulkoa tullessaankin käy ensimmäisenä katsomassa missä pikkuveli on.
Yritän ehtiä synnytyskertomuksenkin käydä kirjoittamassa, välillä vaan hiukan kiirettä noiden mukeloiden kanssa. Onneksi isukki on kotona vielä kolme viikkoa. Oma vointi on kyllä todella hyvä ja istumaankin pystyin heti synnytyksen jälkeen, vaikka muutama tikki ommeltiinkin.
Nyt jännittämään tuleeko jääkiekossa kultaa!
Onnellinen nonnu78 & pojat 9 vrk ja 1v 11kk=)
Molemmat lapset nukkuu, joten tulin hetkeksi koneelle. Ihan kohta alkaakin Suomen lätkämatsi. Hitsi, kun mä haluaisin mennä sinne Kauppatorille mitalijuhliin yöllä (kun asutaan tässä ihan lähellä), mutta en sattuneesta syystä pääse. No, täytyy katsoa ne TV:stä. Tänään olin aamupäivällä esikoisen kanssa puistossa ja illalla tehdään laskiaispullia. Mä tykkään niistä ihan hulluna ja yhtenä laskiaisena söin kerralla 7 laskiaispullaa (kermavaahdolla ja mansikkahillolla). Nyt ei mene ehkä niin monta.
Meidän vauva on nukkunut viimeistä paria päivää lukuun ottamatta tosi kivasti. Päivisin on ollut hereillä vain pari tuntia ja öisinkin on nukkunut syöntien välit (toisin kuin ekat yöt, jolloin valvoi joka yö 2-4 h). Eilen olikin sitten ihan merkillinen päivä, kun tyttö nukkui vain tunnin kerrallaan ja sen jälkeen oli aina tosi itkuinen. Mies piti vauvaa sitten kantoliinassa, mutta ei nukkunut siinäkään tota tuntia kauempaa. Illalla alkoi tulla jo epätoivo, kun esikoinenkin heräsi itkemään 3 kertaa ekan 2 tunnin aikana nukahtamisestaan. Tänään tyttö on onneksi taas nukkunut muutamaa imetyskertaa lukuun ottamatta.
Eli EKKA: Mulla on ihan samat fiilikset kuin sulla. Meidän esikoinen (nyt 2 v 8 kk) huusi vauvana ekat 2,5 kk mahavaivojaan ja yliväsymystään (nukkuin tosi huonosti ja vähän) ja koska tämä tyttö on sen sijaan näin aluksi nukkunut tosi hyvin, niin koko ajan odotan ja pelkään, että koska se valvominen ja huudot alkaa. Eilen tuntui alkavan, mutta toivon totisesti, että se oli jotain ohimenevää. Vaikka esikoisen huutoajoista aikoinani selvisin sekoamatta (meinasi kyllä masennus silloin iskeä), niin nyt tuntui jo eilen siltä (siis yhden itkuisen päivän jälkeen), että mulla hajoo pää, jos vauva alkaa noi huudot.
Mulla oli EKKA myös nopea (noin 2 h) ja kivulias synnytys ja siitä jäi pienoinen pelko. Esikoisen synnytys kesti reilut 7 h ja silloin ainoana kivunlievityksenä oli oman tahtoni mukaan vain ilokaasu, mutta loppuvaihe siinäkin synnytyksessä oli aivan kamalan kivulias, eikä ilokaasu riittänyt mihinkään. Nyt toisella kerralla olin ihan 100 % varma, että haluan ja saan KAIKKI kivunlievitykset, jotka ovat mahdollisia. No, synnytys eteni niin nopeasti, että ehdittiin olla sairaalassa vain 10 min, enkä saanut mitään kivunlievityksiä. Tai 1 min kestävän ponnistusvaiheen aikana otin pari kertaa ilokaasua, mutta ei se kyllä mitään auttanut. Nyt tuntuu vähän siltä, etten oikeasti halua enää synnyttää. Jos voisin olla 100 % varma, että seuraavalla kerralla ehtisin saada kunnon kivunlievitykset, niin haluaisin vielä lisää lapsia. Mutta kun sitä ei voi tietää. Pelottaa myös, että seuraava lapsi syntyisi kotiin tai taksiin. Täytyy jutella näistä peloista neuvolassa, koska oikeasti haluaisin vielä pari lasta. Jäikö sulle Ekka jotain pelkoja tosta nopeasta synnytyksestä?
MINSKA9: Me annettiin esikoiselle tutti ekan kerran vasta 2 viikon iässä, mutta poika oppi syömään sitä vasta 6 kk iässä. Tällä vauvalla oli sen sijaan sairaalassa jo niin voimakas imemisentarve, että jo siellä kyseltiin, jos voitais tutti antaa. Oltiin kuitenkin Kättärillä, missä ainakin meidän kätilö oli sitä mieltä, että ensin pitää varmistaa, että vauva oppii syömään rinnasta oikein. No, ostettiin vauvalle tutti, kun ikää oli 5 vrk ja tyttö osasi onneksi heti syödä tuttia. Ei olla sitä paljon hänelle annettu, mutta esim. eilen, kun tyttö nukkui niin vähän ja oli aika itkuinen, saatiin hänet rauhoittumaan tutilla muutaman kerran. Muuten imetän tyttöä aika tiheään, vaikkei tyttö aina näytä olevan kamalan kiinnostunut rinnasta. Meidän tyttö ei osaa vielä yhtään röyhtäistä, enkä ole sitä sitten kovin usein yrittänytkään. Esikoinen oli aika vanha (ikää sii jo monta viikkoa) ennen kuin oppi röyhtäisemään.
Huomenna meillä on toinen neuvolakäynti, mutta neuvolatäti tulee nyt meille. Viikko sitten oltiin ekan kerran neuvolassa (sijaisella tosin), kun piti käydä punnitsemassa tyttö varhaisen sairaalasta kotiutuksen takia. Silloin (ikää tytöllä oli vajaat 5 vrk) paino oli jo syntymäpainoa korkeampi. Mielenkiintoista nähdä, miten paino on jatkanut nousuaan.
No, nyt menen katsomaan sitä lätkää.
T:Fassiloora ja tyttö 10 vrk
FASSILOORA: Kyllä mä kans sanoisin että en halua enää synnyttää...ellei lähes kivutonta synnytystä ennen sitä keksitä :) Oli se sen verran kivuliasta hommaa ja se oli hurjaa että ponnistusvaiheessa tunsi KAIKEN! Vaikkei ponnistusvaihe kestänytkään kuin 5min, niin se sattui sitäkin enemmän...poika syntyi vielä toinen käsi poskella (tais jollain muullakin olla niin). Toisaalta kyllä olen jopa hiukka ylpeä että selvisin siitä kuitenkin ihan kunnialla!Ja poika on ihana ja terve! :)
Meillä kanssa esikoinen (2v10kk) oli paljon itkuisempi vauvana kuin tämä pikkukakkonen, mutta silti siltä vaan pelkää että koska ne huudot tälläkin pienokaisella alkaa. :( Tiedän sen kyllä itekkin että turha sitä olis nyt etukäteen murehtia mutta...ne hormoonit, hormoonit!
Vielä on mennyt ihan kivasti näin kahden lapsen kanssa mutta kyllä kieltämättä vähän hirvittää kun astuukin arki eteen. Nyt on kuitenkin ollut mies kotona ja sukulaisia apuna...lähinnä leikittämässä esikoista. :)
Ekka+pojat
(Tais muuten edelliseen viestiin tulla virheellinen ikä pojalle joka siis tänään on 7pv vanha.)
Olen useamman kerran yrittänyt silmäillä mut pinoa ei ole löytynyt, tosin aika vauhdilla joutuu selaa kun tätä vapaa-aikaa ei liiemmin ole.
Meidän katraan nelonen siis syntyi 6.2. Suloinen poikavauva 4270g ja 51cm (tosin liian lyhyeksi mittasivat, oli pidempi). Kotiin ei meidän sairaalasta pääse ennenkuin lapsi on 3vrk ikäinen- on sen verran tiukka tohtori ja haluaa varmistaa ettei lapsella ole sydänvikaa.
Synnytys oli nopea ja helppo ja spinaalin jälkeen täysin kivuton kokemus. Ponnistaa piti vanhasta muistista kun ei sitä tunnetta ollut. Hyvin meni sekin.
Alakertaan ei tullut naarmun naarmua- se hyvä puoli näissä vanhoissa, venyneissä paikoissa on ;)
Jälkivuotoa on yhä, rinnat maitoa täynnä, yöllä hikoiluttaa ja ruokahalu on aivan järjetön. Olo on kuin hevosella: kaurapussi turvan alle vaan.
Joku kyseli koska syöttöväli tihenee esim. viiteen tuntiin. Mun Esikoispoika on 9v. eikä sillä ole tihentynyt vieläkään ;). Meillä on kaikki syöneet 1-3h välein, tämä nuorimmainenkin. Ja pitkiä imetyssessioita on iltaisin, kun ei kelpaa mikään muu kuin tissi. Sit vaan istutaan ja imetetään. Toiset kantavat juomaa ja ruokaa ja välillä pidän vessatauon. Lisämaitoa en ole antanut koska meillä on kaikilla ollut aika pahat allergiat.
Paino oli vaavilla noussut kun punnittiin viikko sitten: 4300g kun kotiin lähtiessä oli 4060g.
Nyt vielä odotellaan, että th kävis kotona punnitsemassa- täällä vaan ilmeisesti kunnan säästöt puree niin, että neuvolatätit eivät kerkeä käymään kuin ensisynnyttäjien luona. Sit uudelleensynnyttäjät raahaa vastasyntyneitä pakkasella neuvolaan punnittavaksi. Ihme touhua.
Vauveli nukkuu päivällä yhdet 3h päiväunet, sit loppupäivä klo 22.00 asti 15-30min nokosia. Sylissä unet maistuisivat pidempäänkin, pois ei voi laskea. Ei auta kapalot eikä poppakonstit. Sit yöllä nukutaan vierekkäin, tissi välillä suussa, välillä ei. Taitaa syödä kerran tai kaksi-- en ole ihan varma kun en kelloa katso enkä aina taida kunnolla herätäkään...
Mies on ollut isyyslomalla ja kohta sekin autuus loppuu. Sit vasta taitaa koittaa arki tälle mammalle.
Kiva oli lukea muidenkin kokemuksia. Pidetäänpä pinoa pystyssä.
Ai niin. niistä rela-drops-tipoista.. Vähän epäillen suhtaudun kun ne on kuitenkin tehty öljyyn ja meidän vauvoille ei edes d-vitamiini ole sopinut. Pikkumasut on olleet tosi kipeät. Olen nyt sitä antanut kotiutumisesta saakka kun sen vakuutetaan jopa vähentävän korvatulehduksia.
Neppis ja poju 3vk
Meillä ollaan oltu jo kaksi viikkoa kotona suurta ihmettä ihastelemassa ja ihmetellessä... On tää vaan vieläkin jotain mitä ei ymmärrä, meillä kun tätä lasta tehtiin kolme ja puoli vuotta... niin nyt tuntuu että onko nyytti nyt todellakin meidän... Ollaan miehen kanssa todella ylpeitä pienestä ihmeestämme... (minä jo olin toivoni menettänyt ennen kun pikkumies ilmoitti tulostaan...)
Siis pikkumies syntyi 10.2 todella nopean synnytyksen jälkeen... Kesti 6h50min, mikä on siis enssynnyttäjälle nopeaa toimintaa...
Poitsu syö, nukkuu ja paukuttelee oikein herrasmiesmäisesti (herrasmiehet kun ei pahaa ilmaa pidättele sisällään, niin ainakin mies asian ilmaisee...) Odotimme että saamme lapsen joka kitisee kaiket päivät ja yöt (koska olemme mieheni kanssa molemmat huutaneet yötäpäivää ekat kuusi kuukautta elämässämme...), mutta onneksemme hän on todella tyytyväinen ja rauhallinen poitsu. Yleensä aamumme alkaa klo 8-9 ja aamutouhujen jälkeen syödään ja seurustellaan noin 1-1,5h ja sitten halutaan jo tissiä, jonka ääreen nukutaan, ja nukutaan jopa 3-4h! Ja illalla aloitetaan yötankkaus noin klo 20-21 ja syödään ja torkutaan tissi suussa 2-3h, jonka jälkeen nukutaan noin klo 3-4, jolloin tankkaus noin 1-2h ja aamulla taasen ylös noin klo 8-9. Joten on todella helppo tapaus, ainakin toistaiseksi, saa nähdä kuinka kauan kestää... Imetys on alkukankauden ja -vaikeuksien jälkeen onnistunut hyvin (tosin täytyy käyttää rintakumia, kun mun rinnanpäät on kääntyneet sisäänpäin...) ja maitoa tulee, välillä täytyy jopa pumpata...
Perjantaina käytiin kaupassa, kesti retki noin 3-4h ja poitsu nukkui tyytyväisenä koko ajan... Lauantaina käytiin jo ulkona haistelemassa ulkoilmaa, ja tänään mennään uudestaan, jos toi pakkanen vaan laskis... Täällä noin 10astetta...
Yo_Larvanto: kirjoitteli että joskos nähtäis kun ollaan päästy päivärytmiin kiinni... Mulle sopii, sovitaan sitten vaan paikkaa ja aikaa, kun näytttää ja tuntuu siltä... Sit joskus...
Napero ja poitsu 2,5vko
Täällä minäkin, ihanaa lukea muiden tarinoita samasta tilanteesta. Mulla on aina ennen ollut useampikin kaveri, joilla samanikäisiä vauvoja, nyt ei ketään kenen kanssa jakaa fiiliksiä, eivät lähteneet kamut kolmoskierrokselle mukaan:)
Laittelen synnytystarinaa tonne synnytyspuolelle, mutta meille siis sektiolla 21.2. aamuyöstä kolmas typy, " Alma" . Suunniteltu sektio olisi ollut 22.2., mutta lähti sitten itsestään käyntiin, onneksi kuitenkin leikkasivat, mitat oli 4910-56-37.
Alma on tosi rauhallinen, ei paljon turhia kitise. Samat pelot mullakin kuin esim.Fassilooralla, eli kaksi vanhempaa tyttöä valvoneet ja huutaneet 11kk. Meillä syödään useimmiten 3 tunnin välein, tankkaus kestää aina vähintään tunnin. Annan pelkkää rintaa tosin rintakumin kanssa, saa nähdä kauanko riittää. Kakkaa tulee lähes joka syötön yhteydessä. Vaikka Alma tosiaan näinkin helpon tuntuinen, niin kyllä musta joka yö tuntuu, etten jaksa tätä valvomista. Päivällä kun ihailee syötävän söpöä tyttöä, tuntuu että jaksaa mitä vaan. Ihmeen vähän on toistaiseksi äitiä itkettänyt, viimeistään kun isi palaa töihin, nousee tunteet pintaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu ainakin meillä, että tämän kolmosen tulo on paljon seesteisempää kuin kakkosen, siinä oli niin monta muuttunutta tekijää, tosin kyllä meilläkin merkkejä 3v." keskisiskon" protestoinnista.
Aika hauskaa MINKKI, että saatiin tunnin ikäerolla vauvat! Olis hauska joskus järjestää Almalle ja Oskarille treffit, kun tullaan kesällä Mikkeliin!
Pari kysymystä vielä, joiden vastaukset unohtuneet:
Eli ulos vasta 2-viikkoisena vai kuinka??
Milloin pitikään aloittaa D-tipat?
Onko jo alkukuusta syntyneiden äideillä kokemusta korvikkeista, onko Nan ollut " hellempää" kamaa kuin Tutteli vai onko legendaa?
Adalmiina ja Alma 6pvää
Vauva-arki on vienyt mennessään ja en ole juuri koneelle ehtinyt. Inkeri siis syntyi rv 37+4 7.2, kohta kuukauden ikäinen :) Meillä on kaikki lähtenyt sujumaan todella mainiosti. Inkku nukkuu ja syö hyvin, ei vatsavaivoja. Nukkuu 3-4h syö, seurustelee hieman ja nukkuu taas, yöllä syö vain kerran!!! Olemme ihmeissämme. Esikoisella oli koliikki joten nyt pääsemme todella helpolla.
Olemme jo ulkoilleet jonkin verran. Haemme yleensä iltapäivällä Alinan leikkikoulusta eli Inkku on päässyt matkustamaan bussillakin. Huomenna aloitan taas salilla käynnin, ihanaa kun saa ihan omaa aikaa ja " makkarat" katoaa. Mies hoitaa syötön sillä aikaa kun minä olen reenaamassa.
On ihanaa katsella tuota pientä tuhisevaa kääröä, pitää sylissä ja nuuskia vauvan tuoksua. Palkinto on saatu ja se on täydellinen =) Eihän tässä voi muuta kuin olla sekaisin onnesta.
Birdy
Meillä siis on mies isyyslomalla, joten mulla on tässä ihan hyvin aikaa istua välillä koneellakin. Sitten kun mies menee reilun 2 viikon päästä töihin, voipi olla, etten päivisin käy koneella yhtään, mutta iltaisin kyllä.
Meillä kävi tänään neuvolatäti kotikäynnillä. Maitoa ainakin tulee hyvin, koska tyttö painaa nyt 11 vrk iässä noin 300 g enemmän kuin syntyessään. Esikoisella oli noussut paino saman verran vasta 3 viikon iässä.
Meillä on nyt pieni imetysongelma. Tai on ollut jo muutaman päivän. Kun alan syöttää tyttöä, tyttö ottaa vain muutaman imaisun rinnasta ja kääntää sen jälkeen pään pois. Ei näytä syöminen/rinta kiinnostavan. Monesti pitää joku 5 minuuttiakin yrittää ja rintaa tyrkyttää ennen kuin tyttö alkaa imeä. Eilen annoin tytölle ekan kerran tuttipullolla maitoa (maidonkerääjästä kerättyä rintamaitoa), kun ei suostunut rinnasta imemään ja tyttö veti kerralla sen reilun desin, mitä maitoa oli. No, hyvä juttu, että pullo kelpaa. Pystyn sitten myöhemmin olemaan syöttövälejä pois kotoa.
Kukas se olikaan jo menossa salille? Mä olen kateellinen! Mä haluan tästä roikkuvasta mahanahasta eroon! Esikoisen syntymän jälkeen kävin sairaalassa vaa' alla, jolloin ylimääräistä painoa oli (pari päivää synnytyksen jälkeen siis) 5 kg. Nyt en ole käynyt vaa' alla sen jälkeen kuin pari päivää ennen synnytystä neuvolassa olin, mutta luulen, että tällä kertaa painoa jäi muutama kilo enemmän. Voi, kun tulis jo kevät, niin lähtisin lenkille ja salille!
Nyt täytyy päästää mies syömään välipalaa. Kantelee tuolla tyttöä, joka on hieman kiukkuinen, eikä pysty samalla tekemään itselleen syötävää.
T:Fassiloora ja tyttö 11 vrk
Minä olen menossa salille ja täytyy sanoa, että menen sinne innosta soikeana. Koko raskauden ajan jouduin olemaan rauhassa ja varomaan sitä sun tätä sekä loppu vaiheen kamalat liitoskivut....nyt se on ohi! Ihana päästä liikkumaan ja saada ittensä taas kuntoon.
Birdy (kesäksi taas timminä)
Eli meille syntyi pikkuinen neiti rv 39+2 käynnistyksellä Oulussa 7.2. Mukavasti on sujunut ja isukki on ihan vaaleanpunaisessa vauvahuurussa. Kouluikäiset sisarukset ovat oiva apu lastenhoidossa.
Itse meinaan myös kiinteytyä kesäksi - mies oli yllättynyt siitä, kun vatsa oli sairaalassa vielä sen näköinen, että siellä olisi vielä vauva sisällä :D No, kaikki ajallaan, vaunulenkit tekevät hyvää...
Mutta nyt alkaa pikkuinen nälkäänsä ääntelemään, eli pitää lopetella. Kiitokset vielä Sitruunalle helmikuisten syntyneiden listan ylläpidosta!
laivakoira ja " Siiri" kohta 3 vkoa
täällä yksi väsynyt äiti.. mies ollu nyt viikon töissä, ja en ois uskonu että sevoi olla yhen pienen lapsen kanssa näin rankkaa!
tyttö haluaa syödä tunnin välein jos hereillä, ja nukkuu korkeintaan kahden tunnin pätkiä.. lisäksi kai jotain mahavaivoja, kun kitisee aikas paljon. ja ihan rauhassa jos kantaa ja kävelee, mutta kun selkä, ja kädet ei jaksa kovin kauan. itku tullee aina välillä. ja kun tyttö tyytyväisenä hymyilelee, niin tulee niin huono omatunto siitä ettei jaksa niitä itkuja....
mutta on niitä ihania ja voimia antavia hetkiäin joka päivä ollut.
yöt on aika raskaita, kun herää noin kahentunnin välein syömään.. mies on onneksi kerran yössä heränny antamaan pullosta maitoa, etä saan nukuttua yhden pitemmän pätkän.
että sellaista tänne.
antakaa vinkkejä uupuneelle äidille, miten jaksaisi paremmin!!
jotenkin tuntuu tuo imetyskin niin raskaalta kun tyytö roikkuu kokajan tississä kiinni, että saas nähdä kuinka kauan sitä jaksan..
väsynyt miisa ja suloinen Lilli 3vko
mitä teksitiä tuli.
oon siis tosiaan aika väsynytkuneienää osaa kirjoittaa..
Eli meille siis syntyi poika 21.2 rv 40+0 tarkka poika alusta pitäen, painoa 3390 g ja pituutta 48 cm pipo 35. parin päivän sairaalassaolon jälkeen päästiin kotia.
Alkuun olin tosi väsynyt ja turvonnu, paino sairaalaan mentäessä 71 kiloa ja sieltä lähtiessä 73 kg että huh huh tässä on tänään ruvennu paino laskee ja kroppa hiukan toimimaan eli jo hikoiluttaakin ! Mun mies oli jo ihan paniikissa että jäänkö mä sellaiseksi potkupalloksi ;) Mutta näin.
Meillä arki sujunu oikein hyvin, vaava syö ja nukkuu -syöttöväli yleensä 2-3 tuntia ja piereskelee " herrasmiesmaisesti" niinkuin täällä oli ( en muista nyt nikkiä kuka kirjoitti ) ja muuten on aikas hurmuri tuo meidän jäbä nyt kun jo availee sinisiä silmiään. Mutta kyllä se pieni - näin sitä vaan unohtaa kuinka pieniä ne on.
ADALMIINA katsoin ihan samaa tuolta synnäri listasta että tunnin välein on saatu tyttö ja poika. Hei kun tulet Mikkeliin niin ihmeessä kirjoittele niin vaihdetaan numeroita. Tavataan jossain kahvilassa niin näkevät lapsoset myös toisensa.
Nyt on istuminen aika tuskaa ( mut leikattiin oikein kunnolla ) joten sohvalle vähäksi aikaa kun vaava nukkuu vielä :)
minkki kera oskarin 6 vrk
Meillä on koko porukka vatsataudissa. Mulle se iski sairaalassa lauantai iltana, kova kuume ja lihaksia särki, oksentelua ja ripulia, nyt pari päivää on ollut muuten terve olo mutta maha vielä löysällä, tänään taita olla jo ok. Esikoinen sitten oksensi koko eilisen päivän ja miehellä sama alkoi yöllä. Eli ei hyvin mene...
Tyttö siis syntyi viime perjantaina 17.2 pitkän rupeaman jälkeen. Synnytyskertomusta kirjoittelen kunhan siihen on aikaa. Alku on ollut siis vähän takkuisaa, maito noussut hitaasti (osin varmasti taudin takia) ja on annettu lisämaitoa siksi.
Eilis iltana tyty nukkui 18-21, sitten oli rinnalla välillä torkkuen klo 24 asti, josta nukkuikin klo 8 asti, söi klo 4 maissa hetken toisesta rinnasta. minä jo 8 aikaa herättelin hädissäni kun pelästyin jos sokerit on liian matalalla tai kellastuu ja siksi nukkuu. Neuvolaan kun soitin sanoivat että kyllä tämän ikäinen voi 3-4h nukkua ja rinnasta saattaa saada tarvittavan maidon nopeastikin, yöllä ei välttämättä edes tarvi niin paljon. Että kaikki varmaan ihan hyvin. Mutta kun esikoisen kanssa ei imetyksessä mikään mennyt hyvin niin mulla ei ole käsitystä siitä mikä on normaalia. Kai tämä sitten on. Pitää olla tyytyväinen.
Mutta palailen palstalle kunhan elämä ja tauti helpottaa!!
t. Tuuliina ja Tyty 6pv