Apua ja voimia lähes 5 vuotiaan raivoihin
Meillä on kesällä 5 vuotta täyttävä eritttäin voimakastahtoinen poika. Poika oli 2 ekaavuottaa tosi " helppo" ja aurinkoinen, mutta sitten alkoi uhma, joka tuntuu vaan jatkuvan koko ajan pahempana. poika saa kauheita raivareita, kun asiat ei mene juuri niin kuin hän haluaa, on todella nenäkäs ja ja kun kiellän, niin uhmaa ihan simona koko ajan. Olen itse aika impulsiivinen, m utta koitan pysyä rauhallisena, mutta nykyään tuntuu tosi vaikealta ja poksahtelen lähes päivittäin. Olen myös sitä mieltä, että jos sanon tai kiellän jotain, niin se asia on niin ja kun poika ei usko sitten millään, kannan omaan huoneeseen, sisään tai mitä sitten olekin uhonnut. koitan aina toteuttaa uhkaukseni, jotta hän tajuaisi etten vaan juttele lämpimikseni. Palkintojakin olen kokeillut ja huomannut, että ne auttavat hyvin,mutta kaikissa tilanteissa se ei onnistu. Jos poika tekee tahallaan kiusaa eikä lopeta vaikka käsketään, niin tuntuu oudolta palkita, että lopettaisi. Sanan pitäisi mennä perille. Ennen tehosi usein myös järkevät selitykset, mutta nyt tuntuu, että nekään ei mene perille.
Poika on aina ollut ihan mun perääni j a luulen, että hän ei kestä sitä, että ei ole koko ajan kaiken huomioin keskipisteenä.
Mistä saatte voimia jaksaa ja miten käsittelette raivokkaita lapsianne. Olisi kiva kuulla,kun alkaa olemaan mitta aika täynnä ja voimapussi tyhjillään. Ei jo aattelin, et pitäisi muuttaa pois, kun ei kohta jaksa :=(
ottaisin kyllä mielelläni myös vinkkejä vastaan, miten selvitä...
Kuulostaa kuin olisit kertonut meidän perheestä, sillä erotuksella, että meidän raivoaja on jo 10 vuotta. Samaa on jatkunut lähes niin kauan kuin pojan olen tuntenut eli 4-vuotiaasta lähtien. On siis mieheni lapsi, asuu perheessämme. Tilanne ei ole ainakaan helpottunut, tuntuu ehkä vaikeutuneen - tosin saattaa olla myös niin, että omat voimat ehtyy.
Raivarit tulee kaikesta mahdollisesta ja juuri tuosta, että pitää keinolla millä hyvänsä olla kaiken huomion keskipiste. Meillä kun on kaksi muutakin lasta, niin täytyy antaa huomiota kaikille. Myös esim. pyyntö postin hakemisesta saattaa aiheuttaa puolen tunnin huudon ja kirkumisen. Lyö pikkusiskoa, tönii pienintä, riitelee päivittäin, lähes jatkuvasti..
Ollaan yritetty palkita, rangaista, keskustella, olla välittämättä jne.
Meillä on vielä taustalla kaikenlaisia ongelmia, mm. äidiltä isälle muutto on ottanut koville ja oli kovin valmistelematon, mutta äiti ei pysty lapsista huolehtimaan ainakaan toistaiseksi. Kapina minua kohtaan on valtavaa, eikä poika vieläkään hyväksy vanhempien eroa, josta tosiaan on jo 6,5 v aikaa (en ollut vielä eron aikaan kuvioissa).
Poika on nyt kahden vuoden ajan käynyt terapiassa, mutta siinä on ollut pitkiä taukoja terapeutin sairasloman ym. takia. Muutenkaan ei olla mielestäni saatu paljoakaan apua, taitaa nuo resurssit olla tosiaan heikot. Poika ei ole kertaakaan tänä aikana esim. tavannut lääkäriä, vaikka ongelmat on vaikeita, kotona ja myös koulussa. Aikoja ei saa, puhelimella ei saa kiinni, yhteydenottoihin ei vastata...
Kehotan kyllä hakemaan apua, jos omat voimat tuntuu olevan lopussa. Jo puhuminen ulkopuolisen kanssa auttaa helpottamaan omaa oloa. Ja jos käy hyvä tuuri, saa kelvollistakin apua, meidän kunnassa valitettavasti ei tällä hetkellä niin ole. Ollaan harkittu siirtymistä yksityiselle puolelle, vaikka sitten veisi viimeisetkin vähät rahat, sillä mikään ei ole niin arvokasta kuin rauha ja hyvä olo kotona!!