Mitä tehdä kun 2-vuotias lyö ym. pikkuveljeä?
Siis ollu aika rankka vuosi kun esikoisemme oli vuoden vanha kun toinen poikamme syntyi...Tässä jo ajattelin alkuvuodesta että alkaa jo vähän helpottamaan ja veljeksistä tulee hyvät kaverit, ne leikkii yhdessä jne.
Mut Nyt on tullu aivan kauhee vaihe! Tämä meidän esikoinen (2v) lyö, puree, kaataa ja hyppii päälle ja vaikka mitä ja saan olla todella peloissani koko ajan!! Koko ajan saa katsoa poikia, ettei mitään kamalaa pääse tapahtumaan... :/
Tämä meidän esikoinen on todella ihana ja kiltti lapsi ollu aina ja onkin aivan erilainen kun " vauva" (1v.) esim. nukkuu. Mutta kun vauva herää, alkaa mustasukkaisuus ja minun huomio on saatava hinnalla millä hyvänsä! Tuntuu niin kamalalta kun ei yhtään voi jättää poikia silmistä ja vauva itkee kun isoveli jatkuvasti kiusaa! Miten tälle 2-vuotiaalle sais iskostettua sen päähän, että se on väärin??! Olen kokeillut vaikka mitä keinoja, ja ehkä paras on ollut laittaa jäähylle toiseen huoneeseen. Mutta kun hän on itsekin vielä niin pieni, että tuntuu ettei hän ymmärrä kuitenkaan miten paljon voi satuttaa toista... Jotenki on sellainen pattitilanne ja haluais tietysti toimia oikein, ettei tää vain pahene...mikä siis neuvoksi? Onko muilla samanlaisia " ongelmia" ?
T. Aika väsynyt äiti jatkuvaan itkuun ja riitelyyn...:(
Kommentit (4)
Eli siis meilläkin kahdella vanhemmalla tytöllä eroa se vuosi, ja tosiaan kaksi vuotta sitten kun vanhin oli kaksi ja nuorin vuoden olin itsekin aivan epätoivon partaalla samasta syystä - vanhin löi ja töni nuorempaa minkä ehti ja selvästi oli mustasukkainen. Tämä meni ohi ajan kanssa (pahin vaihe kesti 2 kk), mutta asiaan auttoi ainoastaan esikoisen huomioiminen JA nimenomaan sylissä. Asian huomattuani lisäsin esikoisen sylikertoja päivässä, ja pikku hiljaa elämä alkoi helpottua. Jäähyjä ym en kokeillut, mielestäni aivan liian pieni siihen.
Voin kertoa että tällä hetkellä (3 ja 4v) tytöt mainio pari, leikkivät keskenään päivät pitkät, toki tappalevatkin, mutta ihanat leikkikaverit! Nyt heillä kotona pikkusisko, johon suhtaudutaan suunnattomalla hellyydellä - toki mustasukkaisuuttakin kuvioissa, mutta se kohdennetaan vain äidille.
Voimia, kyllä se menee ohi!
Tätä on jatkunut nyt jo yli vuoden eli koko kuopuksen olemassaoloajan, toki välillä on ollut helpompaa ja välillä sitten taas vaikeampia vaiheita! Mustasukkaisuuteen vaikuttavat mm. ikäero, esikoisen luonne ja kehitysvaihe ja tuntuu, että meidän lapsilla, joiden ikäero 1v8kk, nämä kaikki tekijät ovat olleet epäsuotuisat.
Meilläkin on ollut käytössä jäähynurkka. Sen käytössä on ollut tärkeää olla johdonmukainen: ensin huomautus väärästä toiminnasta, jonka jälkeen lapsella on mahdollisuus korjata toimintansa, sitten varoitus jäähynurkkaan joutumisesta ja seuraavasta kerrasta sitten jäähylle, vaikka miten olisi epäsopiva ajankohta (supernannyn uskollinen kannattaja ilmoittautuu...). Toiseksi meillä on auttanut se, että esikoiselle varataan aikaa olla kaksin isin tai äidin kanssa säännöllisin väliajoin, meillä ainakin kerran viikossa. Todella tehokasta on ollut myös esikoisen mukaanottaminen kuopukseen liittyviin tehtäviin, esim. jos kuopus ei saa jotakin soivaa laitetta päälle, pyydän esikoista auttamaan, minkä hän usein tekee mielellään ja on selvästi polleana sen jälkeen, kun kovasti kehun häntä jälkikäteen siitä, kuinka avulias hän on ollut. Näillä keinoin meillä on tilanne selvästi viime aikoina helpottanut. Toivottavasti ei ole vain tyyntä myrskyn edellä...
Meillä oli 2v ikäero kahden nuorimman välillä ja yhtä taistelua se oli siitä asti, kun nuorempi oppi liikkumaan ja siten myös häiritsemään isoveljeään.
Pahin vaihe meni lopulta huomaamatta ohi. Yhtenä päivänä havahduin, että ei tarvitsekaan enää ihan koko ajan olla vieressä vahtimassa. Voi mennä vaikka sohvalla lasten leikkiessä huoneen toisella laidalla...
Meillä auttoi, kun tuli vieraita ja oli siis monta ihmistä, että kaikille riitti huomiota yhtäaikaa. Samoin kahdenkeskiset jutut ja sylittely lievittivät taistelutahtoa.
Ajattele, että ei kestä enää kauan, niin kyllä sitä päivän kerrallaan raahustaa eteenpäin.
Vähän aikaa sitten joku johtavista psykologeista mainitsi, että ihminen on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana !! Meillä ainakin pätee..nuorimmainen on nyt 2 v, ja on isoveljiään tuhannesti hurjempi tappelupukari (tyttö).
Siis meillä kävi niin, että kun isomman nyrkiniskut loppuivat pienempi eteni siihen vaiheeseen. Saattaa siis kävellä jääkaapilla olevan isonveljen (joko 9v. tai 5v.) viereen ja puraista jalasta.
Meillä on ihan normaalit seuraukset noista tihutöistä ja näyttäisivät kantavan jossakin vaiheessa hedelmääkin.
vastaavasta tilanteesta??! Olen vähän umpikujassa, et mitä tehdä ku alan itsekin oleen aika väsynyt...... Jos jollakulla olis jotain niin olis kiva kuulla:))