Hoidattehan lapsenne kipua?

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2000/300500.html



http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/annaalit/2003/C193.html



http://www.keskipohjanmaa.net/gen/385979.asp





josko nyt?

Näin lääkärinä, vaikkakaan ei millään tavalla lasten kivunhoitoon erikoistuneena, on nyt kyllä pakko puuttua kirjoitukseesi.



On totta, että lasten kipua ei ole lääketieteessä aina kunnolla tunnistettu eikä sitä ole osattu hoitaa riittävän tehokkaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Nykyisin tilanne onkin jo paljon parempi kuin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten.



Antamasi viitteet ja esimerkit kuitenkin kertovat vakavasti sairaiden lasten (esim. syöpä) kivunhoidosta sekä lääketieteellisten toimenpiteiden jälkeisestä kivunhoidosta, joka on tyystin eri asia kuin vanhempien kotona lääkitsemät todelliset tai vähemmän todelliset kivut. Itse asiassa viimeisin linkkisi Keskipohjanmaa-lehteen sisältää myös Hannu Kokin erinomaisia ohjeita lasten lääkitykseen - niissä hän nimenomaan kehottaa pidättyväisyyteen omatoimisessa lääkityksessä!



Oikeaa ja todellista kovaa kipua pitää lääkitä riittävästi niin lapsella kuin aikuisellakin. Sen sijaan ei ole mitään syytä tai tarvetta ryhtyä rutiininomaiseen kipulääkitykseen vaikkapa hampaiden puhkeamisen vuoksi, jos lapsi ei ole kipeä. Myös kipulääkkeillä on omat haitta- ja sivuvaikutuksensa, eikä niitä tule käyttää turhaan. Pidempiaikainen kipulääkitys etenkin lasten kohdalla tulisi aina toteuttaa lääkärin valvonnassa.



Oma rajoitettu kokemukseni lasten hampaiden puhkeamisesta on, että omilla kolmella muksullani yhdelläkään ei ole koskaan ollut sellaista hampaiden puhkeamiseen liittyvää kipua, jota olisi tarvinnut lääkitä kipulääkkeillä. Muutenkaan terveillä lapsilla ei ole juurikaan ollut tarvetta kipulääkitykseen, vaikka toki olisin lääkettä antanut, jos olisin sen tarpeelliseksi nähnyt.

" alan ammattilaisena" eli nimenomaan lasten kivunhoitoon perehtyneenä hoitajana. Ja kyllä tosiaan se on alihoidettua jopa ammattilaiseten keskuudessa. Lapsen kipua voidaan " lukea" moni tavoin käytöksestä ja uskon, että omasta lapsesta varsinkin näkee milloin on kipeä. Minkäälaisia kipulääkkeitä ei tietenkään ole hyvä syötää pitkiä aikoja tutkimatta kivun syytä. Kuopion yliopistossa tehtiin joku aika sitten väitöskirja hoitotieteen alalla lasten leikkauksen jälkeisen kivun hoidosta ja tulos oli järkyttävä. Lapsille ei annettu määrättyjä lääkkeitä vaikka eräskin lapsi oli ollut niin kipeä, ettei pystynyt kävelemään viikkoon. Perustelut olivat keksiaikaisa " lapsi ja ainekoukkuun" , " poika ei opi selviämään elämässä ja siitä tulee kitisijä" , " annos on liikaa" ( lääkäri määrännyt tarkoituksella isomman kun paketin kyljessä luki) ym. ym.

No, summa summarum. Meillä annetaan tarvittaessa kipulääkettä ja nytkin hampaiden puhjetessa ( monta poskihammasta kerralla) yöksi, kun muuten on itkuinen ja heräilee tunnin välein, hieroo suuta jne.

On myös ihan tasokasta tutkimusta olemassa siitä, miten hoitamaton akuutti kipu voi kroonistua ja näin ollen sillä on siis vakavammat seurakset. Minun mielestäni lasten kipua tulee aina lääkitä, mutta eikös tässäkin pidä käyttää järkeä aikojen suhteen vai söisittekö itse lääkettä monta päivää putkeen puuttumatta syyhyn?

Linkkejä en jaksanut katsoa, mutta päivän selvää on, että syöpäkivun hoito on eri asia kuin esim. juuri tuo mahdollinen hammaskipu. Hyvä kuitenkin, että asioista keskustellaan!

Esim jos lapsi on kovassa flunssassa annan buranaa/panadolia. Niin otan myös itse ja se helpottaa oloa. Tietysti niinkuin edellinen kirjoittaja kirjoitti voi tässä asiassa käyttää maalaisjärkeä eli jos sairaus kestää onhan se syy tutkittava.



Tiedän kyllä äitejä jotka eivät anna edes kuumetta alentavaa lääkettä.

Jos lapsella on kuumetta, niin se ei ole automaattisesti syy antaa lapselle kuumetta laskevaa lääkettä.



Kuume on elimistön tapa hoitaa tautia. Kuumetta tarvitsee keinotekoisesti laskea vain, jos se aiheuttaa lapselle pahan olon. Lisäksi kuumekouristuksista kärsiville lapsille suositellaan kuumeen laskemista lääkkeellisesti, vaikka näyttö tehosta puuttuukin.



Sen sijaan jos kuumeinen lapsi on hyväkuntoinen ja syö ja juo normaalisti, niin kuumetta ei tarvitse lähteä keinotekoisesti laskemaan. Lapsella kuume nousee herkästi korkeallekin, mutta se ei yksinään ole vaarallista.





Tämän asian voit myös lukea - esimerkiksi - tuosta alkuperäisen viimeisestä linkistä ;)

kipulääkkeitä ei käytetä tarpeeksi lapsilla. Varsinkin erityislapsilla, jotka eivät pysty selvästi kommunikoimaan vähätellään kipulääkkeiden merkitystä. Lapsi voi olla viikonkin hyvin levoton mm. hakata päätään seinään ja saada raivokohtauksia vain kivun vuoksi ennen kuin vanhemmat kokeilevat kipulääkettä ja lähdetään selvittämään kivun syytä. Heidänkin kohdallaan pystyy mm. käytöksestä, pupilleista, ihon väristä päättelemään onko kipuja.

Omille lapsilleni annan kipulääkettä kyllä herkästi mm. kasvukipuihin,hampaiden puhkeamiseen,kuumeeseen ym. jos lapsi on selvästi itkuisempi tai valittaa kipua.

Terve!



itse en ole mitenkään alalla oleva henkilö, ainoastaan kahden lapsen äiti. Minä olen miettinyt tätä kipuasiaa paljon näiden kahden lapseni kanssa. Kumpikaan heistä ei tunnu erityisen kipuherkältä, esikoinen on tasan kerran ollut kiukuissaan hampaiden puhkeamisesta, ensimmäisenä jouluaattonaan muutaman tunnin kun ihka ekat hampaat puhkesivat. Sen jälkeen ei mistään lapsen käytöksessä tms ole voinut päätellä että lapsella olisi hampaiden takia kipuja, aina on nukuttu hyvin jne. Erikseen tietysti pikku nuhat ja kuumeet, toki kuumelääkettä olen antanut, jos lapsi on ollut kipeän oloinen ja itkuinen.



Tällä hetkellä meillä on tämän kohta 3-vuotiaan kanssa sellainen ongelma, että lapsi valittelee kipuja ja pahaa oloa huomionhakutarkoituksessa. Esim. iltaisin kun pitäisi mennä nukkumaan, naama vääntyy surkeaan itkuun ja värisevällä äänellä lapsi toteaa että " on hoono olo" . Siis sinä hetkenä kun sanotaan, että nyt petiin. Ja toisaalta reilut viikko sitten lapsi teki saman päiväuniaikaan, ja hänelle nousikin kuume. Mutta mielestäni on todella vaikeaa erottaa tältä teatraaliselta lapselta oikea kipu ja " heinänuha" (hoki että hänellä on heinänuha koko viime kesän : )) ellei jotain todella konkreettisia oireita, kuten kuume ole. Mutta eihän tuollaisia kipuja voi ruveta lääkitsemään, koska muuten lapseni söisi joka päivä jotain troppia.



Ja sitten meidän vauva. Hän ei oikeastaan koskaan reagoi mitenkään mihinkään kipuun. Neuvolassa ei ole tähän mennessä edes huomannut, kun on rokotettu. Viime viikolla oli peppu palanut pieneltä alueelta pahasti vereslihalle, ajattelin, että nyt tulee kamala huuto kun alueen pesee ja rasvaa, mutta ei mitään, vauva ei reagoinut alueen koskemiseen mitenkään. Jokelteli vain iloisena. SInä hetkenä kyllä mietin onko lapseni tuntoaistissa jotain vikaa...



No joo, en edes tiedä mitä varsinaisesti tällä kirjoituksella hain, muuta kuin sen, että jotkut lapset eivät kyllä reagoi kipuun kovinkaan selkeästi. Vai olisiko jo vauvoilla varsin erilainen kipukynnys, ainakin tuntuu, että jotkut reagoivat kipuun herkemmin kuin toiset. Itsestäni tuntuisi kuitenkin tosi oudolta alkaa antamaan esim. hampaita saavalle täysin tyytyväiselle lapselle lääkettä " varmuuden vuoksi" .

Sitähän tässä haettiin. Oli syy mikä tahansa (hampaiden puhkeaminen, kuumesärky, päänsärky). En halua " karaista" lastani..



Ja vien herkästi lääkäriin jos kivun syy on epäselvä/tarvii muutakin hoitoa.



Mutta miksi ihmeessä lääkärit ovat heti tyrkyttämässä antibiootteja ym. kun esim. korvatulehdukset voivat parantua itsestään? Eikö suositus ole että odottaa jonkun aikaa että paraneeko ja jos ei niin sitten kuurille...



Poika ei ole sairastanut korvatulehdusta mutta kun ripuli oli jatkunut pari viikkoa niin lääkäri ehdotti antibioottikuuria varmuuden vuoksi. Voitteko kuvitella!? Jätettiin hakematta ja poika parani hyvin ilmankin.

Minäkin työskentelen lastensairaanhoitajana ja koen että lasten kipua on uskallettava lääkitä. Miksi lapsen pitäisi " kärsiä" pienistäkään kivuista jos itsekin nappaamme lääkettä kun päätä vähänkään kivistää. Nykyaikaisilla lääkityksillä ei hattaivaikutuksista voi juurikaan puhua (jos nyt ihan peruslääkkeistä puhutaan), mutta yhdyn myös siihen, että pitempi aikaisen kivun aiheuttajan syy tulee selvittää lääkärin vastaanotolla.



Mielestäni on mielenkiintoista, että usein lääketieteen edustajat vastustavat lasten kivunhoitoa. On toki totta, että heillä on varmasti huomattavasti parempi koulutus mitä tulee lääkkeisiin ja niiden annosteluun, mutta miten on kivun havaitsemisen laita? Ehkäpä on hyvä muistaa, että lääkärikään ei aina osaa havannoida lapsen kipua niin hyvin kuin hoitaja/vanhempi joka seuraa lapsen vointia tiiviisti. Tässä kun kyse ei ole vain mittareihin tuijottamisesta (esim. pulssi, verenpaine jne...). Onneksi ne lääkärit jotka oikeasti työskentelevät lasten kanssa osaavat hommansa ja määräävät hyvin kipulääkettä jos hoitaja arvoi sen tarpeelliseksi. Sairaaloissa kun tehdään yhteistyötä lapsen hyväksi. (En tarkoita nyt arvostella vain yhden edellä kirjoittaneen lääkärin tekstiä. Onhan meillä kaikilla oikeus mielipiteisiimme.)



Lisättääköön vielä mielipiteeni tueksi, että olen hoitanut niin leikattuja lapsia, syöpää sairastavia lapsia, kuin mm. keskosiakin. Niin ja oma lapseni saa panadolia jos yhtään koen hänen tarvitsevan lääkitystä kipuun tai kuumetta alentamaan.



Vaihteeksi yksi keskustelun aihe jolla on puolesta ja vastaan paljon eriäviä mielipiteitä :)

turhaan lääkkeitä vauvalle..mun mielestä esim. hampaiden puhkeeminen ei ainakaan meillä ole ollut mikään syy antaa särkylääkkeitä (enemmän tissiä kylläkin) , en kyllä itsekkään nappaile niitä en synnyttäessäni taikka muussa normaalielämässä.eikä ole onneksi tarvetta ollutkaan, meillä on oltu terveitä..ainoastaan kuumeiselle ja selvästi surkean oloiselle lapselle olen antanut nestemäistä panadolia..

en kyllä oikein ymmärrä miksi jo pikkulapsesta saakka pitäisi tumpata keho lääkkeitä täyteen.. ei oo varmaan tarpeen tai kovin terveellistäkään..

en ymmärrä kyllä tota joidenkin näkökantaa lapsen kärsimisestä..tuskinpa pieni lapsi suunnattomasti kärsii hampaiden puhkeemisesta..kai ne kuuluu normaaliin kehitykseen ne tuntemukset..tää on vähän samaa linjaa et mikään ei saa tuntua miltään oli kyse sitten normaalista kasvamisesta, synnyttämisestä, ym.

Vieraantumista elämästä ja liikariippuvuutta kemikaaleista?

Vai silloin, kun lapsi sitä näyttää tarvitsevan? ja otatteko oikeesti heti itsekin lääkettä, jos hiukan kuumetta tai kolotusta?



No meillä lääkettä otetaan silloin, kun sitä tarvitaan eli silloin, kun lapsi oikeasti kipuinen. Nykyisin tosin osaa kipunsa jo sanallisestikin ilmaista ja tietää kipulääkkeen merkityksen. Eli kertoo myös milloin kipu on niin kova, että tarvitsee siihen kipulääkkeen.

eli ei meillä ainakaan mitenkään varmuuden vuoksi lääkitä esim. hampaiden kanssa. Kuumetta alennan jos on yli 39C ja lapsi voimaton ym.

Hampaita varten olen välillä antanut, kun pieni lapsi näyttää sitä tarvitsevan ja käytös on todella normaalista poikkeavaa ( siis esim. tämä itkuisuus ja nukkumattomuus). Kipuahan voi myös hoitaa muutenkin kuin lääkkeillä esim. hieronta, läheisyys, lämpöpussi, kylmäpussi vain muutamia mainitakseni.

Itse en myöskään tarvinnut kummoisia lääkkeitä synnyttäessä, mutta sillä ei nyt ole mitään tekemistä lapseni kipukokemuksen kanssa! Jokainen ihminen, kivunsietokyky, kokemus, synnytys ym ym on subjektiivinen kokemus eikä sitä voi verrata muihin. Esim. oma helppo synnytys ei tarkoita sitä että muilla olsi ollut yhtä onnellinen tilanne. Eikä mun mielestä voi vain oman kokemuksen peruteeella tehdä mitään yleispäteviä linjaksia miten muilla on mennyt.

anni1978:

turhaan lääkkeitä vauvalle..mun mielestä esim. hampaiden puhkeeminen ei ainakaan meillä ole ollut mikään syy antaa särkylääkkeitä (enemmän tissiä kylläkin) , en kyllä itsekkään nappaile niitä en synnyttäessäni taikka muussa normaalielämässä.eikä ole onneksi tarvetta ollutkaan, meillä on oltu terveitä..ainoastaan kuumeiselle ja selvästi surkean oloiselle lapselle olen antanut nestemäistä panadolia..

en kyllä oikein ymmärrä miksi jo pikkulapsesta saakka pitäisi tumpata keho lääkkeitä täyteen.. ei oo varmaan tarpeen tai kovin terveellistäkään..

en ymmärrä kyllä tota joidenkin näkökantaa lapsen kärsimisestä..tuskinpa pieni lapsi suunnattomasti kärsii hampaiden puhkeemisesta..kai ne kuuluu normaaliin kehitykseen ne tuntemukset..tää on vähän samaa linjaa et mikään ei saa tuntua miltään oli kyse sitten normaalista kasvamisesta, synnyttämisestä, ym.

Vieraantumista elämästä ja liikariippuvuutta kemikaaleista?

Vai kuuluu mielestäsi hampaiden puhkeamis-kipu kehitykseen ja on siksi normaalia olla antamatta kipulääkettä? Kuitenkin annat surkean oloiselle lapselle lääkettä? hmmm..eiköhän kipu ole jokaisella ihmisellä erilainen ja toinen tuntee sen voimakkaampana kuin toinen. Varmasti jokainen äiti tietää oman lapsensa kivun eli ei kaikilla ole samanlainen kipukynnys kuin sinun lapsella.

5252: Kyllä otan itse buranan jos minulla on lämpöä 37. Olen silloin kipeä ja joka jäsen särkee. Olen harvoin kuumeessa koska minulla ei nouse kuume koskaan yli 38 ja silloinkin olen " taju" kankaalla. Eli kipu on yksilöllistä.

Ja jos joku on synnyttänyt ilman kivunlievitystä niin hienoa, mutta ei hän minun silmissäni mikään äiti Teresa ole..

Anteeksi vaan jos tuli liian kärkkäästi vastattua mutta niin olivat nämä kaksi vastaustakin.

..outoja vastauksia(kin)..



Hoidan lapsieni kipua ja ihan lastenlääkärin/korvalääkärin neuvosta hyvinkin tehokkaasti..



Miksi lapsen pitäisi sietää kipua? Senhän on todettu vaikuttavan haitallisesti mm.kehitykseen.



anni1978..toivon sinun keskustelevan neuvolassa siitä mikä on lapselle kehityksen kannalta tärkeää..ei kipu ole tapa kasvattaa!

Ei ole ylpeilyn aihe synnyttää ilman lääkettä ja saada lapsille purukalusto pienellä kivulla?? Eikä tarkoitus ole pumpata täyteen..toivottavasti et tee sitä kuumeiselle, surkealle lapsellekaan.. Panadol, Pronaxen eivät tee riippuvuutta..

Itse olen synnyttänyt hyvin voimakkaassa lääkityksessä ja myöskin ilman..mitä sitten? ei ollenkaan erikoista..kipeää kyllä.. mielestäni ollut ilman lääkettä ja olisin toki ottanut vaan en ehtinyt!



No muutamasta vihantunteestani huolimatta aivan loistava keskustelunaihe ja toki yllättää että näinkin koetaan höllämielisesti asiaa, ihan " alan ammattilaisenkin" kantilta (Noppa)

Nimenomaan....kipu on yksilöllistä. Sitä juuri tarkoitin tuossa aiemmin.

Pointti oli siis se, että otatteko/annatteko heti lääkettä jos mittarissa lämpöä vai silloin KUN SITÄ TARVITAAN.

Eli sinunkin tapauksessasi pieni lämpö tekee sinut todella sairaaksi ja minusta hyvä asia että silloin otat lääkettä kun sitä tarvitset.



Sitä en ymmärrä miksi kuumeiselle lapselle pitäisi antaa lääkettä jos hän muuten käyttäytyy aivan normaalisti. Kyllä sen kivun lapsen käytöksestä huomaa.

olipas aloittamani aihe herättänyt keskustelua, hienoa huomata.



Sen verran tähän hätään huomautan, että nähätävästi on kuitenkin täälläkin niitä äitejä, joiden mielestä kipuun kuuluu tottua ja se kipu jotenkin kasvattaa. Hiukan surullista.



Kiireessä pois, keskustelusta kiittäen.



Assam-tee