Mitä mieltä olette? 6-vuotias serkku pompottelee 2,5 vuotiasta...
Esikoispoikamme 2,5v ja hänen 6v serkkutyttö leikkivät yhdessä kun perheemme kyläilevät toisillaan ja lisäksi ovat samassa päiväkodissa.
Nyt olemme huomanneet että leikit menevät kuta kuinkin näin:
(Kun ollaan meillä) Tyttö menee poikamme kanssa pojan huoneeseen ja laittaa oven kiinni. Toistuvasti poikamme itkee huoneessa kiukkuitkua ja Tyttö juoksee vanhempiensa luo syyttäen että meidän poika satuttaa, lyö, sotkee yms. Poikamme huutaa itkien kun tyttö vie tavarat käsistä ja omii pojan lelut... Tämän tyttö käntää vanhemmilleen ja samalla meille että tavara oli ensin hänellä jne.
(Kun olemme heillä) Poikamme riehaantuu ja tekee jatkuvasti kiellettyjä asioita. Tyttö ei päästä poikaa omaan huoneeseensa ja vetoaa siihen että poika sotkee aina. Hän ei anna poikamme koskea mihinkään leluunsa ja muutenkin kieltää pojaltamme kaiken mitä hän yrittää heillä tehdä. Syyttää poikaamme lyömisestä ja kiusaamisesta...
Olemme miettineet että miksi poikamme leikkii melkein kaikkien muiden kanssa aina rauhallisesti ja on se arempi leikkijä. Olemme toruneet poikaa näissä tilanteissa, käskeneet pyytämään anteeksi, käyttäneet jäähypenkillä jne. (Tytön vanhemmat eivät kauheasti puutu, mutta meillä on se tunne että he pitävät poikaamme kauheana riiviönä joka aina kiusaa heidän tyttöään...)
Nyt muutamaan otteeseen tyttö on jäänyt kiinni metkuista. Hänen isoveljensä on tullut kertomaan meille että tyttö käskee heidän leikeissään lyödä itseään, ja poikahan lyö ja innostuu. Tyttö käskee poikaa riehumaan ja tekemään kiellettyjä asioita ja juoksee sitten vanhempiensa luokse kantelemaan ja syyttämään poikaa. Poika saa torut ja nuhteet, ja tyttöä hymyilyttää...
Otin asian puheeksi päiväkodissa. Kysyin päiväkodin hoitajalta että miltä heidän leikkinsä pihalla näyttää? Hoitaja sanoi että " Rehellisesti sanottuna nämä kaksi eivät ole mikään paras mahdollinen parivaljakko." ja selitti kuinka tyttö houkuttelee pojan usein kiipeämään kiellettyihin paikoihin ja tekemään kiellettyjä asioita jotta poikaa toruttaisiin. Muulloin poika ei kuulemma sellaisia tee kuin tytön seurassa. Ovat sanoneet tytölle kuulemma usein että " Olet jo iso tyttö ja tiedät mitä pienet eivät saa, joten älä vie pientä sellaisiin isojen juttuihin..." jne. jne.
No joka tapauksessa meille vanhemmille on herännyt paha mieli kun olemme jatkuvasti toruneet, jäähyttäneet jne. poikaamme turhaan.
Tiedän että poikamme osaa olla myös vilkas ja tekee varmasti niitä kolttosia oikeastikin. Mietimme vain että mitä tekee kasvatukselle kun rankaistaan usein turhaan ja lapsi saa paljon negatiivistä huomiota??
Uskallammeko ottaa asian puheeksi tytön vanhemmille?
En haluaisi heitä loukata ja vihastuttaa, mutta tuntuu kurjalta että poikamme on aiheettomasti ainaisen läksytyksen kohteena??
Onko kenellekään tuttu tilanne? miten asia on ratkennut? jne...
Kommentit (9)
Hei!
Teidän mielenkiinnon kohteena on oman lapsenne turvallisuus ja hyvinvointi. Jos toinen tahallaan yllyttää pahan tekoon, niin mielestäni tämä toinen lapsi käyttäytyy väärin ja omanne pitäisi saada pidettyä moisesta erossa.
Saisi olla todella hyviä ystäviä että oman lapseni veisin heille jatkuvasti kylään. En ainakaan antaisi lapseni leikkiä yksin tämän serkun kanssa vaan seuraisin itse aktiivisesti tilannetta.
Teoriassa asiasta kannattaisi puhua serkun vanhempien kanssa, mutta käytännössä he varmaan ottaisivat siitä nokkiinsa? Vai ottaisivatko?
Ei ole itsellä kokemusta vastaavasta, mutta jos minun tyttöni käyttäytyisi serkkuaan kohtaan noin, haluaisin tietää asiasta. Onhan se serkkutytönkin etu että asia tulee vanhempien tietoon, jotta vanhemmat osaavat opastaa tytölle mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kun sukulaissuhteista on kyse, aina parempi puuttua tilanteeseen ja saada asiat rullaamaan, jotta voitte jatkossa(kin?) pitää tiiviisti yhteyksiä, ja hyvillä mielin.. Tuskinpa vanhemmat siitä pahastuvat. Asian tietysti esittäisin mahdollisimman ystävällisesti ja tyttöä ylen määrin syyllistämättä, ja kertomalla vaikka niin että tekin huomasitte tämän vasta kun tytön isoveli siitä teille kertoi.
Toivottavasti asia järjestyy!
Wupsu
Kyse on sukulaissuhteista...
Miehen veljen perhe. JA tytön vanhemmat poikamme kummit.
Eli tilanne todella pitäisi saada ratkeamaan. Pelottaa juuri se että kuinka asian muotoilisi niin hyvin etteivät loukkaantuisi. Oma fiiliksemme on nimittäin se että pelkäämme todella heidän loukkaantuvan sellaisesta että esitämme tyttöä kohtaan syytöksen...
Emme pidä kumpaakaan lasta puhtaana pulmusena sillä vilkkaita ovat molemmat ja tuhmuuksia tulee molemmilta, mutta minustakin tytölle olisi hyvä saada opetettua ettei tuollainen ole oikea tapa hakea/saada huomiota... Poikammekaan ei kohta tiedä mikä on oikein ja mikä väärin :(
Vaikeaksi asian tekee se etteivät nämä vanhemmat ole millään tavalla osoittaneet että olisivat huomanneet kuinka asian laita todella on. Aina todetaan meidän pojalle että " taasko sinä kiusaat meidän tyttöä" tai ollaan hiljaa ja pidetään ajatukset sisällä...
Ja vielä kaiken lisäksi, välimme ovat aina olleet tosi hyvät ja läheisetkin... ongelmia ei ole ennen ollut ja ennen oli vain heidän lapset joita huomioitiin.
Kiitos todella paljon kannustuksesta :)
Kyllä tämä täytyy jotenkin ottaa esille...
...Että meillä tällä hetkellä on se linja että toinen meitä vahtii koko ajan heitä ja menee mukaan huoneeseen leikkimään. Samoin päiväkotiin juteltu asiasta. Toivomme että asia keskustelulla ratkeaa... Mutta siihen asti kun keräämme oikeita sanoja ja rohkeutta aloittaa keskustelu, turvaamme rakkaan poikamme oikeuksia.
Meillä oli kanssa sama tilanne, mutta kauhukseni huomasin että patti tilanne sulla kun ovat samassa päiväkodissa.. Pyydä että päiväkodin tädit todella seuraavat ja puuttuvat kiusaamisiin! Meillä oli myös sillon kun esikoinen oli 2-3-v serkkutuyttö joka oli silloin n.5-v, aivan ahdistava tilanne, ja jouduin minimoimaan kyläilyt koska olin niin sterssaantunut aina niistä. Tähän serkkutyttöön ei ollut luottamista ollenkaan, koko ajan oli houkuttelemassa karkaamisiin (asumme omakotitalossa) jos olimme ulkona ja houkutteli koko ajan tekemään pahojaan.. sovimme míeheni kanssa että jompikumpi seuraa heitä koko ajan ja puuttuu heti, ja tämä 5-vuotias ei silti uskonut vaan väitti koko ajan vastaan... Hänen vanhempansa eivät puuttueet juuri lainkaan, joskus vähän. Mutta onneksi nyt kun meidän esikoinen on kohta 4-v, hänelle pystyy selittämään että jos serkkutyttö houkuttelee karkaamaan tms jotain mitä ei saa tehdä, tulet heti kertomaan mulle. Nyt kun luotan omaan tyttööni niin paljon että on tapaamiset rennompia, koska ei tarvi vahtia kuin haukka. Kyllä mä suosittelisin ettette anna heidän olla suljettujen ovien takana, ei silloin pysty puuttumaan mihinkään riitaan. kärsivällisyyttä teille!!
mä otin asian puheeksi serkkutytön äidin kanssa, kerroin että olen tosi poikki heidän vierailunsa jälkeen, koska minä joudun vahtimaan myös heidän tyttöään, mutta ilmeisesti tämä aiti oli siinä mielessä sokea eikä nähnyt mitä kolttosia heidän tyttönsä teki ja tämä äiti loukkaantui kovasti. Nöyrästi pyysin anteeksi ja juttu unohtui, otin siis syyt niskoilleni vaikken ihan oikeasti ollutkaan pahoillani että olin suuni avannut, mutta kunhan sain välit taas kuntoon :) Vuotta myöhemmin tämä serkkutyttö rupesi tekemään samoja kolttosia pikkususkolleen ja nämä hänen itinsä huomasi, olisi tehnyt mieli sanoa että JUST NOITA SE MEIDÄN TYTÖLLEKIN TEKI! Mutta empä sanonut, koska en halunnut uutta kinaa, mutta harmitti vaan kun ei tämä äiti ikinä myöntänyt että olin oikeassa...
Teillä on vielä sen verran pieni lapsi ettei paljon muuta voine tehdä kuin aikuisen aina vahtia leikkitilanteita ja aina puuttua serkkutytön tekemisiin. Josseivat tytön vanhemmat huomaa ja puhuminen ei onnistu, niin luulisi että serkkutytön vanhempien huomaavan tilanteen siinä vaiheessa kun te ojennatte ja selvitätte tilanteen serkkutytön kanssa näistä tilanteista ja mieluiten vanhempien kuullen. Täten saatte ehkä serkkutytön vanhempien silmät avattua. Ja jos ei niin saatte kuitenkin huolehdittua lapsestanne ja siitä mitä hän oppii. Muutenkin olen sitä mieltä ettei ihan 2,5v:sta voi vielä jättää leikkimään toisten kanssa ilman vahtimista. Serkkutytön ikä on sitten jo ihan eri juttu.
Hoidossa kannattaa jutella hoitajille tästä tilanteesta ja pyytää heitä kiinnittämään huomiota näihin kahteen.
kyse on kuitenkin sellaisesta ikäerosta... 6vuotias ymmärtää jo aika paljon kun taas 2.5 v ei hirveästi...
Ollaanko me vaan yli herkkiä ja neuroottisia? vai kuinka??