***30+ESIKOT viikko15***

Kävin äsken kirjautumassa sisään - tai ilmoittautumassa / anomassa jäsenyyttä - uudessa yhteisössämme :)



Frida taisit viikonloppuna kertoa pääsiäiskuvista? Me otimme lauantaina samantyylisiä Ainosta: Aino sai kummiltaan hauskat keltaiset lappuhaalarit, joiden etutaskussa on pupun kuva. Puimme haalarit Ainon ylle ja asetimme hänen vierelleen muutaman pupu- ja tipu-lelun. Otimmekin monta kuvaa, joita lähetämme tutuille pääsiäisviestinä. Huomasin muuten, että Aino laittaa usein silmät kiinni salaman välähtäessä. Siksi kuvia pitikin ottaa parikymmentä!



Meille on tänään tulossa kylään kollegani vuoden vanhan tyttärensä kera. Koska Aino nukkuu nyt, menen paistamaan pasteijoita vierastarjottavaksi.



Mukavaa pääsiäisviikon alkua :)



Katja & Aino

...on hyväksytty. Muut reippahasti anomaan.



j+beibi

Johanna: me herättiin tänään vasta vähän ennen 11.30, joten ei ehditty tälläkään kertaa Hermanniin. F on ruvennut nukkumaan aamulla puolille päivin ja tänään sain itsekin nukuttua.



Kävin myös jättämässä hakemuksen - jaaha, ja näköjään se hyväksyttiinkin jo :-)



Mentävä on, jatkan myöhemmin.



F & F

Jätin myös jäsenanomuksen äsken, hyvä idea beibi! Toivottavasti miut hyväksytään yhteisöön. :)



Kävin tänään katsomassa kaverin viikon vanhaa vauvaa - se on niin pieni ja ihana!!! Tajuttoman nopeasti vauvat kasvavat, varmaan kun näen seuraavan kerran, niin sekin on samanlainen jötkäle kuin Pulmu. :)



P muuten kierähti tänään eka kertaa mahalta selälleen! Laitoin tytön leikkimatolle masulleen jumppaamaan niska- ja selkälihaksia, ja yhtäkkiä P laittoi toisen kätensä suoraksi kuin supermies (tai nainen), otti vähän vauhtia ja pungersi itsensä toisella kädellä ensin kyljelleen ja siitä selälleen. Hauskan näköistä!



Vähän on vielä muuten nuhainen tyttö, nyt on kuulemma liikkeellä jotain sitkeää flunssaa. :(



Tule jo kevät!



sus&pul 12vk 2pv

No nyt on jäsenyyttä haettu... Halusin jo jakaa kuvia, mutta jostain syystä en saanut ladattua sitä kuvienlatausohjelmaa. Pitää pyytää miestä auttamaan illalla. Taidan jo valita kuvat valmiiksi. :-)



Mullakin on ihan opetteleminen MSN-yhteisöjen kanssa. En oo koskaan käyttänyt aiemmin. Mutta eiköhän tuo tuosta kohta onnistu. Huomasin, että siellä voi tehdä itselleen tuollaisen oman " spacen" ja pitää vaikka blogia. Ei vaan ole aikaa tehdä sellaista, vaikka se kiinnostaisikin. :-)Tein itselleni tuollaisen spacen mutta tuntuu olevan tosi vaikeaa määrittää ketkä saa tulla sitä katsomaan, kun en sitä halua julkiseksi laittaa.

täältäkin toivotellaan. Ja kiitokset vielä virkistävästä tapaamisesta viime viikolla Sanomatalolla sekä onnittelut Suizalle synttärien johdosta näin jälkikäteen!



Jäsenyys haettu ja saatu jo aamusta, täällä sama juttu kun Lenellä eli en ole aikaisemmin käyttänyt joten täytyy tutustua ja kokeilla.



Tylsä ilma taas tänään, tuleekohan se kevät sitten milloin? Kutsu kuuluu taas joten jatkoa paremmalla ajalla.



Sonja

Eli tämä palikka ei tajua yhtään mikä tuo yhteisöhomma on... Voisiko joku selittää tallaiselle tietämättömälle mistä mahtaa olla kyse?



Nimimerkillä sähköpostin ja keskustelupalstan jollain tavalla hallitseva, muuten ihan pihalla oleva netin/koneen käyttäjä... ;)



---



Jeps, käytiin tänään neuvolassa, tytöllä on painoa tullut huimasti lisää: 4020g kun syntymäpaino oli siis sen 3105 ja aikaa siitä on kolme viikkoa ja yksi päivä päälle. Pituuttakin oli tullut huimasti, syntyessään puolimetrisestä typykästä on venähtänyt 53,6cm pitkä neiti. :)

Hirveätä vauhtia kasvaa, taitaa tuo äidinmaito olla aika tujua ainetta. ;)



Rudiksen synnytyskertomusta lukiessa tuli itkettyä ihan kunnolla, kaikkea meidänkin porukan pitää kestää... Onneksi lopputulos on kuitenkin mitä ihanin. :)



Pitää lähteä käymään vielä pikaisesti kaupassa, mies lähtee yövuoroon eikä ole mitään evästä...

Eli palaillaan linjoille myöhemmin.







susanna ja " josefiina" 3vk 1pv

Siis yhteisö on vähän saman tyyppinen kuin tämäkin, joskin suljettu eli ei ole julkinene. Sinne luodaan tunnukset (jos ei ole) ja laitetaan anomus, jonka valvoja (nyt minä) hyväksyn. Siellä voi keskustella kuten täälläkin pinossa, mutta myös chattinä sekä tehdä oman kuva-albumin jota muut pystyvät katsomaan.



Tuolla onkin plikat jo laittaneet vauveleiden kuvia esiin.



Ei kannata pelätä ihan helppo systeemi tuo on. Ja jos on ongelmia niin opastetaan.



j+beibi :)

...pitkästä aikaa. Olenkin teitä jo kaivannut, mutta päivät vaan sujahtavat ohi! Heti alkuun tuhannesti onnea sekä Tutannalle että Rudikselle ihanista nyyteistä!! Ollaan kaikki hirveän onnekkaita, kun saadaan nauttia näistä ihanista päivistä vastasyntyneen kanssa. Rudiksen kertomusta en vielä ole lukenut, mutta Tutanna, sinulle kaikki sympatiat, olit tosi urhea ja ihanan positiivinen kaikesta huolimatta!



Kuten jo tiedättekin, meillekin syntyi pikkuinen tytär 29.3., rv 38+2. Kaikki alkoi kaksi päivää aiemmin, kun vedet menivät istuessani pahaa aavistamattomana sohvalla ja juodessani kaakaota. Siitä parin tunnin kuluttua lähdimme NKL:lle, jossa minut otettiin osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Kaulaa oli jäljellä 2 cm ja suu auki sormelle, mutta muuten ei mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä. Käynnistys sovittiin keskiviikkoaamuksi, jollei sitä ennen lähde käyntiin. Sain olla osastolla tosi vapaasti, ja tiistain käytinkin kävelemällä ympäri Töölöä ja istumalla kahvilla Picknickissä. Oli kyllä aika absurdi olo, että synnytys on käynnissä mutta tässä sitä vaan kahvitellaan ja shoppaillaan.



keskiviikon vastaisena yönä alkoivat sitten massiiviset poltot ja se yö osastolla oli aika surkea ja yksinäinen. Seiskalta oli kohdunsuu auki 3 cm ja pyysin kipuun aqua-rakkuloita. Soitin miehelleni ja kun hän tuli, olo parani heti huomattavasti. Puoli yhdeksän aikaan siirryimme synnytyssaliin, mikä oli ihanaa. Olin suihkussa tunnin, vilutti hirveästi ja taisi olla hieman lämpöä. Puoli kymmeneltä katsottiin kohdunsuu, se oli auki vieläkin sen 3-4 cm.



Sitten alkoivat entistä massiivisemmat poltot, jotka tulivat aika pian noin 1-2 minuutin välein. Miehen kanssa hengiteltiin ja hengitin joka supistuksella ilokaasua, joka toimi minulla tosi hyvin. Lopulta pyysin epiduraalin ja alkoi ihanuus. Puolen tunnin kuluttua sanoin kätilölle, että kivut alkavat palata pikkuhiljaa ja alhaalla tuntuu myös painetta. Kätilö katsasti tilanteen, ja totesi tosi yllättyneenä, että kohdunsuu onkin täysin auki. Hänelle tuli kiire kutsua toinen kätilö avuksi, koska hän ei ollut ehtinyt laittaa mitään valmiiksi ja sain luvan alkaa ponnistaa. Halusin synnyttää jakkaralla, mikä osoittautui ihan loistavaksi ratkaisuksi. Jakkaralla oli helppo ponnistaa eikä tullut kuin yksi minimaalinen repeämä. Parinkymmenen minuutin ponnistamisen jälkeen pikkuinen tuli ulos klo 12.24. Painoa oli 2605 g, pituutta 50 cm ja myssy 31 cm. Se oli aivan sanoinkuvaamatonta. Mieheni itki ja nauroi, ja minä vain tuijotin minikokoista paksutukkaa enkä tiedä mitä ajattelin. Ehkä suojelunhalu oli voimakkain tunne heti siinä alkuun. Muistan katsoneeni, että valot olivat aika himmeät, eikä pieni saisi siis sen puolesta shokkia.



Synnytys meni minulla siis kertakaikkisen loistavasti ja se oli todella aivan ihana kokemus. Kaikki meni myös niin nopeasti että olimme molemmat ihan hämmentyneitä.



Sitten sain pikkuisen reidelle ja siitä rinnalle sänkyyn siirryttyäni. PIkkuisella oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri, jota oli hieman kiire poistaa, mutta muuten kaikki näytti aluksi, noin 30 sekunnin ajan, olevan normaalisti. Pienen hengitys oli kuitenkin haukkovaa (itse en huomannut mitään, olin täysin typertynyt pikku ihmeestä), joten se kiidätettiin 15 sekuntia mun rinnalla oltuani vastasyntyneiden valvontaosastolle, jossa lääkäri päätti, että se viedään samantien Lastenklinikan teholle hengitysvaikeuksien vuoksi. PIkkuista käytiin näyttämässä mulle keskoskaapissa, jossa meni valtavasti johtoja ja se näytti pelottavalta. Mieheni meni mukaan teholle, ja alkoi elämäni hirveimmät hetket, kun jouduin odottamaan yksin sängyssä enkä tiennyt onko tilanne huonontunut vai miten on käynyt. Istuin vaan tuijottamassa seinään enkä voinut koskea ruokaan, joka mulle tuotiin.



Sitten mieheni tuli ja kertoi, ettei ole hätää, pienen vointi oli parantunut puolessa tunnissa huomattavasti, mutta se joutuu jäämään teholle. Ja mä itkin valtavasti, ei voi sanoin kuvata mitä tunsin, enkä edes tiedä. Kaipasin pientä niin että kipeää teki. Päästiin katsomaan sitä illalla kuudelta. Seuraava päivä oli pahin, sillä sain tilaisuuden koskea pientä vasta kuudelta illalla, ja kuultiin, että vaikka pikkuinen pääsi teholta, se joutuu vastasyntyneiden valvontaosastolle vielä vähintään vuorokaudeksi eikä tiedetty yhtään koska saadaan se luoksemme. En voinut yölläkään oikein nukkua, vaan pumppasin maitoa tuskissani. Seuraavana iltapäivänä se siirrettin vastasyntyneiden valvontaosastolle, ja me saatiin käydä katsomassa sitä kolmen tunnin välein, saatiin ruokkia tuttipullolla ja vaihtaa vaippoja ja pikkuisen sylitelläkin. Vasta perjantaina illalla, 53 tunnin kuluttua, se tuli meidän luo. Loppuviikon ohjelman voikin arvata, molemmat pidettiin sitä lähes kokoajan sylissä, kun kukaan ei ollut enää sanomassa ettei saa koska vauvan pitää levätä eikä tarvinnut varoa johtoja. Tuntui uskomattomalta, ettei kukaan vie sitä enää pois ja se on vihdoinkin lopullisesti meidän luona, ja haluttiin antaa sille rajattomasti hellyyttä rankan alun jälkeen.



Loppujen lopuksi sillä ei ollut mitään vikaa, ainoastaan sopeutumisongelma, joka joskus jollain on, ilman sen kummempaa syytä. Se oli pari tuntia ylipaineessa, ja se sai letkusta varulta antibioottia, koska mulla oli mennyt vedet niin paljon aikaisemmin. Ravinto tuli toisesta letkusta, ja lisäksi se sai sokeritippaa, päähän meni kanyylia ja mittaria ym., ja se oli todella reppana. Ja kun se oli niin pienikin, ihan rääpäle.



Me lähdettiin kotiin vasta tiistaina, eli olin nkl:n turvallisessa vauvamaailmassa yli viikon, ja se tuntui tosi hyvältä. saimme syntymän jälkeen onneksi perhehuoneen. Viihdyimme todella hyvin, ja ehdimme rauhassa tottua toisiimme ja kysyä kaikkea mahdollista eteentulevaa. Maidon nousukin ehti tasaantua (sekin oli ihan uskomaton kokemus, seisoin suihkussa tuntikausia hieromassa räjähtämässä olevia rintojani). Nyt kaikki on mennyt todella hyvin, maito riittää ja pikkuinen on oppinut imemään upeasti alkupäivien tuttipulloilusta huolimatta. Posket ovat pullistuneet ja pikkuinen on jo ihan erinäköinen kuin syntyessään. Useinhan se syö, ja aluksi se nukahteli kokoajan rinnalle kun se oli niin pieni ettei jaksanut imeä, mutta nyt se on voimistunut ja paino on noussut hyvin. Se on maailman suloisin pikkutyttö, ja mä olen onnellisempi kuin ikinä. en olisi voinut kuvitellakaan että tää antaa näin paljon! Ja tämä mennyt kokemus on ollut kyllä täysin uskomaton, se on ollut täysin ainutlaatuinen niin ihanuudessa, onnessa kuin myös pelon ja järkytyksen määrässä.



Nyt toivotan kaikille hyvää yötä ja menen vielä kirjautumaan tuonne messengeriin.



onnellinen jaipur

Miten ihana ja liikuttava synnytyskertomus. Minä huvitti, kun kerroit picnickin lounaasta ja shoppailusta, vaikka synnytys oli jo menossa. Ja minua liikutti ihan kyyneleihin saakka tyttäresi syntymä sekä se, miten pikkuinen joutui keskoskaappiin. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja teidän vauva-arkenne tuntuu sujuvan hyvin! Kunhan kevät etenee pitemmälle, pääsette varmasti mukaan perjantaitapaamisiin ja onkin kiva nähdä pitkästä aikaa.



Tutanna: Käyhän kirjautumassa uuteen yhteisöömme. Se on tosi helppoa ja on ihana nähdä kuvia toistemme vauvoista :)

tippa linssissä sitä luin. Dramaattisia hetkiä olette ensin kokeneet mutta onneksi kaikki on nyt hyvin. Nauttikaa nyt vauvasta täysin rinnoin ihan kirjaimelliesti ;o)



Muistelin samalla omaa synnytystä ja sen tähtihetkiä- oli se niin upeaa saada vauva rinnalle, minulle jäi synnyksestä tosi hyvät muistot. Ahdistus maidonnoususta tai oikeastaan sen puutteesta ja yllätys jonka alapään jälkitilan kivuliaisuus aiheutti oli minun kohdalla pahinta, mutta nyt vertaillessa joihinkin ei sitten loppujen lopuksi pahimmasta päästä tainnut ollakaan, kun paraneminen sitten etenkikin ihan koht nopeasti ja täysimetykseenkin päästiin huolimatta alun pullottelusta. Nyt tuntuu että mitä sitä niin ahdistunut olikaan, muitta hormoneilla on varmasti osansa asiassa.

... tuon jaipurin kertomuksen johdosta siis. Piti ihan mennä omaa nyyttiä pussailemaan ja heittää pieni toivomus " yläkertaan" ettei mitään koskaan pienelle sattuisi. Voi jaipur, haleja sinullekin, rankka oli alkutaival mutta onneksi kaikki on nyt hyvin. :)



Me päätettiin tänään tytön nimi, vien huomenna lappusen maistraattiin. Kerron teille nimen vasta kun se on ihan virallista sitten, pidän vähän vielä jännityksessä. ;) 22.4. pidetään pienet nimenantojuhlat minun syntymäpäivieni yhteydessä. Mullahan tulee se kolmekymppiä mittariin siis vasta nyt, tässä porukassa olen siis " alaikäisenä" ollut mukana...



Mutta koitanpa nyt sitten tuonne yhteisöön tulla mukaan, toivottavasti osaan. :)





-s-

nyt vain odotellaan että pääsenkö mukaan kun näin alaikäinenkin vielä olen... ;)



Öitä.



-s-

... kiitos kun jaksoit kirjoittaa kertomuksen! Täällä ollaan taas kyynel silmäkulmassa. Olette varmasti ihan hulluina pienokaiseenne joten ei ihme ettet ole tänne ehtinyt. :) Onnea vielä hirveästi! Ja hienoa että synnytys oli positiivinen kokemus siulle!

Tuli elävästi oma synnytys mieleen, se oli melko samanlainen. Itku tuli kun luin vauvan joutumisesta seurantaosastolle. En voi kuvitella miltä sinusta on tuntunut. Minulla oli vähän samankaltaisia tunteita kun meidän pientä riepoteltiin kokeisiin, piti pakkosyöttää ja pitää valohoitolampun alla, että muut vaan määräsivät mitä vauvalle saa/pitää tehdä. Muistan kun tuli lääkärintarkastus ja kätilö melkein riuhtaisi pikkuisen irti rinnalta, oli juuri päässyt imemisen alkuun. Ja kun kätilö vahti ettei ole tissillä liian pitkään. Oli ihanaa kun kaikki oli ohi ja saimme lopulta hoitaa pientä rauhassa. Kiva että ehdit kirjoittaa, olen vähän miettinyt että toivottavasti kaikki meni sitten hyvin. Ihanaa!



Laita kuvia tuonne yhteisöön sitten kun j ehtii hyväksyä uudet hakemukset. Samoin Tutanna!



F & F 3 kk 2 pvää

Oli ihanaa lukea pienen tyttönne syntymästä. Alkupäivät olivat varmasti kamalia, mutta onneksi tyttönne sai parasta mahdollista hoitoa. Eikö ollutkin ihanaa päästä kotiin ja saada olla pikkuisen kanssa ihan rauhassa?



Minä jatkan tuolla MSN:n puolella jos Aleksi suo... (nukkuu juuri) :-)

Ja itku tuli silmään mullakin tuota kertomustasi lukiessa. Voin samaistua tuntemuksiisi kun itsekin jouduin olemaan alkuun erossa vauvasta, meillä ensikohtaaminen onnistui vasta viikko Lillin syntymän jälkeen.



Onneksi teilläkin on nyt kaikki hyvällä mallilla!



Jatkan pidempää juttua tuonne msn puolelle.



Suiza

Ihana oli lukea synnytyskertomuksesi, Jaipur. Varmaan olivat ne ekat päivät kurjia, kun ei heti saanut pientä lähelle. Mutta nyt varmaan kotona olettekin päässeet tutustumaan pieneen oikein kunnolla ja pitämään sylissä niin paljon kuin huvittaa :)



Meillä onkin ollut kaksi päivä harjoittelua ilman iskää.. mies siis palasi töihin tällä viikolla. Ihan erilaista olla yksin kuin kaksin vauvan kanssa. Tänään oli neuvola, pikkumiehellä on mittaa nyt 56 cm ja painoa 4660 kg. Eli ihan tujua ainetta se äidinmaito taitaa täälläkin olla.



Yritän jossain kohtaa laittaa sen hakemuksen vetämään. Siis kun ehdin, tänne nettiin pääsen niin pikaisesti vain... Olisi kyllä hauska nähdä kuvia! Kiva idea toi yhteisön perustaminen, johan tässä on syksystä lähtien vaihdettu ajatuksia aika lailla tän saman porukan kanssa.



t. rudis + mini-adonis

luin Jaipurin synnytyskertomuksen. onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. oli varmasti hirveää olla alkupäivät vauvasta erossa. no, nyt onneksi saatte sylitellä vauvaa senkin edestä. vielä kerran paljon onnea koko perheelle!



kiitos beibille MSN-yhteisön perustamisesta. ihanasti panit asian kanssa tuulemaan. käynpä minäkin hakemassa jäsenyyttä.



meillä unikoulu alkaa vihdoin purra (tässä on jo 3-4 vkoa valvottu). viime yönä oli vain 4 herätystä, joista ekaan kelpasi tutti. näköjään sitä tiukan paikan tullen kelpaa D:llekin tutti, kun ei rintaa ole tarjolla. vai oiskohan ollut niin unenpöpperössä, ettei hoksannut, mikä siihen pikku suukkuun työnnettiin :) nyt pirtsakampi olo.



nyt avaan MSN:n. palataan!

Kanika + D 3kk 1,5vko

Ensimmäisenä Onnea vielä Jaipurille ja perheelle - liikuttuneena minäkin luin synnytyskertomuksen. Varmasti sydäntä raastoi tuo alkutaipaleenne. Suloisia hetkia toivotan, nyt kun olette kotona ja omassa rauhassanne.



Olen muuten ihmetellyt tuota, miten fyysinen tunne äidinrakkaus onkaan. En osannut ollenkaan kuvitella, miltä sen alkaminen tuntuu. Kuulostaa ehkä jotenkin tyhmältä näin kirjoitettuna, mutta minusta tuntui (/tuntuu, vieläkin on prosessi kesken) niinkuin fyysinen sydän porattaisiin useasta kohtaa auki ja sinne laitettaisiin jotakin sisään. Koko sydän on niinkuin verinahalla, ei ihme, että äitejä herkistyttää. En tiedä, kuinka kauan tämä " alkuasentaminen" kestää. Mitä kokemuksia teillä muilla?



Myöhäiskiitokset Sanomatalon tapaamisesta, jonne ehdin vain pahasti myöhässä. Neuvola ja neuvolan äititapaaminen meni osaksi päälekkäin.



Anna täällä taas vetelee hirsiä, yritän ehtiä jonkun sanan. Eilen oli oikea reissupäivä: vein aamulla miehen töihin, siitä auton huoltoon, vaunut alle ja Ikeaan odottelemaan auton valmistumista (tarttui mukaan kolmen tunnin aikana jos jonkinlaista...) ja auton valmistuttua taas neuvolan äitien tapaamiseen. Anna varmaan luulee syntyneensä roudarin lapseksi, raukka;-)) Hänen kanssaan on vaan ollut helppo liikkua, kuten olenkin jo kertonut. No, tänään on kotipäivä ja saadaan levätä ja olla ihan rauhallisesti.



Laitoin minäkin hakemuksen Beibille msn:iin. Hyvä idea!



Nyt yritän vielä ehtiä imuroida ennen kuin tyttö herää. Jos saan Beibiltä tuon listahyväksynnän, niin jatkan sitten sillä puolella myöhemmin.



Hauskaa päivää kaikille!



Modesty + Anna 2 kk 13 pv