Äidin töihin paluu, alle 2v lapsen reaktiot siihen. Millaisia kokemuksia?

Hei,

tämä on usein käsitelty aihe, mutta en löytänyt ihan viimeaikaista keskustelua aiheesta. Olisi vaan hauska kuulla, onko muiden lapsilla ollut vaikeata, kun äiti on palannut töihin.



Aloitin siis iltatyöt kaksi viikkoa sitten. 1v10kk lapsi on nyt kanssani kotona aamupäivät ja isän kanssa illat. Välillä uusi lapsenvahti käy muutaman tunnin hoitamassa iltapäivisin. Vapaapäiviä on viikossa ainakin kaksi.



Lapsella on unille (sekä päivä- että ilta-) meno vaikeutunut, itkee ja huutaa äitiä. Huoneesta ei saisi poistua millään. Jos lähtee, ennenkuin lapsi on nukahtanut, alkaa kauhea parku, ja jos koittaa hissutella pois nukahtamisen jälkeen, herää siihen herkästi. Jotenkin tuntuisi paremmalta ja reilummalta vaihhtoehdolta, että huoneesta pääsisi pois ennen nukahtamista, ettei tarvitsisi lähteä " salaa" .



Sitten on yöheräämisiä, herää itkemään ja rauhoittaminen on tosi vaikeaa, itselläni ei oikein ole mitään konstia, olen ymmälläni miten pitäisi toimia. Viime yönä meni tunti itkien täysillä, jonka jälkeen menin lapsen huoneen lattialle patjalle nukkumaan ja sitten hän rauhoittui. Ennen tätä koitin pitää sylissä, jutella rauhoittavasti, silittää, komentaa, laulaa, juottaa vettä ja maitoa. Siis lapsi ei ollenkaan edes rauhoittunut, vain huusi. Paha mieli itsellä, kun todellakin yritin kaikkea mitä vain keksin ja olla rauhallinen ja jämäkkä, mutta mikään ei saanut oman lapsen itkua katkeamaan :(



Isän kanssa nukahtaminen sujuu paremmin, hänellä on jotenkin tiukempi ote lapseen ja onnistuu vakuuttamaan lapsen siitä, että nyt kuuluu nukkua. Joku selvä ero meidän auktoriteeteissa tuntuu olevan muutenkin, isää tottelee helpommin. En tiedä, mistä se johtuu, koska itsekin mielestäni komennan lasta, mutta ehkä en sitten itse näe omaa mahdollista lepsuuttani.



Sitten lapsi on ollut viime viikot ehkä muutenkin herkempi, alkaa helposti itkeä, jos mainitaan äiti, isä, koira tai vauva jossain ihan yleisissä tilanteissa, esim telkkarissa tai jossain kuvassa on vauva, niin alkaa itkeä ja vaikertaa. Onko muilla ollut tällaista? Olen jotenkin ajatellut, että hänelle tulee jotenkin liikuttunut olo vauvasta, tai jos muita perheenjäseniä mainitaan, ja sitten itkettää.



Mutta joskus ei jotenkin osaa suhtautua, ja tulee outo olo, ihan kuin en tuntisi omaa lasta, enkä ymmärrä hänen mielenliikkeitään tai saa häntä rauhoittumaan.



En tunne syyllisyyttä töihin menosta sinänsä, sillä mielestäni lapseni on siihen sopivan ikäinen, ja tällä hetkellä hän viettää kuitenkin 95% ajastaan edelleen jomman kumman vanhempansa kanssa, on menossa vasta syksylllä päiväkotiin. Olisi kiva vaan saada hieman vertaistukea ja kokemuksia tästä totutteluvaiheesta, ja ehkä neuvoja, miten teillä on tällaisia tilanteita helpotettu lapsen kanssa.