Endometrioosi & raskaus

Mulla varmistui se viime keväänä kun ultrassa näkyi pesäke munasarjassa. OIreita on ollu jo yli 2 vuotta, mutta onneks lieviä. Laparoskopiaan on laitettu vihdoin lähete ja jonoa ois 4kk. Sitä ennen ois houkutus kokeilla inseminaatioita, kun miehelläkin lievää häikkää, pelkästään hitaita siittiöitä.. joo, aika epätodennäköstä varmaan onnistua insseillä, mutta eipä se paljoo maksa julkisella.. voihan niitä yrittää yksityiselläkin vielä endon "siivoomisen" jälkeen.

Mulla on aiemmasta suhteesta lapsi, joka tuli aikoinaan todella helposti. Mutta sillon vielä ei varmaan ollukaan tästä taudista tietookaan.. Nyt on yritetty kotikonstein 2,5v. enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Viimesen vuoden on ollu hankalampi ajottaa niin hyvin/yrittää niin paljoa kun haluis, asutaan eri kaupungeissa ja nähdään vaan viikonloppusin :/

Löysin tämän ketjun Googlesta ja ajattelin tulla jakamaan oman kokemukseni. Olen 20-vuotias ja minulla diagnosoitiin alkuvuodesta endometrioosi. Tähän mennessä olen menettänyt jo toisen munajohtimeni ja 1/3 osan molemmista munasarjoista. Puolivuotta sitten olin tähystysleikkauksessa, jota ennen ja vielä leikkauksen jälkeenkin minulla oli lääkitys päällä, jonka oli tarkoitus aiheuttaa keinotekoiset vaihdevuodet endometrioosin rauhoittamiseksi. Nyt olen tässä muutaman kuukauden ajan odotellut lääkkeen vaikutuksen hiipumista, jotta saisin kuukautiset takaisin ja päästäisiin yrittämään saada raskautta alulleen, mikä oli lääkärinkin suositus. Vähän jännittää, kuinka kauan joudutaan yrittelemään. Julkisen puolen lääkäri oli sitä mieltä, että raskautuminen leikkauksen ja hoitojen jälkeen on todennäköistä kun taas lääkäri yksityisellä lääkäriasemalla oli sitä mieltä, että voi hyvin mennä kaksikin vuotta. Mieli on ollut melko maassa sen jälkeen, kun diagnoosin sain. Pelko lapsettomuudesta kalvaa mieltä päivittäin, minulla kun ei mitään niin suurta päämäärää ole elämässä koskaan ollut kuin tulla joskus äidiksi. Tulkaa muutkin jakamaan tänne kokemuksia, ja kuulisin mielelläni lisää tarinoita siitä, kuinka nopeasti on tärpännyt mahd. hoitojen jälkeen ja onko endometrioosi uusinut.

Tässä myös minun tarinaa, eli kohta 3 vuotta sitten jätettiin ehkäisy pois ja aloimme yrittämään lasta. Melkein vuoden yrittämisen jälkeen sain lähetteen yksityiseltä kunnalliseen sairaalaan jatkotutkimuksia varten. Tutkimuksista alettiin epäilemään endometrioosia ja muutamia kuukausia myöhemmin lapraskopiassa epäily varmistui. Kaikkea ei saatu pois, mutta mitään estettä raskaudelle ei löytynyt ja putket ovat auki. 4kk yrityksen jälkeen jatkohoidot tehtiin naistenklinikalla jonne oli taas 6kk jono. Jonotuksen jälkeen pääsimme nopeasti hoitoihin ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana on tehty 4 inseminaatiota lääkityksellä yhdistettynä. Toiveena on pääsy seuraavaksi IVF-jonoon, josta toivon avun löytyvän. Merkkiäkään plussasta ei siis ole ollut, mutta mitään syytä endometrioosin lisäksi ei myöskään ole löytynyt. Onnea sinulle myös tulevaan!

Itselläni oli vuoden alussa gynekologin tarkastus kohtutulehduksesta joka oli minulla heinäkuussa. Silloin määrättiin e pillerit (yasmin) rauhoittamaan suurta vuota ja jatkoin niiden syöntiä, mutta kokoajan oli vuotoa,kävin tk:ssa lääkärissä lokakuussa ja kysyin onko se nyt ihan normia sanoi että elimistöltä vie aikaa tottua lääkkeeseen.. en jaksanut enää mennä tk lääkärille valittamaan vuodoista vaan odotin gynekologin aikaa. Siellä sitten ultraäänitutkimus sattui aivan vietävästi ja käsillä tutkiminen toi itkun silmiin en kestänyt sitä kipua. keskustelin gynekologin kanssa menkkakivuista jotka minulla on aina ollut aivan hirveät yms. Gyne epäilee nyt vahvasti endometrioosia..

Hirveä tunnehan se on kun aina ensimmäisenä ajattelee että saako ikinä lasta..

Nyt olen miettinyt pitäisikö vain jättää e-pillerit pois ja kokeilla jos tärppäisi..

Alavatsa ollut kipeä molemmilta sivuilta vuoden ajan, nyt puolen vuoden jonotuksen jälkeen menossa laparoskopiaan 3 vkon päästä. Lääkärin mukaan vasemmassa munasarjassa todennäköisesti endon aiheuttama suklaakysta. Samassa leikkauksessa tutkitaan munatorvien aukiolo. Toinen lapsi olisi tervetullut. Ei ole tärpännnyt luomusti vuoteen, toivottavasti laikkauksen jälkeen tärppää mikäli munatorvet auki.

Tällä viikolla sain tietää, että minulla on endometrioosi. Yllätyin diagnoosista, mutta samalla monet vaivat selittyivät. Eniten tässä pelottaa se, miten vauhdilla kaikki on tapahtunut. Kovat kuukautiskivut alkoivat tammikuussa ja tällä hetkellä kivut alkavat jo vaivaamaan ennen kuukautisiakin. Ensi viikolla menkat ja mä pelkään niitä jo valmiiksi :( Toinen lapsi haaveissa, joten hormonihoitoja ei nyt aloiteta. Sain lähetteen sairaalaan, ilmeisesti tähystyksen kautta pitäisi poistaa pesäkkeitä. Multahan löytyi sisätutkimuksessa peräsuolen ja emättinen välistä iso paketti, joka tuli jo läpi emättimen. Lisäksi molemmissa munasarjoissa oli 3cm kystat, joiden lääkäri epäili olevan myös endometrioosia. Onneksi täältä löytyy kohtalotoveretia, tässä on paljon sulattamista.

Vanha ketju, mutta vastailen silti jos joku vaikka lukee. Minulla todettiin endo reilu puoli vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen. Molemmissa munasarjoissa isot endokystat. Leikattiin, leikkauksessa sitä löytyi suolen pinnalta, palleasta ja jostain emättimen ja peräsuolen välistä. Minulla oli koko ajan raskaustoive. Leikkauksessa kävi myös ilmi, että toinen munanjohdin täysin tukossa. Tulin kuitenkin luomusti raskaaksi heti seuraavasta kierrosta leikkauksen jälkeen, nyt ollaan menossa raskauden puolivälissä :) Eli mahdollisuuksia on kaikesta huolimatta!! Ja minulla raskaus sai alkunsa siltä puolelta, joka olevinaan tukossa, sillä seurantaultrassa kävi ilmi, että toinen munasarja lakkasi toimimasta leikkauksen seurauksena, siis se, jonka munanjohdin on auki...

Minäkin kirjoitan oman tarinani, jos auttaisi jotakuta.

Minulla endometrioosi kivut alkoivat jo 18-vuotiaana. Samana päivänä kun menkat alkoivat kivut olivat kovat ja vatsa meni sekaisin ja pyörrytti, joskus vaam makasin vessan lattialla. Kerran piti myös lähteä koulusta kesken päivän pois. Ja joskus kesti tunnin ennen kun pääsin sängystä ylös vaikka olin ottanut särkylääkkeen (ja myöhästyin koulusta).



Opiskeluaikoina 20-vuotiaana söin pillereitä ja muistaakseni ne helpottivat kipuja.

Sitten tuli lapsen yrittämisen aika (vasta 28-v.), niin tulin aika helposti raskaaksi, mutta se meni kesken rv 5. Seuraavan raskauden alkamiseen meni vuosi ja se oli tuulimunaraskaus ja meni kesken rv 11. Tästä meni n. 4kk kun olin taas raskaana ja siitä syntyi terve poika '05. Toinen raskaus oli hieman yllätys, lapsille tuli ikäeroa 1v. 2kk.

Toisen lapsen jälkeen endokivut palasivat ja alkoivat jo muutamaa päivää ennen menkkoja (yölläkin otin särkylääkettä).



Tällä hetkellä olemme yrittäneet kolmatta lasta kohta 4 vuotta (ikääkin jo 38v.). Kk-kivut alkavat jo n. Vkoa ennen. Olen ollut laparoskopiassa v. 2010 ja poistettiin hieman endopesäkkeitä. Sain diagnoosiksi lievän endon. Nyt se on muuttunut jo keskivaikeaksi.

Kävin 08/11 lapsettomuuslääkärillä: putket olivat aukii, ovulaatio pitäisi tapahtua (verikokeen perusteella), muutenkin kaiken pitäisi olla ok, mutta on vaan tämä endometrioosi joka häiritsee raskautumista (ja ikääkin alkaa olla). Miehen siittiöt tutkittiin myös ja ne olivat ok. Lääkäri ehdotti IVF:ää, mutta siihen en ole vielä lähtenyt (ja maksaakin aika paljon). Julkiselle puolelle en enää pääse (sekin on kokeiltu). Täytyy kai yrittää vielä jonkin aikaa, mutta sitten tämä alkaa riittää.



Tsemppiä kaikille endometrioosista kärsiville!!!

Olen alkanut epäillä itselläni myös endoa. 13v. pillereitä ja nyt 2kk ilman ja on ilmaantunut oireita. Oliko sinulla, jolla todettiin pillereiden lopettamisen jälkeen endo, ollut siitä aiemmin jo oireita? Minulla ei ole ollut mitään. luukunottamatta kohdun nupukassa muutamia vuosia sitten kohdun solukkoa, siis emättimen puolella. eli siis endoa eikö? Lääkäri ei puhunut endosta, niin en osannut edes ajatella sitä. Hän ei suhatutunut siihen mitenkään vakavasti niin en osannut minäkään silloin suhtautua. Lapsi olisi kovasti toiveissa..

Pakko on kirjoittaa, kun niin monta vuotta taikinoin endon ja lapsettomuuden kanssa. Eli minulla on todettu ja leikattu nelostason endometrioosi v. 2006 ja toiveita luomulapsesta ei paljon annettu. Luomulasta ei vuosien saatossa tullutkaan, mutta uskaltauduttiin tekemään ivf-hoito x 2, josta nyt raskaana. Silloin, kun endo aiheuttaa lapsettomuutta, saattaa syyt olla moninaisia (solutasolla, kiinnittymisessä, munanjohtimissa jne.) En kokenut hoitoja mitenkään rankoiksi, kun olin asennoitunut siten, että en voi sitä raskautta pakottaa tapahtuvaksi. Nytkään en voi pakottaa tätä raskautta jatkuvaksi...

Tsemppiä siskot!

Pakko on kirjoittaa, kun niin monta vuotta taikinoin endon ja lapsettomuuden kanssa. Eli minulla on todettu ja leikattu nelostason endometrioosi v. 2006 ja toiveita luomulapsesta ei paljon annettu. Luomulasta ei vuosien saatossa tullutkaan, mutta uskaltauduttiin tekemään ivf-hoito x 2, josta nyt raskaana. Silloin, kun endo aiheuttaa lapsettomuutta, saattaa syyt olla moninaisia (solutasolla, kiinnittymisessä, munanjohtimissa jne.) En kokenut hoitoja mitenkään rankoiksi, kun olin asennoitunut siten, että en voi sitä raskautta pakottaa tapahtuvaksi. Nytkään en voi pakottaa tätä raskautta jatkuvaksi...

Tsemppiä siskot!

Laitoin viestin myös tänne palstalle, sillä itse (kai?) kuulun sekundäärisesti lapsettomiin, sillä takana 2 km:aa.. Mielestäni olen kyllä edelleen erittäin lapseton (!!) mutta lääketieteellisesti tää kai on sekundääristä, kun on kerran onnistunut raskautumaan ylipäätään. ja diagnoosikin on siis aivan tuore...

Meidan ensimmainen on IVF-vauva, onnistui tokalla yrittamalla. Mulla tosi laaja endometrioosi, tuhosi toisen munasarjan ja on siivottu jo yhdella laproskopialla (menikohan tavaus oikein...).



Toinen vauva tuli yllatyksena ihan luomuna, ikaeroa nailla lapsilla on vajaat 2v, tulin raskaaksi 3kk imetyksen lopettamisen jalkeen.



Mulle sanottiin, etta kakkosen onnistuminen sairaushistorian mukaanlukien omalla keinolla on erittain epatodennakoista. Ja, onnistuipa kuitenkin.



Eli, ala vaivu epatoivoon.

endometrioosi todettiin mulla joskus 6-7v sitten.

sain pari vuotta sen jälkeen lähetteen laparoskopiaan jossa se varsinaisesti todettiin, sekä poistettiin jotekin laserilla polttamalla.

tämän jälkeen oli vauva haaveissa, joten suosittelivat leikkauksen jälkeen hormonihoitoa (muistaakseni enanton depot), kävin hakemassa 3 piikkiä aina 4viikon välein. kuukautiset pysyivät poissa ja oli ns. keinotekoiset vaihdevuodet.



ensin odotin yhden "normaalin" kierron, ja toisesta tulinkin jo raskaaksi. olin varautunut odottamaan pidemäänkin. siitä nyt tyttö -05.



söin tässä välissä vajaan vuoden pillereitä, ja muuten käytimme kondomia ehkäisynä mieheni kanssa. nyt kun sitten annoimme pikkukakkoselle "luvan" tulla, tulinkin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta (olin aivan yllättynyt, ja varautunut odottamaan tooooosi pitkään, kai peläten pahinta).



eli siis haluan omalla kohdallani kertoa sen, että endometrioosin kanssa ei kannata heti masentua, toki se oireilee jokaisella eri tavalla riippuen miten paljon sitä on. minulle ainakin on gyn. kertonut aina tosi hyvin tilanteesta ja missä mennään, mikä tilanne ja mitä hän suosittelee.



tsemppiä, se ei välttämättä ole este, vaan hidaste jos niinkään.



-qtamo rv 5+6

Mulla todettiin endometrioosi kaksi vuotta sitten syksyllä. Sairaalasta kotiin lähdin tiedon kanssa, etten koskaan voi saada luomusti lapsia, molempien munatorvien sanottiin olevan täysin tukossa. Olen lapsesta asti tiennyt haluavani äidiksi ja tuo tieto oli järkyttävä shokki. Kuten kuvitella saattaa.

Vauvakuume iski entistä kovemmaksi ja kävimmekin läpi yhden tuloksettoman ivf-hoidon yksityisellä puolella. Seuraavaa hoitoa odotellessa raskaannuinkin täysin yllättäen luomusti! Nyt elämäämme sulostuttaa ja ilostuttaa kohta 1-vuotias reipas pikkutyttö. Aloimme puhua tämän syksyn aikana toisesta lapsesta.

Endometrioosi ei Violaa odottaessa oireillut lainkaan, mutta oireet ovat alkaneet hiljalleen palata. Joten päätimme, että toinen lapsi on tervetullut koska tahansa.

Ensimmäisestä yrityskierrosta tärppäsi ja olen tällä hetkellä siis onnellisesti raskaana. Viikkoja tosin vasta 5+0.

Joten oikein paljon tsemppiä ja onnea sulle matkaan! Toivottomankin tuntuisesta tilanteesta on noustu, näin suurta onnea en olisi koskaan itselleni "lapsettomuusdiagnoosin" saatuani voinut villeimmissä unelmissanikaan kuvitella. Komppaan edellistä kirjoittajaa täysin, endo ei tosiaan ole välttämättä este lapsen hankinnalle!

hei. olen Mirva ja endometrioosi on hallinnut elämääni viiemiset 5 vuotta. nykyään olen saanut sairauden paremmalle puolelle ja nautin elämästä. pidän eri paikkakunnilla luentoja endometrioosista ja mahdollisuuksista. ota minuun yhteyttä rohkeasti p. 045-1378626 tai mirva@tintti.net. tavataan ja nautitaan tästä elämästä ja hetkestä täysin!

Hei, mikä tilanteesi on nyt?