Club 30, Kuulumisia

Vuosi sitten kevät talvella ja keväällä IVF+PAS, molemmat nega. Tänä vuonna taas rohkenin uusiin hoitoihin ja IVF yritelmä pitkällä kaavalla oli ihan katastrofi. Ei jatkettu edes punktioon saakka.. Sitten olikin kierto sekaisin ja ei keretty uutta kierrosta alkuun ennen kesälomia. Elokuulla sitten uudelleen.



Clubi on ollut vaivoin pystyssä - vähän on aktiivisia palstailijoita. Minä taidan olla viimeinen ilman tärpin tärppiä. Nämä viimeisimmät kuulumiset kyllä vähän järkyttivät - ei itseasiassa ihan vähääkään... ja taisivat hiivuttaa loputkin kirjoittelut. Mutta kun itsellä taas nämä hoidot ovat taas ajankohtaisia ei täältä osaa pysyä poiskaan ;)



Muita palstoja en ole käynyt kurkkimassa - lieneekö muualla aktiivisempaa kuin täällä - en osaa sanoa. Kuten jo aikaisemminkin tuumin, minä täällä hääräilen ja sammuttelen Clubista valoja sitten aikanaan kun siltä tuntuu!



Mukavaa kesää kaikille!

Leia

Mukavaa kuulla klubilaisten kuulumisia.

Itse olen kirjoitellut tuolla sekundaaristen lapsettomien puolella.

Vauvakuumetta myös täällä, yksi ivf tehty kesäkuun alussa jo ja siitä nega.

Nyt on kuitenkin 4 huurunenää pakkasessa, mutta kesätauko sotkee aikatauluja eli hyvällä tuurilla seuraava yritys olisi tämän kuun lopussa,

Riippuu kierron pituudesta, tärpille menee.

Pohjoisjaoston tapaaminen olisi kyllä kiva, Helmen kanssa nähtiin viimeksi

eilen.

Missä Tirppa luuraa??

LeiaK: käyn kyllä aina lukemassa säännöllisesti kuulumisia, tsemppiä sulle jatkoon, kyllä se plussa tulee sinulle myös, välillä se ei vaan onnistu heti.

Sen on saanyt myös itse kokea.

Mukavaa kesänjatkoa

T:Minerva

onhan täällä elämää ja onneksi (siis oikeesti ei onneksi) edes sinä Leia pidät clubia pystyssä. Toivon sydämestäni onnistumista teidänkin kohdalle!



Vai on Minerva ehtinyt jo toiselle kierrokselle noinkin reippaasti! Ohhoh, oletteko julkisella vai yksityisellä? Meidän pakkasukot (9!) on siellä vl:n pakkasessa ja vähän haaveilen että josko syksyllä saataisiin joku kyytiin....



Onko SuviTuulia, Heli ym konkarit enää linjoilla? Mitä teille kuuluu?

Oys:iin jonotettiin ja jono olikin sitten yli 8 kk.

Siirryttiin väestöliittoon ja tosi tyytyväinen olen hoitoon.

Henkisesti olen valmistautunut käymään läpi vielä ainakin yhden

ivf-hoidon, mikäli pas-hoidot eivät onnistu.

Vanhoista konkareista ainakin Osse on onnellisesti raskaana : )

T:Minerva

Oon ollut hieman sekaisin ja pahoilla mielin palstalla villinneestä puheenaiheesta. Ja kun poikamme opettelee kovaa kyytiä kävelemään niin ei oikein ole ollut aikaa paneutua kunnolla palstailemaan.

Olen kiinnostunut pohjoisjaoston tapaamiseen jospa nyt ajankohta olisi sopiva. Vauvakuumeen kanssa vähän kahden vaiheilla toisaalta tekisi mieli ja välillä on hetkiä että joutais tuoki jonnekkin huitsin..... Meinaa yöt olla sellasta hulabaloota välillä ettei saa nukuttua. Poju kun yrittää kävellä unissaankin ja sitten huutaa kun tulee pinnat vastaan.... Meillä olis kyllä niitä huuruneniä vielä pakkasessa oottamassa (apua! mä en muista kuinka monta) ettei tarvi koko rumbaa lähtä uusimaan. Mutta ootellaan hetki jos halut selkiintys tästä :o)



LEIA meillähän meni se kuusi vuotta tuon tuloksen saamiseen joten älä vielä luovuta. Kyllä se ihmekin vielä tapahtuu.



No niin makkarissa taas kävellään unissaan. Täytyy yrittää jatkaa myöhemmin uudestaan.

Ihanaa kesän jatkoa ja palataan pohjoisjaosto asiaan. Laitan meiliä tulemaan, kyllä maalla on mukavaa.... ;o)

Enpä olekkaan täällä aikapäiviin käynyt ja jouduin jopa rekisteröitymään uudelleen kun en päässyt vanhoilla tunnuksillani enään sisälle. Toinen keskenmeno viime syksynä sai aikaan lopulta sen että en täällä ole enää pyörinyt. Muutamaan kertaan nyt tässä parin viikon aikana olen täällä käväissyt lukemassa juttujanne... Olin aikeissa kirjoittaa jo aijemmin, mutta törmäsin ekana tuohon toiseen viestiketjuun enkä sitten saanut aikaiseksi enää kirjoittaa. Nyt kuitenkin vapaapäivän kunniaksi ajattelin oikein naputella teille muutaman rivin. :)



Oli muuten mukava lukea että niinkin moni vanha konkari täällä edelleen käy visiteeraamassa. Omalla kohdalla nämä taitaa nyt kuitenkin olla jäähyväiset.



Lapsettomuus on kohdellut meitä kovin ja tällähetkellä tilanne se että olemme päättäneet että hoitoihin emme enää lähde, joten me olemme siihen 20% kuuluva pari joka hoidoista huolimatta ei lasta tule koskaan saamaan.

Parisuhdekin tällähetkellä koetuksella ja kaikki energia kohdistettu nyt vain ja ainoastaan sen mahdolliseen paikkaamiseen. Tosin en tiedä onko mieheni jo päätöksensä tehnyt eikä tässä suhteessa enään halua jatkaa. Hän siis alun alkaenkin se joka erosta on puhunut.

Emme riitele ja kumpainenkin edelleen rakastaa toista syvästi, mutta tämä tilanne on vain ajanut meidät kovin erilleen. Emmekä kyllä totta puhuakseni ole olleet pitkään aikaan edes kovinkaan onnellisia, olemme vaan soljuneet arjessa eteenpäin. Toistaiseksi emme ole vielä päättäneet siis mitä teemme, mutta pahoin pelkään että ero saattaa olla edessä. :(



Nyt kun olen tänne palstalle taas eksynyt, niin käyn kyllä varmasti vielä jonkin aikaa lukemassa viestejänne. Mutta sitten kyllä poistun taka-vasemmalle. Kiitän teitä kaikkia ihanat ihmiset siitä kaikesta tuesta mitä olen tätä kautta saanut. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! B-)

Olipas ikäviä uutisia teiltäpäin=((((( On todella kurjaa että teidän hoidot päättyivät näin huonosti, se varmasti koettelee myös parisuhdetta. Toivottavasti saisitte tilanteen selvitettyä. Olisin niin todella toivonut teille onnistumista! Kaikki mitä yritän kirjoittaa tuntuu jotenkin niin lattealta tai sitten muutenvain tyhmältä. Voimia nainen!



Waimo

Olen aina välillä miettinyt mitä teille kuuluu. Selvitettiinkö teillä toisen keskenmenon jälkeen sen syytä? Suomessahan käytäntönä on se, että pitää olla kolme perättäin jotta asiaa tutkitaan, mutta silloin kun itselläni alkoi ne toistuvat keskarit tutustuin vähän asiaan ja aika monen tutkimuksen mukaan voisi aloittaa selvittelyn jo kahden perättäisen jälkeen koska todennäköisyys siihen että jotain asiaan vaikuttanutta vikaa löytyy on melko lailla yhtä suuri niin kahden kuin kolmen tai useammankin jälkeen.



Toisaalta voi olla todella hyvä päätös että hoidot ja yrittäminen lopetetaan. Se, miten pitkään itse kukin on valmis yrittämään, on niin kovin henkilökohtaista ja siinä missä toinen kokee että hoidot on vasta aloitettu, toinen voi todeta että tämä riitti. Silloin on tärkeää antaa itselleen ja kumppanille aikaa käydä läpi se surutyö, joka unelmasta luopumiseen liittyy. Onhan mahdollista että jossain vaiheessa, suhteenne kestäessä ja toipuessa, tulee sellainen olo että haluatte yrittää vanhemmointia jollai muulla tavalla, esimerkiksi adoption tai sijaisvanhemmuuden kautta. Tai sitten teistä tulee elämänne tyytyväisiä lapsettomia, joilla on aikaa, energiaa ja taloudellista liikkumavaraa toisillenne jaettavaksi niin että lapsellisia lähipiirissä kadehdittaa!



Kirjoitat että rakastatte toisianne ettekä riitele, minusta kuulostaa että se on ihan hyvä lähtökohta sille että rakennatte suhdettanne uudelleen teidän kahden perheeksi ilman että tunnette koko ajan olonne vajaaksi ilman lasta. Suosittelen, että ennen erosta päättämistä käytte juttelemassa parisuhdeterapeutilla, joka on erikoistunut lapsettomien parien tilanteisiin. Sitten, vaikka ero jossain vaiheessa tulisikin, voitte ainakin todeta tehneenne kaikkenne.



Voimia ja jaksamista! Toivottavasti tulet joskus kertomaan miten asiat kääntyvät, tapahtui teille sitten mitä tahansa.



T:Tiuhtis

Suvikselle paljon tsemppiä vaikeaan tilanteeseen. Olen itse käynyt läpi raastavan eron. Vaikka suhteenne siihen etenisikin, voi kaikki vielä kääntyä elämässäsi parhain päin, jopa paremmin kuin ennen. Itse en uskonut kun mulle eron pyörteissä näin sanottiin, mutta nyt allekirjoitan sen täysin... Onhan ero myös mahdollisuus tehdä asiat elämässään uudella tavalla.



Joskus se rakkauskaan ei riitä pelastamaan suhdetta, sen tiedän omasta kokemuksesta. Tuo on kamala tunne, kun ei ole toisen kanssa ollut pitkään aikaan onnellinen. Sen ajan loppuminen oli ainakin minulle suuri helpotus, vaikka toista oli kauhea ikävä aika pitkään. Ero ja sen miettiminen on täynnä suuria tunteita suuntaan jos toiseenkin. Voimia sinulle! Mitä vaan käykin, toivon, että viiden vuoden päästä voit ajatella, että oli parasta että kävi näin.



Hyvää jatkoa kaikille clubilaisille!

En tiedä muistaako kukaan enää minua, siitä on kuitenkin jo aikaa kun olen täällä pyörinyt. Nyt jostain syystä eksyin taas tänne lueskelemaan.



Suvis, ikävä kuulla, että parisuhteenne on vaikeuksissa. Lähetän tuonne yläkertaan rukouksen puolestanne. Voimia sinulle!



Meilläkin on kovasti podettu vauvakuumetta jo vuoden verran. Neiti täyttää parin viikon päästä kaksi vuotta, ja on aikamoinen vauhtipakkaus. Tämä vuosi on mulle ollut aika rankka, syksyllä mulla todettiin colitis ulcerosa eli krooninen paksunsuolen tulehdussairaus. Endon kanssa tekee siis jo yhteensä kaksi kroonista sairautta :-( Aika tujusta lääkityksestä huolimatta olo on ollut suurimman osan ajasta aika kurja. Nyt yritän taas palata matalahiilihydraattiseen ruokavalioon (puolen vuoden kortisonikuurin ja siitä aiheutuneiden syömishimojen jälkeen hankalaa!!) ja toivon että olo sillä helpottaisi.



Toivottelen tärppejä ja aurinkoista loppukesää kaikille clubilaisille!