Kun äänekäs taapero herättää vauvan aina! Apuja?!
Meidän reilu 2v neitimme on erittäin äänekäs. Siis iloinen ja kovaääninen, sekä hermostuessaan tietysti ääni kohoaa. Vauvamme on tottunut meteliin, koska on meidän kolmas lapsi. Mutta kun meteli nousee, niin yksi korkea kiekaisu tai huuto saattaa herättää vauvan. Ja varsinkin jos se tapahtuu päikkäreiden toisella puolikkaalla, vauva ei enää nukahda takaisin.
En halua, että vauva nukkuu kaikki unet terassilla, vaan vain yhdet päivässä. Minun mielestäni luonnollisin paikka nukkua on oma sänky. Yhdet päikkärit olen joka lapsella nukuttanut ulkona, koska raittiissa ilmassa nukkuu aina paremmin.
Mitä keinoja on opettaa lasta pitämään volyyminsa hiljaisemmalla? Esikoinen (samanikäisenä isosiskona) ymmärsi aina heti, että kun pikkusisko nukkuu, leikitään hiljaisempia leikkejä. Mutta ei tämä neiti.. Mä en pysty koko aikaa leikkimään lasten kanssa jotta pystyn heti puuttumaan jos esim. tulee kinaa jostain lelusta. Pitää tehdä ruokaa sekä jotain omiakin juttuja sillä aikaa kun saan vauvan nukkumaan. Se olis tärkeää minulle itsellenikin, että saisin hetken hengähtää ja lukea vaikka lehden rauhassa.
Alan olla ihan loppu tähän ainaiseen vauvan heräämiseen ja keskimmäisen koilottamiseen! Itselläkin ääni kohoaa nykyään ihan liian paljon, mutta kun ei mikään auta. Ei edes se mun huuto. Ei auta jäähyt (niitä kun ei voi paljoa pitää kun vauva nukkuu koska jääähyllä hän huutaa varmasti). Uloskaan emme voi joka päivä mennä juuri päikkäriaikaan, koska vauvan päikkärit eivät ole kovin tarkat.
Minkä ikäinen siis ymmärtää olla hiljempaa? Kun sanon, että puhu hiljempaa, hän puhuu hetken, mutta sitten taas kun innostuu/hermostuu, niin ääni kohoaa korkeaksi. Periaatteessa mun pitäis vahtia hänen vieressään koko ajan jotta ehdin "vaientamaan" hänet ennen isompia huutoja, koska tosiaan jo yksi kirkaus riittää herättämään vauvan jos ei ole enää syvässä unessa.
Itkettää vauvaraasun puolesta kun aina herää uniltaan. Yöt hän saa onneksi nukkua rauhassa, ja silloin nukkuukin aina miltei kellon ympäri heräämättä, koska ei saa päivisin nukuttua niin paljon kuin tarvitsisi.
Toivottavasti jollain olisi jotain vinkkiä! Pliis, onhan! Keneltä hän on voinut periä tuon kovan äänensä kun me ollaan niin rauhallisia? :)
Ämyrin äiti
Kommentit (7)
Kolmen ja kohta neljän lapsen kanssa meillä on ainakin tietyistä periaatteista luovuttu han vana siksi, että koko bändi saadaan hoidettua järkevimmin. Minusta on kohtuutonta vaatia kaksivuotiaalta hiljaisuutta, mutta aikuinen voi itseltään vaatia hieman joustoa periaatteistaan (etenkin kun käytöntö osoittaa, ettei se oma sänky ole se paras paikka nukkua, kun siellä herää herkemmin). Kolme ensimmäistä lastamme syntyivät kolmen vuoden sisällä, joten oli silkka mahdottomuus taata rauhaa ja hiljaisuutta taloon vauvan nukkuessa monet unet ja isoveljien vain yhdet. Sen sijaan ulkona ovat itse kukin nukkuneet hyvin kaikki unensa vauvana. Toki niitä ulkoisiakin häiriötekijöitä välillä tulee jonkun leikatessa ruohoa tai ajaessa mopolla ohi, mutta näitä asioita en voi kontrolloida ja ne on hetkellisiä, toisin kuin lapsen äänet. Lisäksi kaksivuotias ei kyllä ymmärrää sitäkään, mitä haittaa on vauvan heräämisestä. Ymmärtää kyllä, että kova ääni herättää vauvan, mutta mitä sitten?
Toinen juttu vielä, että kun lasta pyytää olemaan hiljaa, niin kannattaa mielummin laittaa syy äidille kuin vauvalle. "Puhu hiljempaa, äidin korviin muuten sattuu" kuulostaa paremmalle kuin se että "ole hiljempaa, ettei vauva herää". Lapsi voi mustasukkaisuuksissaankin herättää tahallaan, kun se kerta osuu vauvan nilkkaan.
Täytyy sitten kokeilla nukuttaa vauvaa terassilla enemmän. Mä en vaan halua joutua siihen tilanteeseen mihin useampikin tuttuni on joutunut nukutettuaan kaikki päikkärit ulkona -> vauva ei osaa enää nukkua sisällä kunnon unia! Ja juuri sen takia, kun ulkona on sitä omaa tasaista taustamelua ja kotona onkin eri äänet, niin heräävät siihen heti.
Mieluummin mä kuitenkin toivoisin, että tuo keskimmäinen oppisi jotenkin hillitsemään ääntään. Esikoinen osasi sen heti kaksivuotiaana kun kakkonen syntyi, mutta toisaaltahan lapsia ei voi verrata toisiinsa kun eri yksilöitä ovat. Ehkä mä kokeilen nyt niin, että yritän tehdä aina edellispäivänä ruoat valmiiksi, joten voin senkin ajan sitten leikkiä lasten kanssa tai lukea vaikka lehteä lastenhuoneessa. Täyttä hiljaisuutta en tietenkään lapseltani toivo, en minkään ikäiseltä, mutta kunpa tuossa pikku touhottajassa olisi edes volyyminappi jos ei on/off-kytkintä... ;) Telkkaria meillä katsotaan tosi vähän, mutta ehkä siihenkin voisi enemmän panostaa.. Tuntuu vain tuota touhua aina riittävän muutenkin, joten en halua että viihde tulee telkkarista. Meillä katsotaan piirretytkin ehkä vain pari kertaa kuussa, silloin kun muistetaan. Videoita ihan aniharvoin. En usko, että siitä on mitään haittaa (tietyissä rajoissa), mutta jos tekemistä riittää muutenkin, musta tv:tä ei tarttee katsoa. Mutta nyt mentiin taas sivuraiteille..
Kaipa ikä tekee tehtävänsä. Hän vain on niin eloisa tapaus, että niin hyvässä kuin huonossa ääntä lähtee. Kaipa pikkusiskokin sitten "karaistuu" noihin ääniin kun niitä tasaisesti kuuluu. Pisimmät unet nukkuu kuitenkin miltei joka päivä terassilla, niin saa siellä kunnon unet. Hirveällä helteellä tai tuulella en laita kuitenkaan ulos nukkumaan, koska silloin on parempi sisällä.
Kiitos vinkeistä, lisääkin saa laitaa. Myös vertaistarinat lohduttaa aina, ettei meillä asu ainoa ämyri :)
ja saman ikäiset lapsetkin on, eli tyttö 2 v ja vauva 3,5kk. Meilläkin vauva herää tytön kiekaisuihin ja mielestäni 2-vuotiaalta on kohtuutonta olettaa edes vielä osaavan taikka ymmärtävän miksi pitää leikkiä hiljaa. 2-vuotias itsekin kuitenkin on vielä tosi pieni ja juuri äskettäin sai vielä olla perheen "vauva" itse. Meillä ainakin jos käsken tytön olla hiljempaa, niin korottaa vain ääntään kovemmaksi, tahallaan varmasti, kun ajattelee sen olevan jotain leikkiä tai hauskaa, vaikka muuten on kiltti ja tottelevainen lapsi. Lisäksi luulen että tekee sitä tahallaan, varsinkin jos vauvan takia käsken olemaan hiljempaa.
Nukuta vaan vauva jokaiselle päikkäreille ulos, raitis ilma tekee lapsille hyvää ja unetkin monesti maistuvat paremmin, lukuunottamatta tietysti helteillä. Meillä neuvolassa suositeltiin että vauvan päikkärit nukuttaisi vaunuissa ulkona ja yöunet omassa sängyssä, näin vauvakin oppii ymmärtämään yön ja päivän eron selkeämmin, eli vain yöunet nukutaan omassa sängyssä. Meillä on vauvalle kehittynyt jo varhain (n.1kk) selkeä päivärytmikin tämän vuoksi, eli suosittelen, kun kerroit ettei oikein rytmiä vauvalla ole vielä päivässä. Meillä vauva nukkuu ja syö lähes kellontarkasti joka päivä samaan aikaan, mutta jos ollaan esim. reissussa, niin ei se juuri vauvan rytmejä ole sotkenut sekään.
Kyllä ne lapset oppivat varmasti nukkumaan vielä sisälläkin. Meillä tosin tuo 2-vuotiaskin nukkuu vielä ulkona rattaissa kun vielä kokonsa puolesta niihin mahtuu ja tykkää nukkua, niin nukkukoot.(meillä kahdet vaunut, joista toiset ns.parvekevaunut, joissa vauva nukkuu) Saan samalla touhuta omia juttujani rauhassa sisällä, kun molemmat nukkuvat ainakin osan aikaa samaan aikaan päiväunia :).
Meillä ongelmallisinta on yöunille nukuttaminen, vauva kyllä nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä, mutta tämä kestää välillä todella kauan jos isosisko on vielä valveilla ja metelöi...Onneksi isä auttaa nukutuksissa aina kun voi.
Meillä on kyllä oikein hyvä vuorokausirytmi vauvalla (ollut aina), mutta päivisin ei ole tarkkaa rytmiä päikkäreiden kanssa. Nukkuu kahdet unet, tai jos jäävät tosi lyhyiksi, sitten joskus harvoin kolmet, mutta yöt nukkuu kellon ympäri.
Tänään on mennyt jo paremmin nuo päikkärit. Olin leikkimässä tyttöjen kanssa samassa huoneessa, luin siellä myös lehden sekä silitin, joten silloin tytöt leikkivät oikein hyvin. Pystyin myös heti puuttumaan jos tulee riitaa, joten ääni ei päässyt nousemaan sirkkelinkirkkaaksi.
Meillä kyllä tuo 2v (itse asiassa jo 2v 4kk) ymmärtää hyvin, että vauva herää jos hän huutaa. Aina jos on herättänyt vauvan huudoillaan, hän sanoo että "minä huusin, vauva heräsi". Olen selittänyt, että vauva on pieni ja tarvitsee unta jotta jaksaa sitten katsella isosiskojen leikkejä. En mä tiedä miten paljon ymmärtää, mutta esikoisemme tiesi samanikäisenä aina sanoa vieraillekin, että pitää olla hiljempaa kun vauva nukkuu :)
Eli kokeillaan nyt näin, että vietän sen uniajan enemmän lasten kanssa. Voi olla, että kaipaavatkin minua silloin luokseen enemmän. Tietysti leikin heidän kanssaan muutenkin, mutta aina on vauvakin samassa huoneessa hereillä ollessaan. Kun vauva nukkuu, pystyn keskittymään vain heihin. Vaikka vain silittäisin samassa huoneessa, ovat selvästi rauhallisemmin. En kuitenkaan usko, että meidän kohdalla on kyse huomionhausta, sillä hän kyllä heti hiljentää ääntään kun pyydän. Pyrin vielä käyttämään enemmän termejä "puhu vähän hiljempaa" kuin "älä huuda", ettei kuulostaisi niin jyrkältä. Hän ei ole ollut mustasukkainen ja tietysti omasta lapsesta pystyy näkemäänkin jos sitä olisi.
Meillä vähän samaa ongelmaa, poikani on 3 v 8 kk ja tyttö 1 v 4 kk. Tyttö nukkuu yhdet päikkärit aina, poika ei yleensä enää nuku. Tyttö nukkuu vain ja ainoastaan sängyssään. Pojalle pitää siksi aikaa keksiä hiljaista tekemistä, nyt onneksi leikkii jo itsekin legoillaan. Sitä ennen pelattiin palapelejä, katottiin Puuha-Peteä, maalattiin vesiväreillä ja piirrettiin. Oli aika raskasta ja on joskus vieläkin.
Nyt on kumminkin kesä tulossa. Voisiko teidän isot lapset olla ulkona, kun vauva nukkuu sisällä? Onko teillä rivi- tai omakotitalo? Meillä on kerrostalo, joten joudutaan töröttämään aina täällä sisällä tytön unien aikana. Mökillä on sitten helpompaa.
Kauanko vauva nukkuu päivisin? Hänelläkin päiväunet alkaa tietysti lyhenemään ajan mittaan. Voisitko ajatella, että puuhailisit enemmän sen ajan isompien lasten kanssa ja vahtisit, ettei keskimmäinen pidä meteliä? Auttaisiko, jos laittaisit heidät katsomaan vaikka videoita siksi aikaa? Ja palkitse aina, kun lapsi on osannut olla hiljaa. Meillä on leikitty myös eräänlaista inkkarihiiviskelyä, eli ollaan oltu hiljaa ihan leikinkin varjolla. Tai sitten olen ottanut pojan mukaan keittiöhommiin, ollaan leivottu vaikka sämpylöitä. Se on ollut niin jännää, että hän on ollut rauhallisesti.
Minusta vaununukkuminen ei kyllä ole sekään huono vaihtoehto. Kyllä vauva oppii sängyssäkin nukkumaan, hänhän on vielä tosi pieni. Itse nukuin vaunuissa kahdeksankuiseksi (olen myös kolmas lapsi). Minusta tuli kumminkin aika normaali.
Pelkään vain sitä, ettei sitten enää tottuisi nukkumaan sisässä. Meillä on kyllä nuo edellisetkin lopettaneet päikkärit 1v11kk iässä, tosin ulkona nukkuivat vain n. vuoteen asti, jolloin siirtyivät yksiin päikkäreihin. Olen vain niin tottunut siihen, että vauva nukkuu yhdet päikkärit ulkona ja toiset sisällä, että siitä on vaikea luopua.
Me ollaan kerran kokeiltu niin, että mä olen isompien kans ulkona kun vauva nukkuu sisällä. Muutaman kerran jouduin ravaamaan edestakas mikä ei ole kauhean mukavaa, mutta ihan ok se sujui. Riippuu vain sekä ilmoista että kellonajasta että päästäänkö ulos (ruokailu, ruoanlaitto jne). Nyt olen kuitenkin suunnittelemassa sitä, että isommat voivat leikkiä ulkona kun teen ruokaa. Me asumme erittäin rauhallisella omakotialueella eikä liikennettä ole, joten siinä mielessä voivat olla ulkona kun teen ruokaa keittiössä (suora näköyhteys).
Eli eiköhän tämä ole vain järjestelykysymys. Mä olen vain niin parkkiintunut vanhoihin hyviksi havaittuihin tapoihin, että on jotenkin vaikeaa kuvitellakaan muuta. Lienee siis kehittymisen paikka äidilläkin :)
Ja kirjoitinkin tuossa edellä, että kun vietin tänään enemmän aikaa lasten kanssa, he olivat rauhallisemmin. Pyrin tekemään nyt ruoan aina iltaisin valmiiksi, ettei päivällä tarttee käyttää aikaa kokkaamiseen.
vielä viime kesänä ja syksyllä, kun nuorempi oli n. 1,5 v ja nukkui päiväunia sisällä ja vanhempi lapsi (silloin reilu 4 v) ei pystynyt sitä kahta tuntia olla hiljaa (tietenkään). Kuopus oli silloin vielä tosi herkkäuninen ja heräsi usean kerran päiväunien aikana, eikä aina nukahtanut uudestaan. Esikoinen ei enää nukkunut päiväunia, enkä koko kuopuksen päiväuniaikaa ehtinyt/jaksanut leikkiä pojan kanssa, vaan välillä oli tehtävä muitakin (koti-)hommia ja pitää omaa "kahvitaukoa". Silloin meinasi kyllä jossain vaiheessa usko mennä koko hommaan! Yritin keksiä pojalle kaikenlaista askartelua, värittämistä yms. ja noin joka toinen päivä katsoi tunnin verran lasten DVD:tä, jotta olisi ollut hiljaa. Ja jossain vaiheessa syksyä/talvea kuopus alkoi nukkua sikeämmin, eikä enää herännyt kuin todella koviin ääniin. Ja niitä poika (nyt jo 5 v) tajuaa olla tekemättä siskon päiväuniaikana, mutta edelleen puhuu innostuessaan normaalia puheääntä kovemmalla äänellä, mutta ihanaa, kun tyttö ei enää siihen herää.
Sinuna kuitenkin nukuttaisin ihan suosiolla kuopuksen kaikki päiväunet ulkona, jos siihen kerran on mahdollisuus (meillä ei onnistunut, koska tyttö ei suostunut nukkumaan parvekkeella ja viime kesänä talonmies ajeli nurmikkoa takapihalla melkein joka päivä, joten olisi herännyt sielläkin ääniin). Jos vauva kerran nukkuu ulkona päiväunensa hyvin, niin eikai sillä ole kamalasti väliä, kuinka luonnollista se aikuisen mielestä on. Itse pääsisit helpommalla, kun ei tarvitsisi stressata siitä, herääkö vauva. Ja vauva saisi tarvitsemansa unen.