Viimeinen sotaveteraani laulu? Mistä sanat?

HÄNEN EDESSÄÄN ON LIPPU SINIVALKOINEN;



NOJAA SAUVAANSA MIES VAIETEN.



OUTOA ON JUHLAKANSA



SE PITÄÄ PUHEITANSA -



ON VUOSIPÄIVÄ VETERAANIEN.



KAIKKIALTA ON TÄÄ VÄKI RUNSASLUKUISIN



NÄIN EI JUHLITTU LIE AIEMMIN.



EILEN OLI HEITÄ KAKSI



JÄI VIIMEIN AINOAKSI



MIES KANSSA YKKÖSLUOKAN MITALLIN.







MINULLE HÄN ANTOI ISÄNMAANI;



HÄN ON VIIMEINEN SOTAVETERAANI -



HÄN ANTOI LAHJAN KAIKKEIN KALLEIMMAN.



HÄN ON VIIMEINEN SOTAVETERAANI -



MINULLE HÄN ANTOI ISÄNMAANI;



HÄN ANTOI LAHJAN KALLEIMMAN.







KANSA LAULAA JA TAAS KERRAN MAAMMELAULU SOI;



VELJEIN HUUDOT VAIN MIES KUULLA VOI.



TUOVAT PALJON SEPPELEITÄ



HÄN UNOHDA EI HEITÄ



NYT JOILLE IKI-HONGAT HUMINOI.



ENSI VUONNA HÄN SAA KOROTETUN ELÄKKEEN;



TV-OHJELMAAN MYYTIIN VAMMOINEEN.



MIKÄ ALKOI KARJALASTA



SE PÄÄTTYY SITTEN VASTA



KUN PÄÄSE JUOKSUHAUTAAN VIIMEISEEN.







HÄN ON VIIMEINEN SOTAVETERAANI - ...

Heh.

Tuli mieleen Ukin hautajaiset. Siellä oli kanssa joku hyvin kaunis laulu, ei kuitenkaan tuo.

Oisko ollut Veteraanin iltahuuto?



Rannalle himmeän lahden

aurinko laskenut on.

Kutsu jo soi iltahuudon,

taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sa silloin,

askel jo uupunut on,

lapset ja lastemme lapset,

teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis ol' maa.

Kertokaa lasten lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa!



Hymni soi holvissa hiljaa,

tummana kaipuuta soi.

Aika on korjannut viljaa,

sarka jo kynnetty on.

Ammoin me marssimme kahden,

tulta löi taivas ja maa.

Rannoilta Äänisen lahden,

kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis ol' maa.

Kertokaa lasten lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa!



Laineissa Laatokan mahti,

kahlita kenkään ei voi.

Veljet sen rantoja vahti,

konsa on koittava koi.

Ylväänä Karjalan heimo

tuskansa kantanut on.

Maaäiti suojaansa sulkee,

vartija poissa jo on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis ol' maa.

Kertokaa lasten lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa!

Juuri tuo laulu se oli. Kiitos!

Oliko ukkisi karjalaisia?



Tämä sama laulettiin setäni hautajaisissa pari vuotta sitten. Isän puoleinen suku on Karjalasta, joten tämä laulu sopi mahtavasti sedälleni.



Vieläkin tulee kyyneleet silmiin hautajaisia muistellessa. Setäni oli niin henkeen ja vereen karjalainen, että hänelle hankittiin myös se karjalaisten oma arkku.

Hautajaiset oli erittäin kaunis ja herkkä tilaisuus. Laulettiin myös Karjalan kunnailla " Karjalan pojalle" , kuten kanttori asian ilmaisi. Samoin setäni lempilauluista Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla.



terveisin sedän (ja isän) tyttö eli 10