Miten teidän taapero reagoi, kun suutut hänelle?

oli samaa, mutta nuorempana. Tyttö nauroi päin naamaa, jos häntä kielsi jostain. Nykyisin 2v4kk ikäisenä on sitten tullut jo " häpeily" , jos häntä kieltää tai toruu.

Eipä tästä mitään apua taida teille olla, mutta halusin vain kertoa, että meillä oli samaa, ja se meni ohi.

Meillä on 1v 7kk poika ja käytös on ihan samanlainen. Ja mä joudun huutamaan sille paljon. Otan jopa useasti tukasta ja se vaan nauraa. Joskus itkee. Sitten mitä sillä on tyypillistä on se että se suuttuu takasin ja heittää leluja ympäri huonetta ja on oikein totinen, vihanen ilme päällään.



Eiköhän se ole normaalia tuon ikäsellä.

paitsi jos iskä karjasee. Nauraa vaan, ja minuutin päästä on taas pahanteossa. Poika on 1 v 8 kk. Olen huomannut, et meiän pojalla on aina kerrallaan joku muutama pahanteon " kohde" , ja kun ne saa jankutettua perille ja jättää ne suht. rauhaan, on seuraavat pahat taas mielessä. Esim. tällä hetkellä " in" ovat kukkamultien heittely, dvd:n päälle ja pois-laitto sekä tuolin raahaaminen keittiön lavuaarille ja veden roiskiminen... kai se joskus rauhoittuu....

harvemmin ottaa vakavasti, vaikka kuinka huutaisin, joten harvoin tulee sitten huudettuakaan. puheella yritetään pärjätä. Poika on 2 v 9 kk

Mutta homman juju onkin, että ei pidä suuttua, tai jos suuttuukin, niin ei ainakaan naama punaisena aleta itse karjua. Rangaistus teon mukaan, jos tarvitsee arestia, tai esim. ruoka pois, tai itse sanon, että ei karkkia... tai ei leikitä sitten tänään kaverin kanssa tai ei mennäkään ulos jos sotket etkä syö... tai jotain muuta mikä tuntuu tehoavan ja jonka voi oikeasti toteuttaa. Tai sitten " äiti suuttuu" tai nyt äitin hieno kuppi menee rikki jos heität sen, eikä sitä voi korjata. Joskus on joku tärkeä lelu mennyt rikki, ja sitä kautta on oppinut, että mitä merkitsee, kun joku tärkeä juttu menee rikki. Ja heiteltävät tavarat menee jäähylle korkean hyllyn päälle, jne...



Välillä suutun ja huudan, lopputulos lähes aina, että ei se mitään tehoa, mutta yritän kasvaa vanhempana paremmaksi... ja keksiä kiertotiet... ja koittaa ennakoida ja välttää ne tilanteet kun tiedän, että tulisi hankaluuksia ja mahdollisesti voisi sitten itselläni keittää yli.



Kyllä näistä hyviä kansalaisia kasvaa, kunhan järkeä tulee lisää.

Ja minun mielestäni kaikki ne lapset jotka kasvaa normaaliympäristössä, on ihan kilttejä lapsia, ja haluaa tehdä mieliksi. Eivät vaan osaa eivätkä vielä ymmärrä ajatella toisten ihmisten kannalta asioita ja luulevat (onneksi..), että äiti näkee sinne nurkankin taakse vielä.

Vielä kysyisin, että käyttääkö kukaan tätä uutta Nanny 911- sarjan lanseeraamaa ' jäähypenkkiä' tämän ikäisellä? Tai laitatteko miettimään omaan huoneeseen tekosiaan?



Me ollaan käytetty tätä ' nyt omaan huoneeseen ja pysyt siellä, ennen kuin äiti antaa luvan tulla pois' - menetelmää, joka ei todellakaan tehoa enää. Nyt poika alkaa vaan leikkiä siellä omilla leluillaan eikä hänellä ole mitään kiirettä pois huoneesta;)



Olisiko tuo ' jäähypenkki' parempi ratkaisu vai onkohan moiselle yritykselle liian aikaista? Eli siis istuttaisi poikaa jossakin tietyssä paikassa esim. 2 minuuttia niin, ettei saa lähteä liikkeelle ja lopuksi pyytää anteeksi.



Jos jollakin käytössä tälläisiä väkivallattomia rankaisukeinoja, niin please, kertokaa!



kiitos,

sitruska ja taapis 1v8kk

Tyypillistä käytöstä alle 2v:lle ja joskus vielä ylikin. Hän kokeilee minkä reaktion äidissä saakaan aikaiseksi ja onhan se äärimmäisen mielenkiintoista kokeilla sitä aina uudestaan, varsinkin jos joka kerralla saa vähän eri reaktion. Ensin sanotaan painokkaasti normaalilla äänellä ja sitten ääni ja naamanväri muuttuvat tilanteen ja päivä edetessä. valitettavaa ja erittäin ärsyttävää, mutta tietääkseni tälläiseltä vältyy vain erittäin " kilttien" ja herkkien lasten vanhemmat, joilla on jo pienenä todella voimakas tunneäly. Näin hän pystyy erottamaan äänenpainot ja tilanteiden tunnelmat jo hyvin pienenä ja kokee myötäelämistä ja pahaa mieltä kun vanhempi pahoittaa mielensä tai sitten pelästyy kun saa osakseen huutoa. Itse tunnen vain yhden tälläisen lapsen ja olen työskennellyt 5 vuotta lastentarhan opettajana sekä omaan laajan tuttavapiirin lapsiperheitä, joten valitettavan harvinaista.



Itsekkään en ole oikein keksinyt mitään millä tuon inhottavan tavan saisi kitkettyä pois vahingoittamatta samalla oppimis ja kehittymisprosessia. Tällähetkellä on kokeilussa yritys pysyä mahdollisimman rauhallisena ja vaan selittää ja selittää. Viedä lapsi välittömästi pois pahanteosta ja vaikka tiukastikkin pitää paikallaan ja kertoa että niin ei tehdä ja miksi ei. Kun toistoa tulee riittävästi, en yleensä enää jatka selittämistä vaan rauhallisesti haen aina lapsen pois. Jos mahdollista yritän siirtää huomiota muualle. Tällä olen saanut tähänasti parhaat tuloksen meidän viikarin kohdalla.



Kannattaa välttää viimeiseen asti käyttämästä termejä olet tuhma, tyhmä, ilkeä inhottava, rasittava jne koska ne yleensä vaan muokkaavat lapsen identitteettiä väärään suuntaan ja lapsi alkaa pian ajatella että mitä väliä, mähän olen tuhma, äiti on niin moneen kertaan sanonut niin. Moittii tekoa ja siitä syntynyttä seurausta, ei lasta persoonana.



Itse ajattelin ottaa jäähypallin piakkoin käyttöön. On ollut päivähoidossa jo pitkään käytössä ollut hyvin toiminut keino ja uskon sen tehoon. Rauhoittaa lasta ja antaa aikaa ajatella. Mutta ehdottoman tärkeää on tietysti että se on sellainen paikka että lapsi kokee olonsa siinä turvalliseksi ja se että se ei ole liian mieluinen paikka jolloin teho häviää. Omasta mielestäni lasta ei koskaan saa raivon puuskassa tms sellaisessa olotilassa jättää yksin jonnekkin häpeämään tai varsinkaan suljetun oven taa, vaan paras paikka on sellainen että hän on ikäänkuin samassa tilassa, mutta kuitenkin hieman omissa oloissaan.



Voimia vaan kaikille pienten " talebaanien" vanhemmille :)