Vauva-lehden nettijatkot: Miltä tuntuu lopettaa imetys?

sillä vaikeiden sektion jälkeisten komplikaatioiden aikana olin usein liian väsynyt imettämään tai mies väsynyt kuljettamaan vauvaa tissille toiselle osastolle. Maito nousi mutta tuotanto loppui hyvin nopeaa. Tempperamenttistä poikaa oli vaikea näkäisenä saada tissiä imemää, kun ei tainnut sieltä niin paljon tulla ja taas pumppaus unohtui turhan usein. Pulloruokinta mahdollisti kuitenkin isälle vauvan ruokinnan ja vastuun täysin hänestä jo ensi hetkistä lähtien. Ja siksipä kai poika on isälleen hyvin tärkeä. Myös pikkunyytin syöttäminen oli isovanhemmille ihana, ainutlaatuinen kokemus. Ei kaduta, etten jaksanut yrittää tarpeeksi!!!!

minusta et voi sanoa ettet yrittänyt "tarpeeksi" - yritithän kuitenkin, vauva sai ne tärkeimmät ensimmäiset maidot, ja sinulla oli vaikeassa tilanteessa muutakin mietittävää! Pulloruokinnassa on paljon hyviäkin puolia, kuten totesit, vaikka niistä ei "saisi" puhua.



Itse onnistuin osittaisimettämään noin 4 kk. Sektiolla syntyneelle isokokoiselle pojalle ei alusta asti minun maitoni riittänyt, maito ei siis koskaan noussut kunnolla. Yritin kaikkea: tuntikausien imetysmaratoneja, välillä taas sitä että odotan useamman tunnin jotta rintoihin ehtisi nousta jotain, söin ja join kuin hullu, pidin vauvaa lähellä, hankin rintapumpun ja pumppasin sillä aina imetyksen päätteeksi lisästimulaation vuoksi. Ensimmäiset 6 viikkoa poika vielä jotenkin söi rintaa mutta lopulta hänellä menivät hermot jatkuviin pettymyksiin, ja rinta kelpasi enää vain öisin. Yöimetyksen lisäksi sitten päivällä pumppasin ja annoin vähäiset saaliini pullosta.



Itse olen epäillyt myös psyykkisiä syitä: synnytys oli traumaattinen kokemus ja joko se tai jokin muu laukaisi minulla myös synnytyksenjälkeisen masennuksen. Ja kaikillahan vain maitoa ei tule (tarpeeksi), vaikka se onkin aika vaiettu aihe :(.



Lopettaminen oli todella haikeaa ja vaikeaa etenkin siksi, kun en ollut onnistunut täysimetyksessä. Tein kuitenkin päätöksen, koska en halunnut syödä mielialalääkettä samalla kun imetän, ja lisäksi myös kun yöt alkoivat käydä aivan mahdottomiksi. Poika söi useita kertoja yössä, lussutti aina vähintään tunnin kerrallaan tissiä välillä nukahdellen, ja sitten oli kuitenkin vielä sama herättelyrumba pullon kanssa edessä siihen päälle, koska rinnasta saamallaan maidolla jaksoi nukkua noin puoli tuntia. Aloin olla itse niin rikki, monestakin syystä, että lopulta annoin periksi ja lopetin imetyksen, josta kuitenkin sen nelisen kuukautta pidin kynsin ja hampain kiinni, vaikka monet sanoivat, että viisainta olisi kyllä lopettaa tuo itsekidutus (ja olivat luultavasti oikeassa :D). Olin vain niin suunnattoman pettynyt itseeni, että hauduttelin päätöstä noinkin pitkään. (Jonkun mielestä 4 kk ei ehkä ole pitkä aika, mutta yötä päivää valvovalle, hormonihuuruiselle masentuneelle se tuntui vuoden mittaiselta.)

Meillä pojalla tuli pari viikkoa sitten vuosi täyteen. Meillä imetys sujui alusta asti hyvin ja poika ei ollut mikään tissitakiainen. Söi nopsaan masun täyteen ja sitten muihin puuhiin. Ruokailutahtikin oli järkevä ja itseltä tuli maitoa vaikka muille jakaa. Omasta puolestani voin sanoa, että koin imetyksen vaivattomana ja mukavana tapana ruokkia pientä. Meillä mentiin täysimetyksellä puoleen vuoteen ja siitä sitten osittaisimetyksellä tuonne 10-11kk tienoille. Tulin nimittäin uudelleen raskaaksi pojan ollessa 8kk ja voi olla, että se nopeutti pojan tissistä luopumista.



Itsellä oli suunnitelma, että vuoden iässä viimeistään sitten lopetellaan. Mutta poika päätti vähän niin ku itse ruveta vähentämään imetyksiä ja pikku hiljaa ne vaan jäi pois eikä niitä olle kaivattu. Ei edes äipän tisseillä käyty. Oma olo oli tosi haikea ja luopuminen yllättävän vaikeaa. Toisaalta nännit oli jo sen verran arat johtuen uudesta raskaudesta, että toisaalta se oli helpotuskin. Saa nyt levätä hieman ennen uutta tulokasta.



Toivon kovasti, että onnistun yhtä hyvin toisenkin lapsen kanssa imetyksessä. Se on mielestäni niin vaivaton tapa ruokkia vauva.

Imetin 1v10kk asti poikaani. Yritin monesti lopettaa jo aiemmin, mutta se oli todella vaikeaa koska lapsi ei olisi maidosta luopunut millään eikä mikään korvike tai lehmänmaito kelvannut tilalle. Tiukasti päätin lopettaa imetyksen kun tajusin olevani uudelleen raskaana. Kyllähän siihen imetykseen olin itsekin niin tottunut, että molemmin puolin tuntui haikealta imetyksen lopettaminen, mutta näin myöhemmin ajattellen suuri helpotus kun siitä päästiin sitten hyvin eroon. Nyt lapsi ymmärtää että kaikki maidot menevät pikkuvauvalle masuun. Välillä hän tosin tulee vielä tarkastamaan onko äidin maito vielä tallessa ja käsi pujahtaa välillä äidin tissiin.

Imetin molemmat lapseni noin kahdeksankuisiksi, koin itse imetyksen jotenkin haasteellisena ja - uskaltaakohan tätä edes kirjoittaa - hiukan epämiellyttävänä, vaikka toki tiesin sen olevan lapselleni kaikkein parasta mahdollista. Mutta siis minkäänlaista haikeutta minä en kokenut imetyksen lopettamisesta, läheisyyttä meillä tankataan muutenkin kuin rinnalta :)



Kyse ei kumminkaan ollut "oman ajan hakemisesta" tai maidon loppumisesta, kummatkin kun saivat silloin tällöin myös pullosta korviketta. Itse asiassa lapseni tuntuivat kummatkin jotekin itse päättävän että "nyt riittää" - imetys loppui siis melko lailla helposti kummallakin, ensin yöimetykset noin puolen vuoden jälkeen ja sitten lopulta, vähennyttyään ensin aamu- ja iltaimetyksiin, kokonaan.

meni imetys ja sen lopettaminen meillä. 2v 7kk oli poika kun olin työmatkalla neljä päivää eikä sen jälkeen kysytty eikä tarjottu. Nyt poika on 3v 2kk ja joskus naureskelee kun muistellaan että vauvana hänkin joi tissimaitoa... vähän epäuskoinen on, että äkkiä unohtuu näköjään. Ei haikeutta varmaan kummallakaan se meni just hyvin.

Ensimmäistä lasta imetin 7,5 kk ikäiseksi. Imetys oli alkuun ollut haastavaa ja vasta kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen imetys alkoi sujumaan niin, että todella nautin siitä. Yösyötöt jäivät pois esikoisen ollessa noin 6kk ja 7,5 kk iässä imetys loppui lähes kuin seinään. Vauva sai kyllä aina sillon tällön korvikettakin, jos itse olin useamman tunnin poissa kotoa, mutta pääosin kyllä imetin. Kuitenkaan rinta ei vain mitenkään kelvannut enää, hirveä huuto tuli aina kun yritti tissiä tarjota ja aika pian luovutin. Silloin olo oli haikea alkuun.



Toista lasta imetin noin 8,5 kk ikäiseksi. Imetys oli alusta asti ihanaa ja kaikki sujui hienosti, maitoa riitti eikä mitään ongelmia tullut. Korviketta taisi kuopus saada koeluontoisesti maistaa ensimmäisen kerran noin 5 kk iässä. Esikoisen tapaan myös kakkonen lopetti yöllä syömisen puolivuotiaana ja kiinteiden määrän kasvaessa imetyskerrat pikkuhiljaa vähenivät. Lopulta itselleni alkoi tulla sellainen olo, että rinnat alkaa olla aika luttanat nahkarukkaset ja suorastaan ärsytti imettää, kun aina näin miten löysä nahka vaan veny ja tissit näytti karmealta. Imetysliivit oli jo aikoja sitten muuttuneet liian suuriksi, mutta uusia en enää halunnu hankkia, joten en enää imettäny kuin kotona, jos satuin olemaan ilman liivejä. Kaupungilla ja myöhemmin päivällä muutenkin vauva sai enää pelkästään korviketta ja lopulta imettelin enää aamuisin kunnes päätin itse, että nyt riittää.

Olo ei tällä kertaa ollut yhtään haikea ja vauvakin sopeutui tilanteeseen oikein hyvin. Eipä näyttänyt kaipaavan rintaa yhtään ja minä sain vihdoin vartaloni omakseni taas. Ihanaa! :)))

meillä sis kolme lasta: ekaa imetin vuoden, tokaa 7 kk, ja nyt kolmannelle ei tule neljää kuukautta täyteen. Tiedän ja sisästän kaikki imetyksen hyvät puolet, mutta siitä huolimatta en pidä imetyksestä, joten siksipä suosiolla lopetellaan jo nyt. Kaksi vanhinta on ollut allergikkoja (imetyksestä huolimatta), ja nyt tälle kolmannelle käy ihan tavallinen nan. Kuukauden verran on altistettu, nyt menekki jo jopa 2-3 dl pävässä, eikä oireen oiretta :-) Jonkun mielestä olen varmaan ihan itsekäs pa***mutsi, joka en imetä vaikka pystyisin, mutta itse olen asian kanssa ihan sinut, ja enpä muuten ole kenellekkään selityksen velkaa tästä päätöksestä. Vauvamme voi hyvin, kasvaa hyvin, ja kaikki hänen läheisensä (äiti, iskä, isoveli ja mummu) voivat hänta pullosta ruokkia ja tarjota sellaista läheisyyttä ja hyvänolon tunnetta jonka lämmin maitopullo ja syli saa aikaan!

Moro!



Esikoista imetin n. reilun vuoden ikään. Yösyöpöttely evättiin puolen vuoden ikäisenä, ku kiinteet ei meinannu maistua. Sitten kun aloitettiin tavallinen maito, ei enää tissiä niin paljon mennyt kuin pelkästään aamulla, kun piltti tuli viereen jatkaan unia. Yritin sitä lopettaa kans, kun vuosi tuli täyteen, mutta en kyennyt, kun poika niin onnellisena kääntyi tissin puoleen. Lopulta maidontulo kai ehtyi niin paljon, koska imetin vain kerran päivässä aamulla, joten jätkä rupes vaan puremaan tissiä. Sit siihen oli helppo lopettaa.



Hyvä mieli jäi, vaikken mikään fanaatikko ole, mutta kyllä imettämisessä on tosi paljon tunteita mukana. Olen suorastaan hämmästynyt, miten imettämisen lopettaminen oli tunteiden puolesta niin vaikea lopettaa. Ensin alkuun en pitänyt imettämisestä edes, koska rinnat oli kipeet, aina oli huoli, riittikö maito, jne.



Nyt toista imettelen samoilla fiiliksillä.



T: Rossu