5-vuotisneuvola ja testit + pisteet

testaus ei juuri häiritse. Hyvä vaan että katsovat että kaikki ok tulevaa eskaria ja koulua ajatellen.

Mutta th oli niin tarkka että lähetteen laittoi tytölleni toimintaterapeutille. kun ei saksilla osaa leikata eikä yhdellä jalalla hyppiä. Kiva kun kaikki ymmärretään väärin! kun ihan lapsen äitinä tiedän miten meillä kotona hypellän kun jänikset yhdelläkin jalalla. En varannut aikaa sinne terapiaan, eikä th viime käynnillä kysynytkään mitään kun nuorinta käytin neuvolassa. Espoossa myös me.

eikä mitään pisteitä kyllä annettu. Toki pidettiin asiasta keskusteluhetki lastentarhanopettajan kanssa, mutta mitään pisteitä siis en nähnyt, enkä kuullut. Tietysti jonkinlainen arviointikaavake jokaiselta kohdalta täytettiin.



Mun mielestä juttu oli ihan ok.

Hei,



Meidän tytön ryhmiksessä täytettiin kehu-kaavake ja juteltiin hoitajan kanssa. Terveydenhoitaja sitten hyppyytti ja muutenkin " leikkimielellä" testasi. En tiedä pisteyttikö - äitinä istuin eteisessä lukemassa. Eihän se pisteyttäminen tunnu kivalta. Mulla on ystävä, joka ei meinannut oppia lukemaan ja on kuitenkin poikkeuksellisen lahjakas. Ei ne pisteet merkkaa muuta kuin, että lasten joukosta on sitten helpompi ohjata terapioihin, jos olisi tarvetta. Voisihan senkin toki tehdä ilman pisteitä.

Resursseja käytettäväksi lasten kehityksen kohdennettuun tukemiseen on yhteiskunnalla rajallinen määrä. Eikö ole järkevää, että avun saa ne, jotka sitä eniten tarvitsevat? Jotta kaikkien lasten tarpeet tulevat objektiivisesti luokitelluksi, lienee selkeintä ja tehokkainta, että on olemassa jokin testipatteristo, jonka avulla tarpeet kartoitetaan. Pisteet kuvaavat osuvasti ja tarkasti, miten lapsi juuri sillä hetkellä testeissä pärjäsi. Keskustelu sekä päivähoitohenkilökunnan että vanhempien kanssa tuo taas pisteytyksen tueksi lisää tarpeellista tietoa.



En ymmärrä, miksei toimintaterapeutteja ym. ammattilaisia nähdä aina arvokkaana tukimuotona, yhteiskunnan tarjoamana loistavana palveluna. Kun lasten vaikeudet huomataan varhain ja lapsi saa vaikeuksiinsa kohdennettua tukea, voitetaan vaikeudet ennenkuin ne muodostuvat ongelmiksi.



Ketään lasta ei pakoteta mihinkään eikä perheille väkisin tyrkytetä apua, mutta miksi ihmeessä jättäisi käyttämättä hienon mahdollisuuden? Mitään haittaahaan ei toiminta- ja puheterapiasta olisi, vaikka itse vanhempana kokisikin, ettei varsinaista tukitarvetta ole.



Totta lienee myös sekin, että vanhempien on vaikea arvioida omaa lastaan objektiivisesti. Joku yhdellä jalalla hyppiminen on toki helppo arvioida, mutta lapsen kokonaiskehityksen arviointi on haastavaa. Ymmärrän sen, että vanhemmat ovat myös herkkiä sen suhteen, että joku ulkopuolinen arvioi heidän lastaan. Jokainen lapsihan on vanhemmalleen hyvä juuri sellaisena kuin on eikä perheet välttämättä kaipaa lapsistaan lisätietoa tai -arvioita.



Koska kuitenkin yhteiskunta on se, joka viime kädessä maksaa ihmisten erityisvaikeuksien ilmentymät eri muodoissaan, lienee ok, että yhteiskunnalla on oikeus jollakin tavoin ohjata resurssien käyttöä järkevään suuntaan. Lasten kohdalla se tarkoittaa sitä, että mitä varhemmin lapsi saa tarvittavan kuntoutuksen tmv., sitä enemmän yhteiskunnalta myöhemmin säästyy rahaa. Esimerkiksi koululaisten kohdalla jokainen tukitunti, koulunkäyntiavustaja, erityisopetustunti, erityisluokkapaikka jne. maksaa ja jos avun tarve jatkuu vuodesta toiseen, kulut nousevat helposti korkeiksi. Harva koululaisen vanhempi ehkä tulee ajatelleeksikaan, kuinka paljon pienetkin lisäpanostukset koulussa yhteiskunnalle maksavat. Sama suunta jatkuu toki myöhemmässäkin elämässä. Vaikeudet kertautuvat, jos niiden hoitoon ei kunnolla panosteta. Oppiminen on monelta osin myös kasautuvaa ja varhaiset vaikeudet heijastuvat myöhempään oppimiseen. Tästäkin syystä varhainen tukeminen on taloudellisesti järkevintä.



Nykytietämys on jo lapsen kehityksen osalta monin osin niin vankkaa, että myöhemmin oppimisvaikeuksia aiheuttavat tekijät tunnistetaan aiempaa varhemmin. Samoin myös tietämys lasten muusta kehityksestä on menossa vahvasti suuntaan, jossa painotetaan varhaisen tukemisen merkitystä.



Itse olisin monistakin syistä siis pikemminkin iloinen, että yhteiskuntamme haluaa panostaa merkittävästi viisivuotiaisiin. Iloitsen suuresti myös siitä, että apu halutaan kohdistaa juuri oikeaan kohteeseen. Toiminta on minusta perustellulla ja järkevällä pohjalla.



Oleellista on se, että kun testit tehdään, niitä tulkitaan käyttäen apuna lapsen hyvin tuntevien tahojen arvioita ja kaikki kehitys, mikä lapsessa huomataan, tuodaan esiin rakentavalla tavalla. Jokainen lapsi on yksilö ja kehittyy omaan erityiseen tahtiinsa. Jokaisella on omat vahvuutensa ja kehityshaasteensa, jotka eri tilanteissa ilmenevät eri tavoin.



Minusta on paikallaan kunnioittaa lasta myös siinä, että jos hänelle joku juttu on erityisen haastavaa ja työlästä, hän saa mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tasokasta apua päästäkseen kehityksessään eteenpäin ikätasoisesti.



Ei pidä aikuisen nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole.



mietiskellen Tituliini

Vielä haluan kuitenkin lisätä aiempaan viestiini sen, että eihän ne viisivuotispisteet kerro mitään lopullista lapsen älyllisestä kapasiteetista ja muusta kehitysmahdollisuuksista. Myöskään lapsen varhainen lukemaanoppiminen ei kerro muuta kuin sen, että lapsi on oppinut lukemaan. Testien avulla on kuitenkin todella mahdollisuus auttaa lasta siinä hetkessä, jossa juuri nyt eletään ja sitä kautta ehkäistä ennalta mahdollisia oppimisvaikeuksia ja muita myöhempiä ongelmia.



Tituliini