KAMALA AAMU -vauva tippui sängystä

Mäkin sain aivan hirmuset morkkikset kun poika joku aika sitten (oli sillon jotain 4kk) muksahti pää eellä alas sitteristä.

Ja ketään muuta en voi syyttää kun itteäni, laskin pojan muutamaks sekunniks sitteriin enkä laittanut " turvavöitä" kiinni ja kurotin toiseen suuntaan ottamaan vilttiä... sillä välin poika ehti jo muksahtaa alas.

Eka oli hiljasta ja sit lohduton huuto :(

Pelästyin ihan tajuttomasti vaikka sylissä sitten itku lakkaskin ja kaikki oli hyvin.

Kyllä näistä aina jotain onneks oppii!!

Meillä kans tyttö tippui suunnilleen saman ikäisenä, eli puoli vuotiaana sängystä. Itki tietysti kovasti ja äitikin meinas itkeä. No mitään ei onneksi myöskään sattunut. Lapset varmaan osaa olla niin rentoja. Juteltiin parin kaverin kanssa jolla myös lapsia. Kaikki muutkin oli tippunut sängystä. Myös itse olimme tippuneet mieheni kanssa vauvoina sängystä. Eli se on melkein sääntö kuin poikkeus että jossain vaiheessa lapsi tippuu sängystä.

Näitä sattuu :) Älä turhaan murehdi. Vakavaa ei sattunut etkä takuulla ole huono äiti.

Ystäväni 3kk vauva tippui pesukoneen päältä. Ystävälläni on siis pesukoneen päällä hoitoalusta ja tämä vauvapa kierähti ensimmäistä kertaa masulleen ja siitä lattialle sillä välin kun ystäväni oli puolen metrin päässä ottamassa vaippaa ja kosteuspyyhettä. Lattia on kova, kaakeloitu ja pudotus oli yli metrin. Voit kuvitella että ystäväni säikähti. Mitään ei onneksi käynyt.

Varmasti jokaiselle lapsiperheelle tulee näitä muksahduksia enemmän tai vähemmän. Äidillä ja isällä ei voi olla silmät selässäkin koko aikaa.

mutta niin kai se vaan on, että niitä sattuu jokaiselle!? meijän neiti (nyt 6kk. ja 13pv. vanha) oppi nousemaan seisomaan viime vknloppuna!:) ..nyt sitte harjotellaan kaikissa mahdollisissa paikoissa (esim. pinnasängyssä, sitteriä vasten, tv-tasoa vasten ja tänään jopa sohvaa vasten!!) ja kun se nyt vielä on aika horjuvaa tuo homma, niin joka välissähän sitä sit ollaan nokallaan!!:(

Kertomuksesi on tismalleen sama tilanne kun meillä oli aamulla, sillä erotuksella että meillä on tyttö ja ikää hänellä 8kk. Lattialla oli onneksi neidin unipussi, jonka oli potkinut sinne syödessään. Tippui sen päälle naamalleen, tässä kohtaa heräsin (mä kyllä nukahdan joka kerta mutta niin ykeensä tyttökin ja syötän niin että ollaan ihan keskellä sänkyä ts. aika pitkä matka reunalle..) ja kun katsoin laidan yli siellä hän jo haki konttausasentoa ja kun nostin hädissäni syliin niin sitten jo veteli mua tukasta. Mä tietenkin pelsätyin kauheesti ekana ja huusin miehelle että " nyt se tippui lattialle!" ja mies tuli ihmettelemään sitä että miksei tyttö itke yhtään.. No selvittiin siis vissiin vaan säikahdyksellä. Tilanne olis olut ihan toinen jos olis tippunu selälleen, nyt otti käsillä vissiin vastaan. JAmeillä on kanssa vain alle puoli metriä korkea sänky, kun otettiin jenkisängystä se välipatja pois joku aika sitten.

Olimme Ranskan lomalla (tietenkin ensimmäinen päivä) kun vauva pyörähti korkealta sängyltä kivilattialle suoraan kasvoilleen.

En koskaan voi unohtaa sitä mieheni shokkihuutoa (hän oli vauvan kanssa huoneessa), se oli jotain hirveää. Vauva itki hysteerisesti ja oli kamalaa huomata, että nenästä ja suusta alkoi tulla vähän verta.



Sairaanhoitajasiskoni oli matkalla mukana ja hänen kanssaan päätimme, että soitamme ambulanssin varmuuden vuoksi. Se vain ei käynyt niin helposti kuin tuossa tilanteessa olisimme halunneet. Eivät ymmärtäneet englantia vaikka olimme suuressa turistikaupungissa! Ja vaikka asuimme tunnetun nähtävyyden vierellä, ei ambulanssi löytänyt paikalle kuin vasta monen soiton ja KOLMEN TUNNIN päästä! Sitä ennen vietettiin tuskaisia hetkiä. Oli myöhäinen ilta ja vauvalla luppasi itkun lomassa silmät. Ei vain meinannut uskaltaa antaa hänen nukahtaa koska sitten ei tajunnan tilaa näkisi. Luonteeltaan rauhallinen vauva itki monta tuntia putkeen ja vain minun syli kelpasi (puolitoistavuotias isoveli itki vieressä :( ) Kauhukseni lääkäriä odottaessamme löysin tytön nivusista vielä kipeän paikan, pelkäsimme tietysti repeämiä jne.



Helpotus oli suuri kun lääkäri tutki tytön ja totesi hänen olevan kunnossa. Veri oli tullut tipahduksessa tulleista pienistä haavoista (suusta oli revennyt jänne etuhampaiden kohdalta, onneksi hampaita ei vielä ollut!!) Pari päivää annettiin tytölle kipulääkettä kun ien oli kipeänä ja hän itki heti jos yritti suuhunsa jotain laittaa.



Tapaturma oli seuraavat päivät koko ajan mielessä. Tuntui niiiiiin pahalle. Tajusimme kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua. Onneksi nyt selvittiin melkein säikähdyksellä! Suomessa käytimme vauvaa vielä hammas- ja normaalissa lääkärissä että saimme lääkärinraportit tapahtuneesta mahdollista myöhempää tarvetta varten (jos joskus noista jotain tulisi niin olisi vakuutusyhtiölle näyttää)

miehen piti herätä lasten kanssa ja kun nousin itse vessaan käymään ja poika jäi isän kanssa makkariin ni eipä menny kauaa kun kuului kauhea huuto. Isukki olikin menny takasin peiton alle ja nukahtanu samantien. Grrrrr!!!! Onneks ei käyny pahasti. Meillä esikonenkin tippui vauvana sängystä ja mitä olen monelta äidiltä kuullut niin taitaa olla melkein jokaisen vauvan kohtalo jostain tipahtaa. :(



shania82 ja poitsu 7kk

Myös sängystä, oli normaalia korkeampi jenkkisänky. Patterin kautta lattialle mätkähti, ambulanssilla 50km päähän sairaalaan ja todettiin lievä aivotärähdys.



Mies oli pojan kanssa sängyllä ja minä huikkasin että: " Otatko teetä?" , huomio kiinnittyi hetkeksi muualle ja niin putos...

meillä kans poika mätkähtänyt jenkkisängystä lattialle ja kahteen erikertaan.... ekal kerral mies läks vessaan aamulla, eikä laittanu tyynyjä ja peittoo esteeksi ja poika mätkähti silmieni edessä patterin kautti lattialle konttaus asentoon, mitään en ehtinyt tehdä, siitä seurasi hetken huuto, mutta ei kuhmun kuhmuu, toisella kertaa parikuukautta tän ekan jälkee poika nostettii aamutuimaan meidän keskelle nukkumaan, jossa jatkoikin unia ja heräsin sitte siihen ku kuulu kumahdus ja poika oli lattialla sitä seurasi huuto, en ymmärrä mite poika oli onnistunut hivuttautuun meidän huomaamatta jalkopäähän ja sieltä mätkähtänyt lattialle.. sillo päätin että enää ei poikaa viereen, kuukaudenpäivät menikin niin, mutta taas olen huomannut että aamulla otan aika useasti pojan viekkuun jatkaan unia, nyt tosin pidän tiukasti pojasta kiinni ja en osaa kunnolla nukkua...



sitä syyttää ittejään, mutta vahinkoja sattuu...

Meillä esikoinen tipahti sängystä muistaakseni kerran tai kaksi. Ekan kerran taisi olla juuri puolivuotias ja sama syy kuin alkuperäisellä: minä olin torkahtanut tissittelyn jälkeen. Onneksi ei pahempaa tapahtunut ja selvittiin ilman lääkärikäyntejä.



Kun vauva rupeaa liikkumaan, jaksan ihmetellä, kuinka monet vauvat nukkuvat perhepedissä ilman näitä onnettomuuksia. Itse nukun ainakin niin sikeästi, että en välttämättä huomaisi, jos vauva ryömisi ohi/yli. Muistan kun oltiin asuntoautoreissulla pojan ollessa 8 kk. Parisänky oli kahdelta sivulta ummessa, mutta kahdelta tuli reilusti tiputusta. Mä tietty nukuin siinä reunalla, mutta pelkäsin aina, että poika mönkii ylitseni. Viime syksynä poika (silloin vähän vajaa 2 v.) oli herännyt mummolassa seinän vierestä (nukuttiin parisängyssä) ja ryöminyt ylitseni. Olin aivan ihmeissäni, kun heräsin ja kuulin pojan juttelua alakerrasta. Sinne oli tepastellut vaarin kanssa aamukahville eikä ollut aikomustakaan herättää sikeästi nukkuvaa äitiä. Onneksi poika ei toistaiseksi osaa avata ulko-oven lukkoa, ties minne häviäisi kesken yön, kun vielä ei ole järkeä mahdottomasti päässä :).