Aloittelevat haaveilijat
Hei kaikki, tökinpäs tikulla jäätä ja kokeilen josko täältä löytyisi kohtalontovereita..
Täällä siis eräs erittäin varovaisesti aloitteleva haaveilija, olen jonkun aikaa jo seuraillut eri foorumeita mutta tuntuu että joka ketjussa ollaan jo valovuosia edellä omaa tilannetta ovistestien ja jännäpäivien keskellä, ja koska tuntuu itselle todella kaukaiselta vielä ko. Puuhat niin ajattelin aloittaa uuden ketjun ja selvittää lurkkiiko täällä ketään ketkä olisi kanssani samassa tilanteessa :).
Eli oma tarinani varmaan aika tavallinen nykypäivänä, oma aikuisuus kulunut pitkälti opiskelun ja uran parissa, enkä ole aiemmin juurikaan uhrannut ajatuksia perheen perustamiselle vaikka ystäväpiirissä vauvoja putkahtelee kiihtyvään tahtiin.
Nyt kun oma elämä alkaa olla aika vakiintunut uran ja parisuhteen osalta, ja se kuuluisa 30 alkaa kolkutella oventakana niin viimeisen vuoden aikana olen huomannut enenevissä määrin kadehtivani perheellisiä ystäviä ja ihastelevani vauvanvaatteita yms. Söpöä vauvakamaa, niin joudun ehkä vihdoin tunnustamaan itselleni että kyllä vain minuunkin on tainnut vauvakuume päästä tarttumaan..
Miehen kanssa on puhuttu että ehkäisy jäisi pois tämän vuoden puolella, mitään päivämääriä ei ole sovittu, mutta luulen että miehen kuume on jopa hieman kovempi kuin itsellä että tunnustellaan tässä molemmin puolin ja katsotaan sitten tilanteen mukaan :).
Mutta tälläisellä kevyellä aloituksella liikkeelle ja selvittämään löytyykö täältä mitään minulle, toivottavasti voidaan vaihtaa ajatuksia niin vauvahaaveista kuin elämästä ja parisuhteista yleensä.
Itselle ainakin oli kauhean kova kynnys rekisteröityä foorumille ja avata suunsa, koska vaikka välillä on ihan kamala kellontikitys ja toivoo menkkoja odotellessa ettei ne ehkäisystä huolimatta alkaisikaan, niin kyllä se päällimmäinen tunne on usein että "noooo! En ole vielä valmis/elänyt tarpeeksi/matkustanut riittävästi/tehnyt uraa jne.". Eli varmasti pitkä matka vielä edessä..
Kommentit (7)
Moikka! Hei ihanaa että tähän joku vastasi :). Kiva tietää etten ole ainoa, joka ei ole koskaan kokenut varsinaista vauvakuumetta, vaan vasta iän ja vakavan parisuhteen myötä alkanut tosissaan harkita asiaa. Lapsista kyllä tykkään ja kummilapsia on, mutta jotenkin aina ollut (on osittain) edelleen sellainen ajatus että rajoittaa liikaa omaa elämää.
Tuo kehon puhdistaminen kuulostaa fiksulta, itsekin varmaan pitäisi aloitella ainakin rasvaprosenttia vähän pudottamaan ja syömään vieläkin monipuolisemmin. Käytän kyllä alkoholia jonkun verran, mutta omalta osaltani olen valmis hyväksymään että jos kerta kuukauteen jää niin se saa riittää. Raskautuessa sitten jää kumminkin pidemmäksi aikaa :). Mutta toki jos tietää että suvussa vaikeuksia raskautumisessa ja synnytyksissä niin uskon että tuntuu hyvältä myös oman mielenrauhan kannalta varmistaa että varmasti ei tosiaan omissa elämäntavoissa mitään syytä ongelmiin. Eli tsemppiä puhdistukseen!
Itsellä on onneksi jo opinnot ohi, ja työelämässä ollut muutaman vuoden nyt niin tuntuu että nyt voisi myös uran osalta oikeasti harkita pientä taukoa ettei kaataisi enää koko tulevaisuutta. Toisaalta siullahan on myös mahdollisuus jos kova kuume iskee niin hoitaa lastenteko pois alta opintojen aikana. Toki se on rahallisesti hieman haastavampaa, mutta toisaalta sitten ei työuraan tule sillai taukoja :). Että varsinkin jos tuntuu iän lisääntyminen ahdistavalle raskaushaaveiden kannalta, niin sellainenkin vaihtoehto on. En siis halua painostaa millään tavalla, tarkoitan vaan että ainakin itselle on monet ystävät (40+) sanoneet että heidän ystäväpiirissään monilla alkoi 30 jälkeen selvästi vaikeutua raskautuminen ja koska itsellä on paljon lapsettomia ystäviä myös niin olen ajatellut, että en halua ainakaan syytellä itseäni siitä että jätin perheenperustamisen aivan liian myöhään, jos sattuu ettei voidakaan lapsia saada.
Toisaalta, ollaan me puhuttu että ei se maailmanloppu ole jos ei vauvaa tulisikaan, välillä muutenkin miettii että noinkohan tähän saastuneeseen, pahaan maailmaan haluaa viattomia vauvoja edes tehdä :).
Mutta kiva kun kirjoitit, tosi kiva jos saadaan täällä joku jengi kokoon ei-niin-innokkaita/kiireisiä-haaveilijoita! Miä olen myös kirjotellut tuolla "vauva vuodelle 2016", koska meillä jää ehkäisy pois varmaan tämän vuoden aikana mutta sitä ennen itsellä vielä aika paljon työkiirettä ja -matkustelua vähintään kesälomalle asti, eli ei ole mitään kiirettä mihinkään ja ainakin toivon että silloinkin kun ehkäisy jää, niin mentäisiin enemmän tulee-jos-on-tullakseen meiningillä kuin tiukalla yrittämisellä kaiken maailman ovistikkujen kera :D.
Heippa! Kirjoitatteko enää tänne vai löytyikö joku parempi ryhmä!?
Itsellä tilanne olis hyvin saman tyyppinen, ehkäisyn pois jättäminen suunnitteilla vuoden lopulle tai ensi kevääseen vasta...vauvakuume nyt hieman jo heräillyt kyllä!!
Itse täytän 25 ja mieheni 36 tänä vuonna, miehellä huomattavasti isompi vauvakuume, hänellekkin lapsi olisi ensimmäinen!
Jos nyt vielä käytte täällä niin mikä tilanne teillä tällä hetkellä?
Heippa, onkos tämä ketju pystyssä vielä. Meillä kans varovasti haaveillaan.
Minä ainakin kaipaisin paikkaa jossa jakaa ajatuksia, en viitsi jo useamman kymmenen ihmisen ryhmiin kirjoitella..
Millainen tilanne sulla on happysun?
Meillä keskustellaan välillä siitä että lapsi hankitaan joskus hamaassa tulevaisuudessa ja joskus taas suunnitelmaa jo nimiä tulevalle!!
Täällä myös yksi todellinen haaveilija.
Laitoinkin tuonne vauva vuodelle 2016- ketjuun myös viestiä, alunperin vuosia sitten tehty (vauvakuumeissaan sillonkin) suunnitelma meni niin että vuosi 2016 olisi otollinen perheenlisäykseen. Nyt sen lähestyessä, edelleen mietityttää että haluaisiko sitä keskittyä perheen perustamiseen, vaiko vielä pitäisi hetken kasvatella omaa itsevarmuuttaan, tavoitella vakituista työpaikkaa sekä ikääkin kartuttaa, kun ollaan molemmat vasta 21-v täyttäviä.
Oonkin nauranut että helpompi olisi, kun lapsi ilmoittaisi tulostansa vahingossa eikä itse tarvitse tehdä päätöstä millon sitä "on valmis" :D
Itselläni on ehkä pienen pieni vauvakuume, kun tutuille ja sukulaisille putkahtelee vauvoja. Minulla on 9kk ikäinen poika, tarkoitus olisi saada pojalle sisarus parin kolmen vuoden päästä. Saa keskittyä esikoiseen ensin kunnolla ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Onnea teille yrityksiin, laittakaa tyyny pepun alle pupuilun jälkeen ja nostakaa jalat seinälle. Potentiaaliset siittiöt osaavat kyllä uida oikeaa kohdetta kohti.
Meille tällä tavalla syntyi terve ihana poika :)
Täältä löytyy yksi hienan samantyyppisessä tilanteessa oleva, tosin vielä pidemmissä kantimissa meillä koko homma :) Just eilen päätettiin, että kun saan maisterin paperit ulos yliopistosta, tai ainakin gradu on kirjoitusvaiheessa aletaan yrittämään. Justiinsa vasta kandivaihetta tältä nykyiseltä alalta päättelen joten parisen vuotta vielä edes pillereiden poisjättöön aikaa.
Ikää mulla on jo hitusen yli 30 ja varsinaista vauvakuumeilua mulla ei ole ollut koskaan, joskus jopa sterilisaatiota harkinnut, mutta onneksi ei ikä riittänyt, sillä kun tapasin nytkyisen mieheni nelisen vuotta sitten, tajusin, että tuossa on mies jonka kanssa voisin perustaa perheen!
Lähinnä tässä vaiheessa mielessä pyörii oman kehon puhdistaminen ja valmistaminen raskauteen. Mulle on ollut selvää jo pitkään, että tahdon kehoni olevan paras mahdollinen elämänaloituspaikka uudelle ihmiselle. Kohtuullisen terveellisesti olen tähänkin mennessä elänyt, mutta pyrin tästä lähtien jättämään vähäisenkin alkoholinkäytön pois ja siirtymään mahdollisimman vähänkäsiteltyyn ruokaan.
Mun suvun naiset ovat perinteisesti olleet huonoja raskautumaan, keskemenoja on ollut paljon ja ennenaikaisia syntymiä myös. Haluan siis omalla toiminnallani ainakin varmistaa, etteivät mahdolliset ongelmat johdu ainakaan elämäntavoistani.
Joten pitkää matkaa tehdään yhdessä :) Olisi kiva jos muutkin samassa tilanteessa uskaltautuisivat kertomaan kokemuksistaan ja ajatuksistaan!