Vertaistukea vauvakuumeeseen!!
Hei,
Etsin vertaistukea ja ihmisten värikkäitä tarinoita omasta vauvakuumeilustaan ja raskauden onnistumisesta/onnistumattomuudesta. Oma tarinani on kai aika tavallinen, mutta silti olen vailla vastauksia hyvinkin moneen kysymykseen. Olen juuri täyttänyt 33-vuotta ja tulin raskaaksi kolmannella yrityskierrolla. Olin ikionnellinen raskaudesta ja samalla hieman ahdistunut kaikista sen tuomista oireista, sillä raskaus oli minulle ensimmäinen ja kaikki aivan uutta. Valitettavasti tämä pieni ihmisenalku ei koskaan syntynyt. Sain keskenmenon. En ole eläissäni tuntenut sellaista tuskaa sekä fyysisesti että henkisesti, sillä en osannut odottaa, että näin käy juuri meille. Syytin itseäni ja kehoani. Nyt tapahtuneesta on kulunut 4 kuukautta. Yritämme uutta raskautta koko ajan, mutta kiertoni on aivan sekaisin. En ole liiemmin tikutellut ovulaatioitani, vaan peittoja on heiluteltu tiuhaan tahtiin kuukauden aikana. Tuntuu, että keskenmenon jälkeen vauvakuume on vielä noussut entisestään. Neljännen kierron piti alkaa eilen, mutta menkkoja ei vain kuulu!! Edellinen kierto venyi 44 päivään. Olen tehnyt keskenmenoni jälkeen liudan niin hienoja ja tyylipuhtaita negoja, kuin olla ja voi. Tuntuu, että kaikki ympärilläni ovat raskaana. Minä en tietysti ole. Tein tänään kp 31/30 testin ja tulos ei yllättänyt negatiivisuudellaan. Joten tästä päättelin kiertoni olevan edelleen sekaisin kuin seinäkello. Onko teillä kokemuksienne lisäksi vinkkejä miten saada keho jälleen toimimaan "normaalisti" olipa teillä taustalla keskenmeno tai ei. Olisin kiitollinen, jos joku haluaa jakaa ajatuksiaan vauvakuumeen "handlaamisesta" ja kuinka elää niin, että se ei ole koko maailma? Tiedän, että stressaamalla lasta ei saada. Keskenmeno ensiraskaudessa oli vain niin hurja ja traumaattinen kokemus, että tuntuu kohtuuttomalta joutua vielä tempoilemaan saadakseen oma keho ja mieli toimimaan kuten ennen raskautta.
Toivon sydämestäni plussia kaikille kuumeilijoille! <3
Kommentit (3)
Hei!
Tarinasi kuulostaa tutulta ja pelottavalta, vaikka itselläni ei nyt täysin sama tilanne ole. Olen sua nuorempi ja tässä pohdin koko ajan olenko raskaana. Mulla on selkeät raskaustyyliset oireet, mutta voivat olla myös stressistä ja tulevista kuukautisista johtuvia. Olen aina pienestä pitäen ollut hyvin lapsirakas ja haaveillut lapsesta monesti. Nyt kun mahdollisuus raskauteen olisi tuntuu että mä todellatodellatodella haluan lapsen! <3 Mua vaan pelottaa, että käy samoinn kuin sulle eli tulee keskenmeno. :(
Hei, Nelmira!
Jos olisin tiennyt, kuinka paljon naiset saavat keskenmenoja juuri ensimmäisessä raskaudessa, olisin todennäköisemmin pelännyt vielä enemmän mitä oikeastaan pelkäsin. Pahinta mielestäni on tuudittautua siihen, että ajatukseen, että ei se meidän/minun kohdalleni satu. Itse ymmärsin käydessäni läpi omaa keskenmenoani, että niin juuri, miksipä se ei olisi sattunut minulle? Shokki on valtava, vaikka olet sitä jo mielessäsi pohtinut, jos se kohdalle sattuu. Terveellä naisella, joka omaa terveet elämäntavat ei sinällään ole hätää. Keskenmeno on hyvin poikkeuksetta asia, johon sinä itse et voi vaikuttaa. Huoli on valtava, alusta saakka, ainakin minulla oli. Kuitenkin kannustaisin miettimään positiivisesti, uskomaan ja luottamaan omaan kehoon, se kyllä kertoo, jos jokin on vialla. Kannustan nauttimaan jokaikisestä raskauden sekunnista. Jäin kaipaamaan oireita, joita aluksi manailin. Antaisin mitä vain, saadakseni nuo oireet, uuden raskauden, terveen vauvan syliini. Lapsen saaminen on aina vaikuttanut niin helpolta. Lapsi saa alkunsa, kehityy, kasvaa ja syntyy. Valitettavasti matka on alkiosta terveeksi täysikasvuiseksi vauvaksi on hieman kimurantimpi, mutta täytyy osata myös luottaa siihen, että elämä kantaa. Sitä mä tässä harjoittelen. Tule kertomaan kuulumisiasi ja jos haluat purkaa raskaanaollessasi pelkojasi. <3
Moikka,
Minulla aika samankaltainen historia takana. Keskenmenon jälkeen nyt toinen varsinainen yrityskerta menossa. Minulla myös kierto vielä pitkä ja sekaisin.
Itse suosittelen kokeilemaan ovistestejä. Varmasti joku muu tähän kommentoi, että testejä ei kannata tehdä, koska ne vaan stressaavat lisää. Itse olen kuitenkin toista mieltä, halusin tietää, että ovuloinko edes kesnkenmenon jälkeen, ja että kuinka pitkä kierto oikein on tulossa (minulla tässä kierrossa ovis kp22, joten pitkä kierto). Suosittelen myös käymään yksityisellä tarkastuksessa, itse menin juuri ennen ovista, lääkäri katsoi, että kaikki näyttää hyvältä. Tuo helpotti myös omaa stressitasoa.
Tsemppiä kovasti sinulle ja muille! Toivottavasti tästä olisi jotain apua, keskustelu saa toki jatkua :)