Nuorella haave vauvasta

Moi Sandra :) oon saman ikänen ku sinä, ja mulla on puolivuotias tytär :) se ei kylläkään ollut suunniteltu raskaus mutta oon erittäin onnellinen tähän tilanteeseen, heti kun testi näytti positiivista tuli niin onnellinen olo :) Nyt asutaan kahdestaan tytön kanssa

Mulla on vielä lukiokin kesken. Mutta nyt keväällä' pitäisi valmistua, iltalukiossa siis jatkan ja mun vanhemmat voi olla hoitoapuna :) Me ei seurusteltu lapsen isän kanssa silloin, uutisten jälkeen sitte tutustuttii ja vähä aikaa seurusteltiikii kunnes tais pelko mennä persuksiin ja ukko lähti loikkii.. ei oo sen jälkee näkyny, edes lasta ei oo halunnu nähä :( harmi tilanne vauvan takia mutta kai se on parempi ilman isää kun huonon kanssa :) 

Sulla on tosi onnellinen tilanne kun olette pitkään ollut yhdessä ja mieskin on kovasti perhettä perustamassa joten antakaa mennä vaan! :)

En oo kaikkiaan mitään muuta kun TOSI onnellinen nykyisestä tilanteesta, tuntuu et on elämä paljon ihanampaa nyt kun ennen :) ja taas pukkaa vauvakuumetta :D Nyt tosin aijon kyllä oottaa sen vakituisen miehen löytämistä, mutta ei haittais ollenkaan jos vaikka parin vuoden päästä syntyis toinen, jos siis löydän sen ukon pian :) Ja sen voin sanoa että jos uusi "vahinko"/yllätys kävis nii en kyllä ottas pois. Haluaisin ehdottomasti pitää

Onnea teidän tulevaan elämään! :) Ihana lukea kun muutkin nuoret perustaa perheitä

Hei! Kiitos kovasti kun vastasit ja kerroit omista kokemuksistasi. Itse olen saanut paljon sanomista siitä, että nuoresta ei voi olla hyväksi äidiksi ja että emme pärjäisi lapsen kanssa vielä. Ihana kuitenkin kuulla, että on joku ketä pärjää ja on hyvin onnellinen lapsestaan :) 

Ikävä kuulla, että tytön isä pakeni paikalta, mutta parempi niin, jos toinen ei näe edes vaivaa tulla tapaamaan lastaan. :( Olet kuitenkin onnekas kun vanhempasi tukevat sinua ja sinulla on pieni tyttö ilonasi. Onnea teille ja toivottavasti löydät miehen ja tyttösi saisi sisaruksen. :) 

Joo älä kuuntele muiden juttuja! Ikä ei oo mikään "hyvä-äitiys" -mittari, kyllä se henkinen ikä/kypsyys sen kertoo kuinka hyvin pärjää :) Kauhisteleville ihmisille voit sanoa että on se nyt parempi perikymppinen rakastava äiti kun 30-40 v juoppo, väkivaltanen, narkkari yms. Ei sillä iällä mitää merkitystä ole, "aikuisetkin" törppöilee :)

Olen samaa mieltä:) enkä tunne itseäni 19 vuotiaaksi ja kyllä sen tietää milloin on valmis kantamaan vastuun toisesta ihmisestä. Eikä ketään ole valmis äiti, siihen opetellaan niin nuoret kuin vanhemmatkin :)

Täällä 18v neitokainen jolla kans vauvakuume aiva kamala :) ukko on 21v ja ollaan samaa mieltä että tulee jos on tullakseen.. pillerit jätetty siis pois jo huhtikuussa :) viimenen vuos amiksessa meneillään!

Kiva että vastasit iitu:) itsellä vielä kierukka, pitäisi käydä ottamassa pois sitten kun mies osaa päättää että aloitetaanko yritys ensi kesänä vai nyt talvella, minä tietysti en jaksaisi odottaa:D onnea teille yritykseen ja toivottavasti pian onnistuu. onko sinulle sanottu opiskelusta raskaus ajalla? saatko lukea loppuun vaikka olisitkin raskaana?

Okei :) Eeei , en oo puhunu siitä koulussa. Luulisin että saan käytyä loppuun, sillä oon semmoset "aineet" käyny jo läpi. Eli ala siis on semmonen että tunneilla esim keskenmeno ois melko todennäköstä :D eli voimankäyttöä jne.

Onneksi sitten sellaiset aineet on hoidettu jo pois alta:) hoitoalalla kun olen niin luulen ettei minulla ongelmia sen kanssa tule, mutta hyvä silti varmistell asioita:D

Jep, onneksi :) Niiin, no luulis ettei tuu ongelmaa :P

Lisää vain kaikkien nuorten haaveilioiden ja äitien kertomuksia:) myös miten läheiset ovat reagoineet vauva uutisiin:)

Lisää vain kaikkien nuorten haaveilioiden ja äitien kertomuksia:) myös miten läheiset ovat reagoineet vauva uutisiin:)

Vanhemmille oli aluksi shokki kun niitten "pikku vauva" saa vauvan :D mutta muutaman päivän sulattelun jälkeen iloisia ovat olleet, Suku on ottanut tosi hyvin ja samoin ystäväpiiri. Koulussa kuulin kun ihan tuntemattomatkin kuiskailivat kuinka "ihana maha sillä on" ja että "tosi rohkeeta kun se pitää lapsen" :) kaiken kaikkiaan positiivista palautetta on tullu :)

Heippa!

Itse olen kyllä jo melkein 25-vuotias, mutta ajattelinpa vastata tähän ketjuun :) Olin 19-vuotias, kun sain tyttäreni ja olin sitä ennen pitkään potenut vauvakuumetta ja itkenytkin sitä, kun koulu oli vielä kesken eikä voitu yrittää vielä. Tyttäreni syntyikin sitten kk ennen valmistumistani ja viimeiset koulujutut hoidin kotoa käsin vauvan kanssa.. :)

Olen täysin sitä mieltä, ettei ikä kerro valmiutta äidiksituloon tai sitä kykeneekö lapsesta huolehtimaan.. Eikä muukaan elämä siihen lopu, vaikkakin lapsen ehdoilla sitten mennään! :) Hetkeäkään en ole katunut ratkaisua hankkia lapsi nuorena ja nyt kuumeilen toista, elämäntilanne tosin määrittää, että yritys voi alkaa ensi kesän tienoilla - siinä ollaankin ehkä samassa veneessä! ;) Nyt vauvakuume ei ole ollut ihan niin pahana kuin ensimmäisen kohdalla, joten kestän ehkä odottamisen.. Mutta vauvakuumeen hoitoon ei ole kuin yksi lääke ja itse huomaan sen vaan pahenevan hetki hetkeltä ja ajatuksien kääntyvän enemmän sinne suuntaan! :)

Minun lähipiirissäni kaikki ottivat silloisen vauvauutisen todella hyvin vastaan ja olivat innoissaan.. :) Kukaan ei kyseenalaistanut tai epäillyt valmiuttani/kykyäni ottaa sellaista vastuuta. Eikä epäilyt olisi minuun vaikuttaneetkaan, koska olin itse varma päätöksestäni!

Tsemppiä sinulle ja miehellesi tulevaan! :)

(mama94) ihanaa että kaikki otti vauva uutiset hyvin vastaan, luulen että saan saman reaktion vanhemmiltani, aluksi ainakin:D

Heippa soapie! Antaa kyllä lisää varmuutta kun kuulee, että en ole yksin kuumeilun kanssa ja teilläkin sujunut oikein hyvin:) Paljon kuullut vain huonoja kommentteja nuorista äideistä ja nyt kun saanut pari hyvää kokemusta, on hyvä mieli lähteä yrittämään pikkuista:) Olen myös varma päätöksestäni ja mieheni kanssa juttelimme juuri, että jos ihmiset eivät sitä hyväksy se on heidän ongelmansa/menetyksensä.

Olisikin hauska vaihtaa raskaus kuulumisia, sitten kun se aika on, itse en ole ehkä niin kärsivällinen odottamaan kesään asti:D 

Mutta tsemppiä teillekkin ja kiitos kun kerroit omasta elämästäsi!:) 

Eksyin lukemaan tätä ketjua ja olisi kiva kuulla mitä teille SANDRA94 ja IITULIINU kuuluu nyt? Onko plussia jo mahdollisesti tullut? 

Vauvakuume on itsellä ollut jo pidemmän aikaa ja monesti toivonut, että olisin "vahingossa" tullut raskaaksi jo nuorempana. Nyt 20 vuotiaana (94 syntynyt) en enää ihan kamalan nuori äiti olisi, mutta en ole julkisesti kenellekään kertonut että vauvaa ihan tarkoituksella yritetään tehdä ja että ollaan jo tovi yritetty ilman tuloksia. Siinä syynä osaksi juuri meidän ikä. Vaikka aikuisia ollaan niin nyky-yhteiskunnassa tuntuu, että alle 25 vuotias äiti on muka liian nuori perustamaan perhettä... Itsellä jatko-opinnot meneillään ja ne joutuisi tauolle jos vauva saataisiin, mutta itseä se ei haittaisi, eikä myöskään miestäni, joka myös vauvelin jo tahtoisi. 

Jotenkin olisi helpompi kertoa yllätys vauvasta kun kuunnella nyt että ollaan liian nuoria, elämä vielä liian kesken ja ei vielä kannata, että aikaa on, kun kuukaudesta toiseen todetaan että ei se vauva vieläkään meinaa tulla. Välillä tuntuu, että ihmisten mielestä nuorilla ei ole oikeutta vauvakuumeeseen, että se on vain 30 naisten "vaiva" tai miten sen tahtoo ajatella. Itsellä kohta tämä kuume alkaa tuntumaan vaivalta .

Olisiko täällä tällä hetkellä kuinka paljon nuoria vauvahaaveilijoita? Olisi kiva jakaa ajatuksia ja mietteitä :)

Olen kesällä 20 vuotta täyttävä nuori nainen, ja avomieheni (kesällä mennään naimisiin) on 31-vuotias. Häiden jälkeen aletaan yrittää lasta. :) Molemmilla on vauvakuume, minulla se alkaa olla jo aika sietämätön... Itselläni on vuosi opiskelua takana ammattikorkeakoulussa ja kolme vuotta vielä jäljellä. Mies käy töissä.

Täällä myös kuumeillaan! Mies tosin ei ole ihan niin innoissaan vielä, että jättäisi ehkäisyä pois (kumin kanssa sählätään), vaikka koko ajan on lämpenemään päin.. Itse olen siis 20-vuotias ja mies 23-vuotias. Tai poika, ihan miten tykkäätte sanoa. ;) Yhdessä asutaan, molemmat asui ensin 4 vuotta yksin/toisen kanssa avoliitossa, että ihan suoraan äidin helmoista ei olla tultu. :)

[quote author="Helmiiina" time="28.06.2014 klo 01:01"]

Täällä myös kuumeillaan! Mies tosin ei ole ihan niin innoissaan vielä, että jättäisi ehkäisyä pois (kumin kanssa sählätään), vaikka koko ajan on lämpenemään päin.. Itse olen siis 20-vuotias ja mies 23-vuotias. Tai poika, ihan miten tykkäätte sanoa. ;) Yhdessä asutaan, molemmat asui ensin 4 vuotta yksin/toisen kanssa avoliitossa, että ihan suoraan äidin helmoista ei olla tultu. :)

[/quote]

Lisään vielä, että mitään omistusasuntoa meillä ei ole, eikä tule. :) Ollaan aika muuttavaa sorttia, maa vaihtuu myös 1-2 vuoden välein.. Nyt asutaan ulkomailla myös, mies opiskelee täällä ja mä oon hotellissa vastaanottopäällikkö. Ei olla rikkaita, mutta ei lasketa senttejäkään. En ole ollenkaan huolissani siitä, että olen "vasta 20" :)