Vauvakuume ja pelko
Hei!
Olen 25 vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa seurustelleet 5 vuotta ja ensi kesänä on häät. Miehelläni on jo pitkään ollut vauvakuume. Minulle vauvakuumetta ei vielä ole tullut ainakaan voimakkaana, mutta pikkuhiljaa olen kypsynyt ajatukseen josko sitä häiden jälkeen alkaisi yrittämään. Olen aina tiennyt että haluan lapsia, mutta ennen olen ajatellut että sitten joskus vanhempana, mutta nyt olenkin alkanut tulla toisiin aatoksiin. Olemme molemmat vakituisessa työssä ja taloudellinen tilanne on ok. Mikään muu ei mietitytä, mutta minulla on kamala synnytyspelko. "Raskausaikakin" jotenkin pelottaa. Tiedän että on mahdollisuus keisarileikkaukseen, mutta en sitten tiedä pelottaisiko keisarinleikkaus paljoa vähempää:D Sen lisäksi että pelkään synnytystä, pelkään että jotain pahaa tapahtuu. Olen aina ollut vähän negatiivinen ja pessimistinen kaiken suhteen ja ajatellut aina kaikesta pahinta. Ajatukset kuulostavat varmasti tyhmiltä, mutta ajattelen että mitä jos saan keskenmenon, kuinka siitä selviää? Tai mitä jos raskaus on jo pitkällä ja vauva kuolee ennen kuin syntyy ja minun pitää synnyttää kuollut vauva? Sitä vaan en kestäisi. Tai mitä jos lapsi ei ole terve? Nämä ajatukset pyörivät päässäni, ja varmasti voisivat haitata raskauttakin kun stressaisi liikaa. Pitäisi vaan ajatella että ne riskit on vain otettava ja että suurin osa kuitenkin vauvoista syntyy terveenä. Ja että ei se synnytys niin ylitsepääsemättömän kamala asia voi olla. Äidilläni on ahdas synnytyskanava, lapset ovat tulleet keisarileikkauksella kun eivät ole alakautta mahtuneet. Pelkään että minulle vain sanotaan että kyllä sieltä mahtuu tulla vauva, ja vaikka sitten ei oikeasti olisi mahtunutkaan. Miten pääsen näistä ajatuksista eroon? Vai tarkottaako tämä vain että en ole vielä valmis lapsen saamiseen?
Kommentit (2)
Hei!
Olen aivan samanlaisessa tilanteessa kanssasi, eli olen saman ikäinen, yhtä kauan seurusteltu ja taloudelline tilanne ok! Ja tosiaan myös tuo synnytyspelko. Olen lukenut hirveästi aiheesta netistä itsekseni ja pyörinyt synnytysblogien ja keskustelujen parissa. Harkitsin aluksi kokoajan sektiota, sillä se kuulostaa kivuttomilta, vaikka loppupeleissä se on luultavasti se kivulian vaihtoehtoja, sitten kun lapsi on saatu maailmaan. Ja toki siinä on omat riskinsä.
Aion kumminkin mennä pelkopolille vaikka olenkin saanut hieman enemmän rohkeutta luettuani paljon ihmisten kokemuksia ja ihan lääkäreidenkin artikkeleitä aiheesta. Luin hetki sitten miten koko tuo synnytys menee ja se rauhoitti jonkin verran, sillä ne puudutukset kuulostivat hyviltä :)
Enemmänkin kun kestää ne supistukset, niin itse synnytys-tilanne on nopeasti ohitse.
Pelkoni on alkanut enemmän olla sitä, että jos suostun alatie-synnytykseen, niin mitä jos kumminkin joudun keisarileikkaukseen jonkin komplikaation takia.. Sitten ärsyttäisi kun en vain alkuunsa ottanut suunniteltua sektiota. Suunniteltu kumminkin on turvallisempi ja viilto tehdään viistoon eikä navasta alas. Pysyisi arpikin piilossa.
Itse en niinkään raskaus-aikaa pelkäisi, mutta toki alkuun jännitän että meneekö se kesken. Lähipiirissäni lähes jokainen lapsia yrittänyt on kokenut ainakin kerran keskenmenon.. Eli se on niin harmillisin yleistä.
Mutta tämän kaiken se toinen puoli, se iloisempi puoli, on se mikä saa minut kyllä yrittämään kesällä lasta :)
Eli se kun saan kertoa lähimmilleni että olen raskaana, katsoa kuinka vatsa kasvaa, tuntea vatsassa liikkeitä, ostella lastenvaatteita ja tarvikkeita, suunnitella elämää toisenlaiseksi :)
Siinäpä pitkä viesti!
Minulla myös synnytyspelkoa, olen ajatellut, että jonnekkin voisi mennä asiasta juttelemaan. Pelottaa, että synnytys sattuu ja kipulääkkeet eivät auta. Ja myöskin raskaus, kun ei juuri mitään saa tehdä, mikä vaan voi vahingoittaa lasta.
Vauvaa aletaan yrittämään tuossa kesällä ja jännittää jo kovin.