G: Kun katsot valokuvia itsestäsi siltä ajalta, kun

Tosin tuosta omakuvasta puhuen..



Minä otin testattavakseni pitkään liian pieniä housuja, kun en itse " nähnyt" että en enää ollut samankokoinen kuin ennen lasta.

En usko, että ihminen aina todella näkee itse muutokset samoin kun muut.

Kaikki sanoivat että olin kauneimmillani sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Toki olin pyöreä tuolloin mutta minustakin se sopii minulle :)

Nekin ovat sairaalasta. Näytän turvonneelta ja väsyneeltä.

nyt painan n. 25 kiloa vähemmän

kamala raskausmyrkytys lopussa, niin turpea olin...mutta hymyilevä

Eilen juuri lapsen kanssa katsoimme hänen vauvakuviaan. :)

onnellinen, levollinen, väsynytkin...

Toisin kuin nyt, 9 v myöhemmin.

silmistä voi nähdä kuinka rakastunut olen pieneen poikaani. Ja pieni pyöreys poskilla näyttää hyvältä, kun muuten olen aina tämmöinen laiheliini.

Luultavasti seison kuvassa, koska alapää oli kuukausi synnytyksen jälkeen vielä melkoisen kipeä.

Kuvista oikeen huokuu, miten yritän olla edes jonkinnäkönen mutta housut puristaa, naama turvonnut ja silmät väsymyksestä kamalat. Kaikkien lasten kohdalla näytän samalta...

vaalee pellavapää ja sirot raajat ja sopusuhtaiset piirteet, niinku nytkin on.

Kuopuksen synnyttyä enää vain väsyneeltä.

Iloinen, onnellinen, jotenkin vähän pihalla olevan näköinen joka kuvassa.

Se on otettu sivulta. Olen hoikka(10kg laihempi kuin nyt!), perse on ihan littana, mutta mahassa on ylimääräistä. Hiukset on melkein mustat ja naama ihan vaalea (liian tummat hiukset!) Näytän rauhalliselta ja ihan onnelliselta. En ymmärrä tuota persejuttua, koska mulla on aina ollut pyöreä peppu, ennen vauvaa ja nytkin. Ja vauvan syntymän jälkeen mulla oli 3kg ylimääräistä. Rumalta näyttää tuo littana perse!

iho oli ihanan raikas, hiukset kiiltävät, poskissa hieman mukavaa pyöreyttä, kerrankin kunnon rinnat, kroppa kuitenkin jo hoikka ja se onnellinen hymy! pitäisiköhän vielä yrittää yhtä vauvaa, jotta ulkonäkö taas kohenisi ;)

siltä ajalta ei onneksi ole kuin pari kuvaa minusta. Ristiäiskuvat tekisi mieli polttaa.

mua Mona Lisaksi, ja kauniiksi. Olin niin onnellinen, ja elämä oli täydellistä, olin saanut maailman ihmeellisimmän lapsen, ja mieheni oli maailman ihanin.

Toista on nykyään. Katson haikeana niitä valokuvia kun lapset pieniä. Nykyään peilistä irvistää väsynyt, harmaa ja vanhan näköinen akka!