Lue keskustelun säännöt.
Kun lapselle kelpaa vain äiti
10.11.2006 |
Onko tämä nyt joku ohi menevä vaihe meidän 1,7 vuotiaalla, kun vain äiti saa nukuttaa, syöttää, lohduttaa ja ottaa syliin. Isän työntää pois. Ei tosin aina, mutta usein viime aikoina äiti on ollut number one. Vai onko isä liian vähän lapsensa kanssa?
Kommentit (4)
Eli lapsi taas vähän selkeämmin ymmärtää että sinä ja hän olette eri henkilöitä ja läpikäy sitä ero" tuskaa" olemalla kiinni äidissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajan. Ikää on vuosi ja 4 kk. Aina kun minä lähden johonkin, niin hirveä huuto, joka kyllä loppuu aika nopeasti. Ja jos olen kotona, niin mun pitäisi kaikki tehdä, isä ei meinaa millään kelvata. Huoh. Odotan, sitä aikaa, kun vain isä kelpaa. Lupausten mukaan sellainenkin on tulossa.
Isän kanssa menee niin kauan hyvin, kun minä pysyn poissa näkösältä. Kun tulen esim. samaan huoneeseen tai uloa sisälle, poika olittaa yninän ja äninän, roikkuu kiinni lahkeessa ja nyhjää. Liikkuminen on vaivalloista, kun pieni hiihtää perässä pää kiinni takapuolessani. Syli on kova sana. Ja kantoliina vielä kovempi. :)
T:Ap