ADHD -lapsi. Miten diagnoosiin päädytty? ov

t. ad/hd lapsen vanhempi

Oireita ollut läpi elämän. Vauvana erittäin huono nukkumaan ja on edelleen. Uhma tuntui alkavan jo pari vuotta sitten. Ei mielestämme normaalia " uhmaa" . Jo alle vuoden ikäisenä tuttavaäidit kutsuivat poikaamme terroristiksi. :( Koko perhe on loppu henkisesti ja olemme joutuneet jonkinlaiseen negatiivisuusloukkuun.



Ja sitten on tietenkin se pelko takaraivossa, että poika onkin normaali ikäisekseen ja me vaan heikkoja ja lapsellisia vanhempia.



Kuopus on ollut ihan eri maata vauvasta asti. Täysin eri maata.

eteenpäin lastenlääkärille ja neurologille. Oikeastaan sitä ennen ei juurikaan saa tukea lapsen kasvattamiseen. Käy kurkkaamassa ad/hd-liiton sivuja. Siellä on opas kyllä me selviydymme, jos siitä olisi apua?

Yritä olla johdonmukainen kasvatuksessa. Tälläiset lapset ovat haasteellisia ja vaikeita kasvattaa. Usein ulkopuoliset huomauttelevat lapsen käytöksestä ja helposti saa ns. huonon kasvattajan maineen.



Lääkitystä ei aloita kovin helposti.



t.2

Olemme pyrkineet johdonmukaisuuteen, mutta poika ei ymmärrä syy-seuraussuhteita yhtään. Käytössä jäähyt, mutta ei niistä tunnu olevan apua. Jäähyllä karjuu, itkee, potkii. Ja jäähyn jälkeen taas samoihin tuhmiin hommiin. Turhauttavaa.



VIlkaisen tuota opasta.

Vierailija:

Ja sitten on tietenkin se pelko takaraivossa, että poika onkin normaali ikäisekseen ja me vaan heikkoja ja lapsellisia vanhempia.

Jos kaikki olisi johtunut vain siitä että minä olen heikko ja huono kasvattaja ja teen jotai nväärin, asiahan olisi voitu yksinkertaisesti korjata sillä, että alan tehdä asioita toisin. Nyt kun lapsella on asperger, tiedämme kyllä että minä olen ihan syytön, muttei se paljon lohduta kun samalla tiedämme, ettei se parane koskaan, millään keinoilla, vaan tulee aina vaikeuttamaan hänen elämäänsä...