Oletteko tekemisissä tätienne, setienne kanssa?

Enoja ja setiä tukku, tätejä ei ole koskaan ollut ainoatakaan. Aikuisiällä en käytännössä ole ollut heidän kanssaan juuri missään tekemisissä.

Tädit ja sedät alkavat olla kuolleet kaikki. Isäni oli nuorin 12 mukulasta. 

Aika hyvin näkyy, etteivät suomalaiset ole kovin sukurakasta kansaa. On alkoholismia, perintöriitoja, sukuvihaa ties mistä syystä. Se on harmi, koska oikeasti veri on vettä sakeampaa. Sukulaisistaan voi löytää sukulaissieluja. Yhdessä voi muistella ja nauraa yhteisille muistoille. Erityisesti harmittaa se, että lapset eivät enää pidä sukulaisia minään. Kun ihmiseltä puuttuu juuret, se on aika heikko...

Tätini kanssa olen tekemissä (on myös kummini) aika säännöllisesti.Enoni ja setäni ovat kuolleita.

Minulla on yksi setä, täti ja eno. Eno on jo kuollut, enkä koskaan oppinut tuntemaan häntä. Sedän kanssa ei varsinaisesti soitella, mutta joskus asiat pakottavat soittelemaan ja puhelut ovat ihan lämminhenkisiä. Tunsin setäni pienenä hyvin saman sukumökin ja siellä lomailun ansiosta. Sittemmin mökilläolo päättyi jo kun olin aika pieni ja yhteys melkein katkesi.

Sen sijaan yksi tätini on erittäin hyvä ystäväni, isäni sisko. Hänellä on kolme lasta, serkkujani ja onhan se vähän hassua, että olen hänelle läheinen erikseen ja serkkujenikin kaveri. Mutta mukava näin. Emme hirveän usein näe, mutta puimme sukuongelmia ja sen sellaisia ja omiakin asioitamme taajaan puhelimessa. Sukumme on pieni, kuin yksi suuri perhe, oikeastaan. 

Yksi setä, yksi täti ja kaksi enoa. Tätiä ja enoja näen usein, pidetään yhteyttä facebookissa ja törmätään välillä muutenkin. Nuorempi eno on parasta mahdollista bileseuraa, tosin nykyään perheellisenä häntä ei saa mukaan viihteelle niin usein.

Setää näkee nykyään lähinnä vanhempien sukulaisten hautajaisissa, isän puolen suku on sen verran hajautunut ettei esim. hääkutsuja enää tule.

Elossa kolme enoa, neljä setää ja neljä tätiä. Olen heidän kanssa tekemisissä lähinnä sukujuhlissa. Yksi tädeistä (äidin sisko) on iäkkäämpi ja asuu kaukana. Hänen kanssaan nähdään ehkä kerran vuodessa, laitetaan joulutervehdykset ja joskus tekstiviestejä.

Isän puolen tätien ja setien kanssa olen aika vähän tekemisissä.

Mulla on tätejä 5 ja setiä 4, enoja ei yhtään. Setien kanssa en ole enää missään tekemisissä, tätien jonkun verran.

Elossa kaksi enoa ja kolme tätiä. Nähdään synttäreillä kun joku täyttää pyöreitä, ja hautajaisissa. Useimmat asuvat n. 500 km:n päässä. Eivät vanhempanikaan muutoin juuri heihin ole yhteydessä, kunhan soittavat hyvän joulun toivotukset jouluaattona.

Meillä ei ole mitään ristiriitoja kummankaan puolen suvussa, ei vaan ole tapana pitää yhteyttä, ellei ole jotakin asiaa. Emme kovin usein käy vanhemmillanikaan, ja he eivät juuri koskaan meillä. Emme myöskään soittele ellei ole tärkeää asiaa.

En ole missään tekemisissä. Väheksyvät minua, koska äitini on juoppo, ja olettavat, että olen wt-porukkaa itsekin. En ole, mutta sehän ei heitä ylemmyydentunnossaan kiinnosta. Toisaalta itseänikään ei huvita enää yli kolmikymppisenä todistella tuollaisille idiooteille yhtään mitään, joten se siitä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 12:32"]

Montako tätiä, setää tai enoa sinulla on? (=oman vanhemman sisarta tai veljeä)

Miten paljon olette tekemisissä vai oletteko? Soittelevatko sinulle tai sinä heille, menettekö jonnekin yhdessä, vai näettekö enimmäkseen jossain sukujuhlassa harvakseltaan, tai ette ollenkaan?

[/quote]

Neljä. Kolmea en ole nähnyt yli 10 vuoteen, yhden näin viime vuonna. Ainoastaan tällä yhdellä  harvakseen tapaamallani on yhteystietoni. Serkkuja on toistakymmentä, en ole tekemisissä.

Minulla on neljä tätiä ja yksi setä. Ei olla hirveän läheisiä. Yhtä tätiä näen enemmän kuin muita koska hän asuu lähempänä. Hyvä jos kerran vuodessa näen muita tätejä ja setää.

Mulla oli alun perin isän puolelta kolme setää ja viisi tätiä, äidin puolelta neljä enoa ja yksi täti. Elossa on yksi setä, neljä tätiä (kaikki isän siskoja) ja kaksi enoa. Etenkin isän sisarusten kanssa paljon tekemisissä olen ollut aina. Kolme tätiä on sinkkuja ja nyt yli 80-vuotiaina tarvitsevat jo jkv apuakin. Tädit ovat aina kohdelleet minua ja veljeäni hyvin, nyt on meidän vuoro.

Minulla kaksi tätiä ja yksi setä. En ole tekemisissä heidän kanssaan, en myöskään serkkujeni.

Minulla on kolme tätiä, jotka kaikki asuvat sadan kilometrin päässä. Näistä nuorimman kanssa olen jonkin verran tekemisissä, käymme joskus yhdessä ulkona ja kirjoittelemme sähköpostia. Muita näen harvakseltaan, yleensä he tulevat tapaamaan minua, kun käyn mummin luona kylässä. Toinen näistä on samalla alalla töissä kuin minä, ja joskus hän soittelee saadakseen "henkistä tukea", koska tietää, että ymmärrän häntä työasioissa. Kolmas täti on jäänyt etäiseksi, mutta muutaman kerran vuodessa vaihdamme tekstareita.

Toivon itse aikanaan olevani kahdelle sisarentyttärelleni täti, johon on helppo pitää yhteyttä. Sukulaisuus on minusta tärkeä asia.

Kaikki äidinpuoleiset tätini ja enoni ovat kuolleet. Isänpuoleiset eivät koskaan olleetkaan läheisiä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 12:34"]

Yksi täti, yksi eno ja yksi setä. Näemme vain sukujuhlissa tms. Täti joskus laittelee tekstareita. Ei olla mitenkään erityisen läheisiä. Tädin luona maalla oltiin joskus lapsena kesäisin muutamia viikkoja ja sedän luona taas vierailtiin kun siellä oli saman ikäisiä serkkuja.

[/quote]

Jos olit lapsena tätisi luona viikkokaupalla, hän todennäköisesti on varsin kiinnostunut sinusta ja saattaa koke suurempaa läheisyyttä. 

Tätejä, setiä ja enoja on aika monta, ehkä 14 on elossa (ei olla lestoja), mutta oikeastaan vain kahteen tätiin pidän yhteyttä puhelimitse. Joitakin en luultavasti edes tunnistaisi jos vastaan tulisi. Myöskään serkkuja en tunne oikeastaan ollenkaan. Olen äidin puolen serkuksista nuorin.

EVVK...sedät ja tädit...

Pieni suku: yksi täti, yksi eno.

Täti on jo todella vanha, asuu lähellä. Ollaan hengenheimolaisia, jutellaan paljon suvun vanhoista asioista. Arvostan suuresti hänen vireää mieltään ja ajatuksiaan. Tapaamme pari kertaa kuussa.

Eno tekee kuolemaa. Asuu kaukana, en pääse näkemään enää. Ikävä jää häntäkin.

Sukulaisiin kannattaa yrittää pitää yhteyttä, sitä korostan lapsillenikin (jotka eivät sitä vielä ymmärrä). Heistä oppii jotain itsestäänkin. Ja monesti löytää jotain mukavaa yhteistä.