Uskotteko kohtaloon? Että asiat menee niin kuin niiden on tarkoitus mennä?

Kaikella on tarkoitus.

Asioilla on tapana järjestyä.

Myrskyn jälkeen on poutasää. Jne :D

huono ennen hyvää. elämä vain on. kukin tekee sen tavallaan. asiat menevät niinkuin menevät. ehkä se kohtalo päättää sen mitkä valinnat kukakin tekee ja kuinka mahdollisuutensa käyttää.

Tekeehän yksilö valintoja, tosin onko nämäkään oikeasti vapaita valintoja vai kohtalon johdattelemia?

-saamme lisää lapsia jos niin on tarkoitus

- Päädymme asumaan kotiin, jonne meidän pit' isikin päästä ym.



Esim, me olimme aikoinamme katselleet tätä asuntoa aina ohiajaessa. Sitten talo tuli myyntiin, mutta joku ehti ostaa sen. Kauppa kuitenkin peruuntui ja seuraavalla viikolla me olimme se pari neljästä, joka sai hyväksytyn tarjouksen.

Vaikka että olet päättämässä tehdä jotain, mutta jokin asia sen keskeyttää tmv.



Ihan hyvä tuo taloesimerkkikin, juuri sellaisia tarkoitan.

Mä uskon, että Jumalalla on suunnitelmat mun elämää varten ja että kaikki menee niin kuin pitääkin, vaikka mä en sitä ymmärtäisikään. Usein asioiden tarkoituksen huomaa vasta jälkikäteen. Asiat menee ihan aina oikein vaikken mä siitä pitäisikään, sillä Jumala tietää paremmin ja mä luotan siihen. Jumala rakastaa mua enemmän kuin osaan edes kuvitella ja haluaa mulle vain hyvää. :)

Se, miten me itse niihin suhtaudumme, tekee niistä sitten " huonoja" tai" hyviä" . Eli tapamme asennoitua ja ajatella asioista määrittää sen, millaiseksi elämämme koemme.

Kaikella on tarkoituksensa.

en usko ollenkaan mihinkään kohtaloon tai kaikella on tarkoituksensa löpinään, ihminen elää kukin tavallaan eikä sitä kukaan johdata tai kontrolloi sen kummemmin ylhäältäpäin.

Ja olihan se aika julma siinä Uudessakin Testamentissa, ainakin poikaansa Jeesusta kohtaan...

tiettyjä asioita valita ja ainakin vaikuttaa omaan asenteeseensa eli miten tapahtumat häneen vaikuttavat.



Paljon on sattumaa. Mulla kuoli puolet lapsuudenperheestä liikenneonnettomuudessa. Enpä ole tähän mennessä - siitä nyt yli 20 vuotta - keksinyt, mitä hyvää ja mainiota ja " se meni just niinkuin pitikin" siitä olisi meille eloonjääneille seurannut. En ole katkera, koska ajattelen just noin, että paljon on sattumaa ja tollasta voi sattua ihan yhtä hyvin mulle kuin jollekin muulle. Olis kiva kuulla, jos joku teistä uskovaisista valottaisi mulle, miten Jumala on tarkoittanut mulle pelkkää hyvää, kun järjesti tälläisen onnettomuuden, jossa menetin isäni ja kaksi pikkuveljeä? Ihan vaan mielenkiinnosta.



Yhdeltä ystävältä kuoli juuri esikoisvauva. Mitähän hyvää ja mainiota ja kohtalon johdatusta siinäkin muka on? Minusta ei mitään, shit happens ja se on elämää, mutta mitään jalostavan mahtavaa on tuollaisessa vaikea nähdä.

ainakin tähän astisessa elämässäni uskon kaikella olleen tarkoituksensa.



Mutta en tiedä, voihan elämässä joskus tulla vastaan se raja, jonka jälkeen ei usko enää kohtalon vaikuttavan kaikkeen. Mutta onko kyse silloin enemmän oman uskon ja ymmärryskyvyn puutteesta kuin siitä, ettei kohtaloa todella enää olisikaan?