Lue keskustelun säännöt.
Annatteko lapsillenne päivittäin naposteltavaa (hedelmiä, pähkinöitä tms.)?
21.08.2015 |
Olen huomannut, että todella monessa tuttavaperheessä on tapana kantaa mukana kuivattuja tai tuoreita hedelmiä, pähkinöitä tai mehuja, joita sitten tuupataan lapsen suuhun aina, kun näyttää siltä, että lapsella alkaa mennä hermot ja kitinätaso nousta. Okei, ihan hienoa ettei vanhemmat sentään jäätelöllä ja karkilla hiljennä jälkikasvuaan, mutta kuinka fiksua moinen naposteluun opettaminen oikeastaan on? Eikö siinä samalla opeteta lapselle se, että ruokaa syödään pahaan mieleen ja tylsyyteen? Lapsi myös oppii sen, että ruokaa voi syödä missä vain, oli se sitten leikkipuistossa, kaupassa tai parkkipaikalla. Eihän aikuisetkaan niin toimi, vai toimiiko?
Kommentit (16)
Samoin ajattelen kuin kakkonen, mutta koen huonoa omaatuntoa tuosta naposteluun opettamisesta, vaikka ne välipalat ovatkin ihan terveellisiä.
Äitiinsä tulleita lapsia: kiukku tulee, jos on nälkä. Äiti onneksi pystyy odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan, mutta siis välipalana, ei lohdukkeena. Tai aterian yhteydessä.
Ihan pienet lapset saavat meillä nakerrettavaksi pientä purtavaa kun nälkäkiukku iskee (tai mielummin jo ennen sitä), mutta 3-4-vuotiaasta alkaen opetamme säännölliseen ruokailurytmiin. Eli ei mitään naposteltavaa kaiken aikaa!
Todellakin annan juurikin noita pähkinöitä, banaaneja, rusinoita jne. lapsille, kun kitinätasot kodin ulkopuolella alkavat nousta.
Molemmat lapset ovat tosi hoikkia ja liikkuvaisia. Terveitä ja allergioitakaan ei ole. Ja kesäaikana etenkin juomisesta pidän huolen. Ruoka-ajat on ja kotiruokaa popsitaan, mutta nälkä tosiaan voi yllättää missä ja milloin vain. Itsekin olen nälkäisenä tosi kiukkuinen ;)
On usein rusinoita käsilaukussa sellaisiin tilanteisiin, joissa tiedä että lasten on vaikea jaksaa odottaa. Esimerkiksi jos joudun ottamaan lapset mukaan johonkin virastoon tai pankkiin ja joutuvat istumaan ja odottamaan. Ei pieni lapsi jaksa istua kovin kauaa tekemättä mitään ja tuo on mielestäni pienempi paha kuin esimerkiksi se että lapsi itkee, kiukuttelee tai juoksee edes takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ennen kauppaan lähtöä kotona syödään niin kaupan pihassa takapenkki usein marisee nälkää :D Mulla on aina vesipullo ja luomubanaaneja mukana jos on yli 10km ajo.. Sitä kitinää en viitsi ihmisten ilmoille viedä ja eipä muksut marise kaupasta jäätelöä!
En anna naposteltavaa. Ruokaa saa noin 4 tunnin välein eikö reissusta tästä laisteta. Annan lasteni huutaa nälkää ja märkää vaippaa ja väsymystä, koska en halua opettaa hänelle, että kaiken saa aina kun tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 11:10"]
On usein rusinoita käsilaukussa sellaisiin tilanteisiin, joissa tiedä että lasten on vaikea jaksaa odottaa. Esimerkiksi jos joudun ottamaan lapset mukaan johonkin virastoon tai pankkiin ja joutuvat istumaan ja odottamaan. Ei pieni lapsi jaksa istua kovin kauaa tekemättä mitään ja tuo on mielestäni pienempi paha kuin esimerkiksi se että lapsi itkee, kiukuttelee tai juoksee edes takaisin.
[/quote]
Niin ja lisäyksenä, että ei noita tilanteita tosiaankaan päivittäin tule, ei edes joka viikko.
Joo. Meilläkin huudatan lapsia kaupassa ja huvipuistoissa ja virastoissa, etten vain opettaisi napostelemaan.. Halojaa?
Aina pitää 2-3 tunnin välein olla kotona syömässä? Ja niitä samoja hedelmiä?
Tottakai annan lapselle vaikka banaanin, jos olemme olleet puistossa jo monta tuntia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 11:11"]
Vaikka ennen kauppaan lähtöä kotona syödään niin kaupan pihassa takapenkki usein marisee nälkää :D Mulla on aina vesipullo ja luomubanaaneja mukana jos on yli 10km ajo.. Sitä kitinää en viitsi ihmisten ilmoille viedä ja eipä muksut marise kaupasta jäätelöä!
[/quote]
Meillä matkoilla sama juttu. Juna varsinkin on sellainen paikka, että yleensä ei ole mennyt kuin vartti junan lähdöstä, niin lapset jo kyselee eväiden perään. :D
Me ollaan nomadeja. Ruoka-ajat on sen mukaan, josko on jo nälkä. Kaveri kasvatti lapsensa siihen, että ruoka tulee minuutilleen. Rajoittaa elämää valtavasti. Olisin mieluummin lapseton kuin kellon orja, ja mukulallakaan ei ole havaittu mitään kaavojen kaipuuta. Ihmisiä taitaa olla kahta tyyppiä tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä napostella mutta hedelmät ja pähkinät on meillä ihan tavallijnen iltapäivän välipala.
Ymmärrättekö ihmiset että nuo kuivatut hedelmät, kuten rusinat, eivät ole yhtään sen terveellisempiä kuin karkit. No ok, on kai niissä jonkun verran kuitua. Hampaille ne ovat ihan tappoa kun juuttuvat kiinni jopa karkkeja pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkoon: kyllä meillä jokapäiväiseen ruokavalioon kuuluu lapsillekin hedelmät ja pähkinät.
Laukussani on AINA jotain pientä naposteltavaa (rusinoita, pähkinää, superfoodpatukoita, raakasuklaata, lisäaineettomia karkkeja ja suht terveellisiä keksiä) sekä pillimehuja/maitoja. Ja kyllä minä niillä hiljennän lapsen bussissa, kaupassa, lääkärissä, kirjastossa jne. Kun tiedän, että se auttaa - niitähän itsekin välillä popsin jos tuntuu että maha kaipaa hieman jotain suuhunpantavaa tai jano iskee.
Kun olivat vauvoja niin vauvanaksut oli aina mukana!!
Antaako joku oikeesti lapselleen jotain superfoodpatukoita? Nehän on pelkkää makeaa mössöä jossa rikkihappojohdannaisella kuivattuja marjoja joiden alkuperäismaan puhtaus-ja laatustandardit ovat vähän toista kuin Suomessa tai Euroopassa.
Lapsen nälkä ei odota. Pienen lapsen tarpeet tulevat rytinällä päälle yhdessä hetkessä, oli sitten kyseessä väsy tai nälkä tai pissahätä. Kiihkeimmässä kasvussaan lapset tarvitsevat ruokaa pitkin päivää, paljon useamminkin kuin neljän tunnin välein, ja aika usein se nälkä siis osuu keskelle siirtymää, koska parissa tunnissa ei ehdi oikein missään käydä, jos puisto tms. ei ole siinä nurkan takana.
Kun lapsi kasvaa, ravinnon tarve muuttuu ja lapsi jaksaa odottaa ruoka-aikoja eri tavalla. Sitä odotellessa on vaan järkevää antaa lapselle jotain syötävää kun näkee että lapsella on nälkä. Ja se kitinä hyvin usein on joko nälkää tai väsymystä.