Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa joka asettaa lapset etusijalle?
18.06.2015 |
Meillä tulee aina lapsien etu ja tarpeet ensin.He saavat syötävää ensin,juoda ensin.Jos jotain on vähän annan siitä ensin lapsilleni ja mielummin jään ilman.
Lapseni tulevat ennen miestäni ja ennen minua joka asiassa.
Jos lapseni tarvitsevat minulta sisäelimen,vaikka sydämen, hirttäisin itseni siitä syystä.
Tekisin mitä vaan heidän puolestaan.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onnea vaan valitsemallesi tielle. Meillä huomioidaan kaikkien perheenjäsenien tarpeet ja kaikki joutuvat tekemään kompromisseja.
No minä välillä sorrun tähän. Kunnes mies muistuttaa että saan joskus ajatella ensin myös itseäni.
Olet ehkä ainoa. Minusta lapsen pitää myös oppia antamaan muiden syödä rauhassa ja antaa muillekin. En siis kasvata lasta joka luulee olevansa maailman napa.
Olet!
Mulla on sisarus ja lapsuuden kodissa oli 2 makuuhuonetta. Ei saatu omia huoneita, muissa perheissä olisi ollut itsestnselvyys omat huonet.
Isä tupakoi, mutta ei antanut rAhaa kivoihin juttuihin.
Esim. Ratsastusta en voinut harrrastAa köyhyyden takia.
Jotkut kamat oli halvinta mahdollista. Rumia halpiskopioleluja. Mut lyötiin maahan ja mulle näytettiin mun arvo jo lapsena. Sukulaisetkin oli saitureita, niiltä en saanut mitään kivaa. Halusin barbien, sain ehkä värityskirjan!
Ehkä se on joku biologinen juttu, että muiden lapsiin ei haluta panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se että ajattelee ensin lapsensa tarpeita tee heistä huonostikäyttäytyviä ja maailman napoja?ketä muita perheenjäseniä,yleensä suomalaisessa perheessä isä ,äiti ja lapset joten voit siis 2. sanoa että ajattelette ensin itseänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:17"]Olet!
Mulla on sisarus ja lapsuuden kodissa oli 2 makuuhuonetta. Ei saatu omia huoneita, muissa perheissä olisi ollut itsestnselvyys omat huonet.
Isä tupakoi, mutta ei antanut rAhaa kivoihin juttuihin.
Esim. Ratsastusta en voinut harrrastAa köyhyyden takia.
Jotkut kamat oli halvinta mahdollista. Rumia halpiskopioleluja. Mut lyötiin maahan ja mulle näytettiin mun arvo jo lapsena. Sukulaisetkin oli saitureita, niiltä en saanut mitään kivaa. Halusin barbien, sain ehkä värityskirjan!
Ehkä se on joku biologinen juttu, että muiden lapsiin ei haluta panostaa.
[/quote]
Lapsen arvoa ei todellakaan osoiteta rahalla, vaan sillä että hänestä ollaan kiinnostuneita ja hänen kanssaan vietetään aikaa.
Kyllä minulle on itsestäänselvää antaa vaikka juotavaa ensin lapsille ja sitten vasta itselleni ym. En ole oikeastaan edes ajatellut asiaa, mutta kun nyt tuumaan, niin samalla tavalla tekisin kavereiden kanssa, minusta se kuuluu käytöstapoihin että itselle viimeksi. Lapset oppivat myös esimerkistä. Eli jos he näkevät ympärillään käytöstapoja, saattavat niitä joskus itse jopa toteuttaakin. Sitten taas noi isommat jutut kuten elinluovutukset (heh), niin eiköhän aika suuri osa ihmisistä uhrautuisi lapsensa puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirttäisit itsesi, jotta lapsesi saisin sisäelimesi? Okei. Entä ne muut lapset, jotka jäävät ilman äitiä?
On ihan tervettä ja järkevää laittaa lapset edelle tietyssä määrin, varsinkin kun he ovat pieniä. Esim. että antaa syötävää tai juotavaa ensin, tuohan nyt on pelkästään arjen sujuvuutta. Ja kyllä isompiakin valintoja voi tehdä lapsen etua silmälläpitäen, tietenkin. Sen sijaan mielestäni ei ole tervettä uhrata itseään ja parisuhdettaan lapsille ihan kokonaan. Hekin itsenäistyvät ja muuttavat joskus pois kotoa, liika uhrautuminen kostautuu riippuvuudella sitten myöhemmin. Sinäkin ap olet arvokas ihan itsenäsi, vaikka olisit lapsetonkin. Myös sinun tarpeesi ovat tärkeitä, muista se. Lapsillekin tekee ihan hyvää oppia, että he eivät ole joka asiassa maailman napoja.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:17"]Olet!
Mulla on sisarus ja lapsuuden kodissa oli 2 makuuhuonetta. Ei saatu omia huoneita, muissa perheissä olisi ollut itsestnselvyys omat huonet.
Isä tupakoi, mutta ei antanut rAhaa kivoihin juttuihin.
Esim. Ratsastusta en voinut harrrastAa köyhyyden takia.
Jotkut kamat oli halvinta mahdollista. Rumia halpiskopioleluja. Mut lyötiin maahan ja mulle näytettiin mun arvo jo lapsena. Sukulaisetkin oli saitureita, niiltä en saanut mitään kivaa. Halusin barbien, sain ehkä värityskirjan!
Ehkä se on joku biologinen juttu, että muiden lapsiin ei haluta panostaa.
[/quote]
Isä makasi sohvalla j käski kehitellä itselle tekemistä. Äiti hoki koko ajan että hän saa kohta hermoromahduksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saatan toisinaan asettaa oman edun edelle arjessa. Toisaalta lasten etu menee tärkeimmissä asioissa edelle. Muutin olohuoneeseen nukkumaan, jotta teini saisi yksityisyyttä oman huoneen kautta, en ota random ukkoja pyörimään kotiimme, vaan annan lasten olla omassa kodissaan
pääasemassa jne.
Hyvä balanssi.
Meillä tehdään samoin ja minusta tämä on se oikea tapa. Lapset eivät todellakaan luule olevansa maailman napoja, koska perheen ulkopuolella he ovat kuin kaikki muutkin eikä heitä kohdella sen erityisemmin. Se, että perheessä lapset kuitenkin ovat etusijalla kasvattaa heidän itseluottamusta ja omanarvontuntoa, tietävät olevansa tärkeitä. Kunpa itsekin olisin lapsena ollut etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:17"]Olet! Mulla on sisarus ja lapsuuden kodissa oli 2 makuuhuonetta. Ei saatu omia huoneita, muissa perheissä olisi ollut itsestnselvyys omat huonet. Isä tupakoi, mutta ei antanut rAhaa kivoihin juttuihin. Esim. Ratsastusta en voinut harrrastAa köyhyyden takia. Jotkut kamat oli halvinta mahdollista. Rumia halpiskopioleluja. Mut lyötiin maahan ja mulle näytettiin mun arvo jo lapsena. Sukulaisetkin oli saitureita, niiltä en saanut mitään kivaa. Halusin barbien, sain ehkä värityskirjan! Ehkä se on joku biologinen juttu, että muiden lapsiin ei haluta panostaa. [/quote] Isä makasi sohvalla j käski kehitellä itselle tekemistä. Äiti hoki koko ajan että hän saa kohta hermoromahduksen.
[/quote]
Äidillä ja isilläkin oli varmaan yhteinen huone, vaikka asumisenne kustansivat?
No et ole ainoa. Minä olen varmaan jonkun mielestä liiankin uhrautuvat äiti, mutta ei voi mitään. Tämä on minun tapani olla äiti. Lapset ovat minulle tärkeintä ja rakkainta maailmassa, miksi se ei näkyisi valinnoissani? En minä silti mikään kynnysmatto ole tai koe, ettei minulla olisi muuta elämää kuin lapseni. On toki: harrastuksia, mukava työpaikka, ystäviä. Mutta jos valita pitää, niin lapset ovat aina etusijalla. Ja se on mielestäni ihan luonnollistakin.
en nyt muuhun ota kantaa, mutta meillä ruoka jaetaan tasan kaikkien halukkaiden kesken jos sitä on niin vähän ettei kaikille riitä lautasta täyteen. Korkeintaan jämäpäivinä lapsi saa valita ekana päältä lempiruokansa ja miehen kanssa jaetaan muut. Tänäaamuna lapsi jäi ilman kirsikoita, oli syönyt niitä eilen jo 2/3 pussillista yksinään ja iltapalalla sanoin että ottaa muuta, loput kirsikat on äidin.... Lapseni ei todellakaan ole maailman napa, ei edes minun maailmani napa, mutta tasavertaisen osuuden perheen yhteisestä hän toki saa, myös kotitöistä.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 10:33"]
Hirttäisit itsesi, jotta lapsesi saisin sisäelimesi? Okei. Entä ne muut lapset, jotka jäävät ilman äitiä?
On ihan tervettä ja järkevää laittaa lapset edelle tietyssä määrin, varsinkin kun he ovat pieniä. Esim. että antaa syötävää tai juotavaa ensin, tuohan nyt on pelkästään arjen sujuvuutta. Ja kyllä isompiakin valintoja voi tehdä lapsen etua silmälläpitäen, tietenkin. Sen sijaan mielestäni ei ole tervettä uhrata itseään ja parisuhdettaan lapsille ihan kokonaan. Hekin itsenäistyvät ja muuttavat joskus pois kotoa, liika uhrautuminen kostautuu riippuvuudella sitten myöhemmin. Sinäkin ap olet arvokas ihan itsenäsi, vaikka olisit lapsetonkin. Myös sinun tarpeesi ovat tärkeitä, muista se. Lapsillekin tekee ihan hyvää oppia, että he eivät ole joka asiassa maailman napoja.
[/quote]
Kyllä sitä lapsettomat aika usein saa kuulla olevansa arvottomia/hyödyttömiä.
m41
Joo, olet ihan varmasti AINOA joka asettaa lapset etusijalle. Kaikki muut ovat itsekkäitä sikoja, joiden lapset kuolevat koska niistä ei pidetä huolta. (Muistathan sitten kutsua ajoissa hirttäjäisiisi ambulanssimiehet paikalle, muutaman tunnin päästä olet niin matoinen etteivät sisäelimesi kelpaa kellekään.)
Musta tuntuu että sun lisäksi xenian ja alexa dagmarin äiti on asettanut lapset etusijalle. Ja mff-lauran. Harmi että
Laura vaan kuoli.