Kummipyynnöt - tai pyytämättä jättämiset, ovatko loukanneet sinua tai teitä?

Meillä on monenlaista kummikokemusta. Esim miehen veljen kaikki 3 lasta ovat meidän molempien kummilapsia. Harvemmin kai samaan perheseen useamman kummiksi "joutuu" mutta eipä tuo haittaa kun läheisiä ollaan joka tapauksessa

 Minun parhaan ystäväni lapsi on minun kummilapseni ja miehellä on myös oma kummilapsensa parhaan ystävänsä lapsi. Tämäkin enemmän kuin ok

Joitain kertoja ollaan myös kieltäydytty kummiudesta koska en ole kokenut että ollaan niin läheisiä muutenkaan, enkä usko että kummius sitä muuttaisi

Mulla taas päinvastainen kokemus, että läheinen ei pyydä kummiksi. Olo on sellainen, että en haluaisi - kehtaisi edes mennä ristiäisiin jossa kaikki kyselevät ja ihmettelevät. Syytä en tiedä miksen kelvannut. Siskoni siis pyysi ihan muita ihmisiä, minulla ei omia lapsia :( Pahalta tuntuu.

Ja teille vanhemmat: miksi jätitte jotkut hyvät ja läheiset pyytämättä tietäen että varmasti pahoittavat mielensä? Jotkut käytöstavat olisi hyvä olla. 

En loukkaantunut, että meitä pyydettiin. Toivottavasti kysyjätkään eivät loukkaantuneet kieltäytymisestämme.

Minulla sama tilanne kuin nro 3. En ole kelvannut sisareni kolmelle lapselle kummiksi, mutta muuten apuni on kyllä kelvannut. Tulee mieleen, että yritetäänkö tässä jotenkin maksimoida hyöty. Sisarus ostaa lahjoja muutenkin. Minulle tämä on vaikea asia.

3 ja 6: Joskus on tapana jättää sisarukset pyytämättä kummeiksi, sillä he ovat kuitenkin mukana lasten elämässä täteinä ja setinä. Voisiko olla, että esimerkiksi siskojenne miehen puolelta tulee tällainen tapa?

Me ollaan pyydetty kummeiksi parhaita ystäviä, ei kummankaan sisaruksia. Tämä siitä syystä, että tahdon lapsen elämään mahdollisimman paljon välittäviä aikuisia ja tädit ja sedät ovat jo valmiiksi mukana lapsen elämässä. Emme odota kummien lahjojan lasta mitenkään erityisesti ja tätien ja setien ei tarvitse ostaa mitään, kummienkaan ei ole pakko. Tärkeintä olisi että kummit olisivat lapsesta kiinnostuneita ja viettäisivät hänen kanssaan aikaa sitten kun lapsi on isompi. 

Me emme ole pyytäneet sisaruksia. Yksi syy on se, että meillä on enemmän lapsia kuin sisaruksia yhteensä, joten tilanne ei olisi lasten kannalta tasa-arvoinen. Toinen syy on se, että olemme kristittyjä, ja halusimme kummit, joille nämä asiat ovat myös tärkeitä. Kaikki sisarukset eivät olisi olleet samalla viivalla tässä, emmekä halunneet syrjiä heistä ketään.

Miehen isä oli kuulemma puhunut, että miehen siskosta olisi pitänyt tehdä kummi, mutta minusta tuollaista ei pidä kenenkään mennä puhumaan. Tädit ja sedät ovat muutenkin tärkeitä, ei siihen kummiutta enää tarvita.

Me emme onneksi kuulu kirkkoon, joten olemme vedonneet siihen kysyttäessä. Emme usko, joten tuntuisi oudolta olla kummikaan.

Myöskään emme kastaneet lasta kirkkoon, joten hänelläkään ei kummeja ole. Saa päättää uskonasioista ihan itse myöhemmin kunhan on sen ikäinen että osaa itse päättää.

Ihmettelin miksi serkku pyysi toiseksi kummiksi seonneen tätimme tyttären.Tuo tytär oli ollut mukana auttamassa kun kävivät varkaissa perikunnan talossa.Minua ei olisi voinut kummiksi pyytää kun en kuulu kirkkoon(koko lapsuus vietetty tiiviisti serkun kanssa yhdessä),mutta silti ihmettelen eikö joku hyvä ystävä olisi kelvannut.Voi olla että serkulta on pimitetty tietoja tädin sekoamisesta,koska alkusekoiluvuosina täti haukkui ja häiriköi serkun äitiä mutta serkun kanssa yritti käydä hyvää pataa juttelemassa.Jos joku haukkuisi omaa äitiäni yhtä pahasti,en todellakaan olisi sellaisen perheen kanssa tekemisissä.