Lue keskustelun säännöt.
Ylioppilas! Kysymys sinulle
22.05.2015 |
Olen huomannut, että täällä pk-seudulla ylioppilailla on tapana "pitää" monta välivuotta lukion jälkeen, koska opiskelupaikkaa on hyvin vaikea saada tämän alueen yliopistoista ja ammattikorkeakouluista.
Siinä missä pienten kylien tuttavani samassa tilanteessa hakevat toiselle puolelle Suomea jonnekin Kajaanin ammattikorkeaan tms tai jättävät opiskeluhaaveet sikseen, pääkaupunkiseutulaiset valitsevat yo-pohjaisen amiksen "varavaihtoehtona".
Tässä tulee kysymys: Lähtisitkö mielummin aivan toiselle puolelle Suomea opiskelemaan vai menisit kotiseutusi amikseen yo-pohjaiselle linjalle? Ja kuinka monta välivuotta olisi sinulle liikaa, siis jos hakisit opiskelemaan "unelmiesi alaa"?
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 09:28"]
No en lähtis jonnekin kemiin tms. vuosikausiksi!
Opiskelen yo-pohjaiseksi lähihoitajaksi Helsingissä, koska nostan hakupisteitäni amk:ta varten. Lukion keskiarvoni kun on liian alhainen pääsykoekutsun saamiseksi Metropoliasta. Aika moni tekee näin!
[/quote]
Sama täällä, sosionomiksi haluaisin. Hieman kyllä ärsyttää, että huonommin lukiossa pärjännyt kaverini pääsi jonnekin Poriin opiskelemaan sosionomiksi, koska sinne pääsi alhaisemmilla pisteillä -.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas kerta toden sanoi, kun hain yliopistoon erästä suosittua alaa opiskelemaan. Neljättä kertaa en ois varmaan jaksanut hakea, vaan olisin lähtenyt esim. Skotlantiin opiskelemaan samaa alaa, sinne kun pääsisi pelkällä lukiotodistuksella ja motivaatiokirjeellä.
minä pidin monta välivuotta, mutta en tuosta syystä vaan ihmispelon takia. sitten menin suoraan töihin.
Hain ammattikorkeaan varmaan 5-6 kertaa (koska sinne voi hakea 2x vuodessa), mutta en päässyt. Sitten päätin hakea yliopistoon ja pääsin ensi yrityksellä, onneksi.
Ja ei, en harkinnut jotain maakunta-amk:ta, vaikka kaikki sitä minulle hokivat, että pitäisi tasoa laskea.
Mä olen pk-seutulaisena ratkaissut tän hienosti niin, että olen lasten kanssa kotona kunnes pääsen AMK:hon opiskelmaan kätilöksi. Mikään muu ala ei vaan kiinnosta, töihin menen kyllä väliaikaisesti jos muutamassa vuodessa en kouluun pääse. Mieheni käy vakityössä, joten mitään yhteiskunna elättejä ei olla, vaikka toinen lapsi onkin tulossa nyt kun olen (jonkun mielestä vasta) 21 v. Mulla ei siis ole mikään kiire kouluun, koska yhdessä miehen kanssa ollaan järjestelystä näin sovittu.
Luuhasin lukiossa pari ylimääräistä vuotta terveysongelmien vuoksi, nyt olen terve ja ensi syksynä olisi tarkoitus aloittaa pääsykoerumba. Skeptisesti olen varautunut yrittämään useamman kerran vaikka motivaatio on korkea ja arvosanat hyvät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin heti lakkiaisten jälkeen naimisiin ja perustimme perheen nuorena. Mies on vähän vanhempi ja on ollut koko ajan vakituisessa työssä. Hain kahdeksana keväänä opiskelemaan, mutten päässyt mihinkään. Neljä lasta syntyi noina vuosina. Ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä siinä tilanteessa mihinkään Kajaanin ammattikorkeakouluun, koska perhe ja erityisesti miehen työpaikka oli täällä Helsingissä.
Jos olisin saanut opiskelupaikan, olisin opiskellut lasten lomassa ja valmistunut vuosikausia aiemmin - olisin päässyt työelämään vuosikausia aiemmin. Pääsin siis vasta kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen, mutta opiskelin sitten itseni maisteriksi neljässä vuodessa erinomaisin arvosanoin. Olin opiskellut avoimessa yliopistossa kotiäitivuosien aikana, joten sain perus- ja sivuaineopintoja heti kättelyssä liitettyä tutkintoon, myös vapaavalintaisia. Gradun tein valmiiksi miehen kesäloman aikana.
Valmistuin kolme vuotta sitten ja sain heti vakituisen työpaikan. Kaikki siis oikein hyvin, mutta olisin hirveän mielelläni halunnut valmistua ja päästä töihin paljon aiemmin.
Eipä olisi tullut lähdettyä johonkin Joensuuhun tai Imatralle. Pidin yhden välivuoden, lähdin opiskelemaan yo-pohjaiselle merkonomiksi, ja se yksi vuosi teki sen että pääsin taas opiskelufiilikseen. Seuraavana keväänä pääsin amkiin Helsinkiin, mutta päätin kuitenkin tehdä tutkinnon loppuun. No, tuli tällä kertaa käytyä koulu hyvin, jonka jälkeen pystyin käytännössä valitsemaan, minne menen opiskelemaan. Sen jälkeen hain vielä yliopistoon ja pääsin. Kohta olen maisteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yo-pohjaiselle menin lukion jälkeen, mutta sille tielle jäin. Hain lastentarhanopettajaksi neljänä keväänä ja sinä aikana opiskelin myös lähihoitajaksi.
Haluaisin vieläkin opettajaksi, mutta ainakin toistaiseksi kehityn lastenhoitajana työskentelyyn. Ymmärryksen ja tietomäärän lisääminen olisi minulle tärkeää, koska haluan lapsille vain parasta. Toisaalta ajattelen, että olen "laadukas lastenhoitaja", koska olen mm. suorittanut avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopinnot ja yleensähän lastenhoitajat ovat vähän yksinkertaisia...
No en lähtis jonnekin kemiin tms. vuosikausiksi!
Opiskelen yo-pohjaiseksi lähihoitajaksi Helsingissä, koska nostan hakupisteitäni amk:ta varten. Lukion keskiarvoni kun on liian alhainen pääsykoekutsun saamiseksi Metropoliasta. Aika moni tekee näin!