Kyllästyttää kuunnella omien vanhempien avio-ongelmia

onko muilla vastaavia ongelmia?

Tapaan äitiäni kerran viikossa. Meillä on hyvät välit ja mielelläni hänen huoliaankin kuuntelen, mutta viimeisten parin vuoden ajan hän ei ole sanonut mitään hyvää nykyisestä puolisostaan. Hieman alkkis, perusmukava duunarimies, mutta kuten tuollaiset 50-luvun jässikät ajattelee, niin nainen hoitaa kotityöt, kauppahommat jne. Ei siis auta yhtään, ei osaa huomioida merkkipäiviä, ei tykkää käydä missään (kotona kivempi kaljotella?)...

en siis ymmärrä, että miksi minun äitini ei sitten vaan eroa, jos elämä on niin vaikeaa yhdessä? Alan olla kurkkuani myöden täynnä joka viikkoista marisemista siitä, että milloin on riidelty ja milloin mökötetään. Minulle siis aivan sama mitä tekevät, mutta tämä terapeuttina olo väsyttää! He ovat olleet yhdessä noin 15 vuotta.

mitä pitäisi äidille sanoa?