Te joilla ollut ihana, pitkä suhde ennen lasten hankkimista

Ei niitä tarvitsekaan tehdä. Simple is that.

Tosin, jos haluatkin lapsia, bookmarkkaa aloituksesi ja lue se, kun onnenkyyneleet virtaavat siitä, miten voit rakastaa tuota lasta enemmän kuin mitään muuta niin tunnet silloin olosi hiukan....no....

Me alettiin puhua lapsista siinä kohtaa kun kotona oleilu oli kivampaa kun baarissa riekkuminen. Nykyisin käydään kerran vuodessa jollain festarilla, muuten reissataan ja ollaan perheenä.

Lapsi tuli elämään ihan sujuvasti. Pikkulapsiaikana parisuhde jää taka-alalle, ja sitten se lapsi onkin jo koululainen eikä kaipaa ihan jatkuvaa läsnäoloa vanhemmiltaan vaan juoksee pihalla kavereiden kanssa.

Ap:n kannattaa miettiä kysymystä siltä kannalta miten itse ja mies suhtautuu lapsiin... jaksaako leikkiä, hoitaa ja järjetää asioita, siivota samaa sotkua kerta toisensa jälkeen, tuleeko kotityöt tehtyä tasapuolisesti ja mitä tapahtuu kun ei ole viikkoon nukkunut 2h pidempää pätkää.... Vauva on täynnä keskustelua, ei muuta kuin hakemaan niitä ja miettimään omalle kohdalle.

Huonosti. Miksi korjata sellaista mikä ei ole rikki.

No, meillä meni viidentoista vuoden yhdessäolon jälkeen suhde ihan metsään. Mies ei sopeutunut lapsiperhearkeen vaan elämää tahditti viina, laulu ja vieraat naiset. Sen seurauksena en jaksanut oikein huomioida häntä puolisona (itse tosin olin hänelle lasten ja kodinhoitokone raha-automaatilla), joten mies aloitti sivusuhteen.

Ero tuli.

Miten hyvin miehesi suhtautuu muutoksiin elämässä?

Olimme yhdessä kahdeksan vuotta ennen kuin esikoinen syntyi. Omaa lastaan rakastaa enemmän kuin omaa puolisoaan ja seuraavaa lasta ihan yhtä paljon kuin ekaakin. Ei se rakkaus ole ehtyvä luonnonvara. Tietenkin vauva- ja pikkulapsiaika koettelee suhdetta mutta lapset kasvavat nopeasti. Ketään en antaisi pois perheestäni, en miestä kuin lastakaan.

Ei ehkä kannata lasta "hankkia".. Tunteesi on vahvempi kuin minulla aikanaan oli. Meidän elämään lapset ovat sujahtanut ihan ok. Muistelemme usein menneitä kahdenkeskisiä aikoja ja välillä, kun elämä lasten kanssa on ihan paskaa, kadun hetkittäin valintamme.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:01"]No, meillä meni viidentoista vuoden yhdessäolon jälkeen suhde ihan metsään. Mies ei sopeutunut lapsiperhearkeen vaan elämää tahditti viina, laulu ja vieraat naiset. Sen seurauksena en jaksanut oikein huomioida häntä puolisona (itse tosin olin hänelle lasten ja kodinhoitokone raha-automaatilla), joten mies aloitti sivusuhteen.

Ero tuli.

Miten hyvin miehesi suhtautuu muutoksiin elämässä?
[/quote]
Kiitos kysymästä. Mieheni rakastaa muutosta ja uusia asioita. Häntä kalvaa eniten rutinoituminen ja tilanteet jossa asiat eivät muutu pitkiin aikoihin. Juuri noista syistä hän esimerkiksi pyrkii töissään monipuolistamaan osaamistaan ja kotona haluaa uudistaa kodin sisustusta. Ulkomailla lomailua hän haluaa harrastaa vähintään kerran vuodessa ja aina ihan uuteen paikkaan.

Oltiin miehen kanssa yhdessä 10 vuotta ennenkuin lapsia tuli.Ollaan oltu yhessä ihan teinistä joten ollaan kasvettu yhteen.Kyllä noi lapset on ollut meidä elämä suola ja ihmeteltiin että mitä tehtiin ennen tätä,oltas varmaan todella onnettomia jos ei lapsia olisi tullut.Se on tietysti elämän tyylistäkin kiinni,mentiin ja reuhuttiin tarpeeksemme ja sitten tuli aika rauhoittua.

Lapset on hitsanneet meidät yhteen ja olaan edelleen onnellisia ja rakastuneita.Mutta meille se tunne että nyt ne lapset sais tulla tuli ihan luonnostaan.Ei sitä tarvinnut miettiä.

Keretään sitten myöhemmin taas oleen vaan yhdessä ja matkustelemaan ja nauttimaan toisenlaisesta elämästä.Nyt rakastetaan lapsiamme ja toisiamme ja elämää tässä hässäkässä.:)

Lapsi kun tuli ei miestä tarvita enään kuin elättäjänä,akka elää kuin olisi lapsen kanssa kahdestaan,mutta silti joudun lapsen kanssa olemaan iltavuorot,aamuvuoroissa viemään tarhaan,viikonloppuna kun akalla työtä.
seksistä voi vain haaveilla naapurin pirkon kanssa.
ja parasta kaikessa on etten ikinä pääse täysin eroon akasta vaikka heittäisin sen pihalle.
+10v oltiin yhdessä ennen lasta.