Lue keskustelun säännöt.
Lukiolaistytön vaikeudet
21.05.2015 |
Mä olen 18-vuotias lukiolaistyttö. Käyn koulua eri paikkakunnalla kuin asun. Ainoa kaverini on poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut kohta kaksi vuotta. En tapaa ketään ihmisiä, enkä edes viestittele kenellekään kännykällä/netissä. Ei sillä, etten muka haluaisi. Vaihdoin erityisluokalta (pre-IB) tavalliselle lukioluokalle viime vuonna ja kaikki vähäisetkin kaverit jäivät.
Mulla on vakava syömishäiriö ja sen seurauksena myös vaikea masennus. Mun elämä pyörii syömishäiriön ympärillä enkä mä enää jaksa. Mun perhe kärsii, mä kärsin. Mä haluan parantua ja oon kahlannut päiväosastot ja yleissairaalapsykiatriset läpi tämän nelivuotisen sairastamisen aikana. Mun painoindeksi on tällä hetkellä 14, luuntiheysmittauksessa ilmeni osteopeniaa ja sydänoireet on kamalat. Fyysisistä oireista saisi muutenkin muutamasivuisen listan luotua. Mutta mä en osaa syödä. Sairaalassa syöminen on onnistunut, mutta muutaman viikon jälkeen mun kontrolli on pettänyt ja oksentaminen on jatkunut (automaattisesti nykyään pystyn oksentamaan milloin haluan).
En syö masennuslääkkeitä, ainoastaan mirtazapiinia univaikeuksiin tarvittaessa. Mä en kestä. Mäenkestäenää. Mä haluan luovuttaa. Muutaman kerran olen teholle joutunut itsemurhayrityksistä pari vuotta sitten, enkä halua uudestaan. Kolmivuotisen viiltelyn sain lopetettua täksi vuodeksi, kunnes äsken sorruin siihenkin.
Lukio menee niin ja näin. Kyllä ne arvosanat kasin ja ysin pintaa ovat, mutta neljässä vuodessa sairastelun takia joudun sen suorittamaan. Lukion ohella pakotan itseni työskentelemään ja ohjaamaan lasten kerhoa, eli täysin erakoitunut en ole. Elän kaksoiselämää.
Mä olen epäonnistunut paskiainen. Saanko mä vain luovuttaa...
Kommentit (8)
Älä luovuta eli siis et saa. Tarvitset yksinäisyyden sijaan jotain uutta. Se, mitä ajattelet itsestäsi ja mitä tunteita sinulla on, riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mitä teet. Tarvitset siis sellaista (uutta) tekemistä, josta tykkäät tosi paljon, ehkä tapaat uusia ihmisiäkin. Se muuttaa tunteitasi. Hienoa, että palvelet lapsia ja teet töitä. Se on tärkeää, mutta tarvitset sen lisäksi tekemistä, joka on tavallaan sua itseäsi palvelevaa. Onko jotain, mistä erityisesti pitäisit tai mistä haaveilet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 22:41"]
Älä luovuta eli siis et saa. Tarvitset yksinäisyyden sijaan jotain uutta. Se, mitä ajattelet itsestäsi ja mitä tunteita sinulla on, riippuu suurimmaksi osaksi siitä, mitä teet. Tarvitset siis sellaista (uutta) tekemistä, josta tykkäät tosi paljon, ehkä tapaat uusia ihmisiäkin. Se muuttaa tunteitasi. Hienoa, että palvelet lapsia ja teet töitä. Se on tärkeää, mutta tarvitset sen lisäksi tekemistä, joka on tavallaan sua itseäsi palvelevaa. Onko jotain, mistä erityisesti pitäisit tai mistä haaveilet?
[/quote]
Pidän eläimistä, ja lukion ohella tekemä työni liittyykin eläimiin. Mulla on myös itselläni paljon eläimiä kotona. Mä en edes tiedä enää, mistä mä pidän. Harrastukset ovat jääneet sairastumisen takia, enkä ole koskaan käynyt bileissä tai edes maistanut alkoholia. Tuntuu, että olen jäänyt niin monesta paitsi. Vanhojen tanssitkin oli ja meni, mä vietin sen ajan sairaalassa.
Hei sinä nuori nainen! Sinulla on koko elämä edessäsi. Sinä selviät tästä, et saa luovuttaa. Mikään ei ole tärkeämpää kuin se että saat itsesi kuntoon. Toivon sinulle voimia koko sydämestäni.
MUAHAHAHAHHAHHAHHA
ihhahhaaa
oon outo :)))))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhojen tansseja yms. ei kannata surra. Elämä on oikeasti enemmän... Sun kandee varmaan kokeilla jotain harrastusta tms., jopa yllättävänkin erilaista tai sitten eläimiin liittyvää. Kokeilemalla jotain tai useitakin opit itsestäsi lisää ja opit tietämään, mistä pidät ja mikä sinut sytyttää. Se, että opit tuntemaan itseäsi, vaikka senkin, mistä ET pidä, kohottaa itsetuntoasi. Mieti myös, miten voit olla hellä itsellesi ja miten voit rakastaa itseäsi. Älä aseta liian isoja vaatimuksia itsellesi, vaan pidä tavoitteet realistisina ja kohtuullisina. Askel ja tavoite kerrallaan eteenpäin, se on mielekästä.
Laita vaikka paperille tavoitteitasi, jos tykkäät ilmaista itseäsi kirjallisesti (ainakin tällä palstalla kynänkäyttösi on sujuvaa :) viikko kerrallaan: "Tällä viikolla tavoitteeni on...". Sen ei tarvitse olla mikään ihmeellinen iso asia - jotain, minkä voit saavuttaa jopa helpostikin. Kun huomaat, että pystyt pysymään tavoitteissasi, se kohottaa HUIMASTI itsetuntoasi. Alkaa tuntua siltä, että eteenpäin mennään ja vähitellen, askel kerrallaan, mikä vain asia voi muuttua.
Älä luovuta! Kyllä sä vielä ylös kömmit.