Vauva 4kk ja masentunut (?) äiti

Jätä vauva hetkeksi miehellesi, käy suihkussa, syö ja ulkoile. Ei neuvolasta automaattisesti mitään lasuja tehdä, kyllä siellä voi omasta jaksamisesta puhua. Ja minusta kyllä kannattaa puhua, ettet jää yksin uupumuksesi kanssa. Voimia ja rohkeutta avun hankkimiseen :)

Ei masennus ole syy lasuille, mutta puhumasta kieltäytyminen on este avulle! Tilanteesi on ihan ymmärrettävä, ei siinä ole mitään hävettävää jos voimat loppuu! Kehottaisin kuitenkin puhumaan asiasta neuvolassa, huomaat että jo se, että saat puhua oikeille ihmisille auttaa kummasti. Useimissa neuvoloissakin on omat psyk.sairaanhoitajat joille voi ihan rohkeasti käydä puhumassa, käyt vaikka "kerran oksentamassa kaiken ulos" tai niin usein kun tarvitset. Tsemppiä ❤

No ei todellakaan tehdä lasua äidin mahdollisen masennuksen takia! Me saimme kotiapua neuvolan kautta kun kerroin väsymyksestäni, se auttoi jaksamaan pahimman yli kun tiesi, että kohta saa taas pari tuntia omaa aikaa/aikaa siivota/mitä vaan.

Pyydä neuvolasta apua. Pitäsisi saada perhetyötä tms ihan ilman lasuasiakkuuttakin. Apua arkeen, jotta jaksaisit vauvan kanssa ja keskusteluapua.

Onko varma ettei mitään lasumerkintöjä tule? Olen alalla jolla sellaiset vahingoittaisivat. En poliitikko, mutta kuitenkin hieman vastaava..

Olisi kyllä kiva saada vaikka ikkunat pestä. Mitä seuraa tuosta kotiavun pyytämisestä?. Puhua en uskalla, minulla on yksi masennus 10 vuoden takaa opiskeluajoilta ja tyhmänä täytin rehellisesti neuvolan laput joten on "kyylätty" olo jo sen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:07"]

Onko varma ettei mitään lasumerkintöjä tule? Olen alalla jolla sellaiset vahingoittaisivat. En poliitikko, mutta kuitenkin hieman vastaava.. Olisi kyllä kiva saada vaikka ikkunat pestä. Mitä seuraa tuosta kotiavun pyytämisestä?. Puhua en uskalla, minulla on yksi masennus 10 vuoden takaa opiskeluajoilta ja tyhmänä täytin rehellisesti neuvolan laput joten on "kyylätty" olo jo sen vuoksi.

[/quote]

Ei tule, tai ei ainakaan meille mitään tullut. T. 4

Minulla ihan samanlainen tilanne. Olen järkeillyt etten ole masentunut, väsynyt vain kaikkeen heräämiseen ja oman ajan puutteeseen. Silloin kun on ns vapaa-aikaa, joko minä tai mies ollaan yksin vauvan kanssa ja toinen remontoi. Yhdessä oloa ei ole nimeksikään. Koko elämä on muuttunut. Ratkaisuksi ainoa asia mitä vaadin itseltäni on parin tunnin hyvä mieli päivässä. Jos pitää levätä niin lepään. Ehdin pyykätä kun remontti on valmis. En vaadi itseltäni enää mitään suoritusta. Koitan vain olla onnellinen ihanasta vauvasta. Seinään tuijottamisen tarve on vähentynyt :) tsemppiä! Laske rimaa ja itke jos itkettää!

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:07"]Onko varma ettei mitään lasumerkintöjä tule? Olen alalla jolla sellaiset vahingoittaisivat. En poliitikko, mutta kuitenkin hieman vastaava..

Olisi kyllä kiva saada vaikka ikkunat pestä. Mitä seuraa tuosta kotiavun pyytämisestä?. Puhua en uskalla, minulla on yksi masennus 10 vuoden takaa opiskeluajoilta ja tyhmänä täytin rehellisesti neuvolan laput joten on "kyylätty" olo jo sen vuoksi.
[/quote]
Voi ystävä, ei se ole kyyläämistä, sehän on huolenpitoa! Toki se voi tuntua ikävältä ja jos on vähänkin mieli maassa voi tuntua että sinua kyylätään, mutta usko pois, se on ollut vain sinua varten ja sinun parhaaksi.

Ehdottomasti voit puhua neuvolassa asiasta. Et arvaakaan miten tavallista tuo on, ne ovat kuulleet pahempaakin ja osaavat kyllä auttaa. Neuvolapsykologit ja varhainen tuki on olemasssa juuri tätä varten. Sinulla on OIKEUS hakea ja saada apua! Voimia!

Kiitos teille vastaajat. Tuntuu vain että oma vika, mitäs olet masentunut. Mutta kai tämä tästä. Pakotin itseni ulos vauvan kanssa ja 45min se ihmetteli metsää, nyt nukahti :) Tuo pieni ansaitsisi kyllä jaksavan äidin.

Voit myös itse ostaa kodinhoito ja vaikka lapsenhoito palveluita ilman että sinun pitäisi olla yhteydessä muihin kuin kyseisiin firmoihin, jotka kyseisiä palveluita tarjoavat.

Muista myös olla itsellesi armollinen. Älä soimaa itseäsi asioista joita et saanut aikaiseksi tehdä, vaan iloitse asioista joita sait. Välillä tulee sellaisia fiiliksiä että "Hyi minua kun en ole saanut mitään aikaiseksi" vaikka sitä olisi touhunnut kuinka. Se on ihan normaalia, vaikkei pidemmän päälle kovin terveellistä, mutta siitäkin pääsee eroon :)