Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa poikaystävälle syömishäiriöstä?
24.06.2015 |
Otsikossa se kysymys näkyykin. Olen nyt sairastanut pari vuotta ajoittaista syömishäiriötä joka tuntuu tulevan kausittain. Silloin kun elämä hymyilee, jää neuroottisuus ruoan suhteen taka-alalle, mutta vastoinkäymisten aikana yritän saada kontrollin elämästä säätelemällä syömisiäni ja oksentamalla. Ulkonäöstäni ei sitä näe, olen lievästi ylipainoinen mutta laihtunut n. 20 kg viimeisen vuoden aikana - mitä poikaystäväni ei tiedä.
Ajoittain tuntuu siltä että en kelpaa tälläisenä, mikä aiheuttaa sen, että saatan oksentaa pitkään kaikki syömiseni ulos. Hän ei ole sitä koskaan minulle sitä suoraan sanonut tai edes etäisesti vihjannut asiasta, mutta se tunne mikä salakavalasti hiipii on hirveä ja sitä on vaikea torjua. Olemme seurustelleet vasta muutaman kuukauden, ja olen kyennyt paljastamaan kaikki luurankoni kaapista tätä lukuunottamatta. Haluaisin kertoa hänelle rehellisesti, miltä tuntuu kun kaikki hänen eksänsä ovat olleet hoikempia kuin minä ja paljon kauniimpiakin. Se itseinhon määrä on käsittämätön kun annan itselleni hetkeksikään luvan ajatella asiaa. Mitä ihmettä hän näkee edes minussa?
Tiedostan hyvin että olen apua vailla. Se kynnys vaan on niin hirveän korkealla sitä hakea. Tämä on ollut minun salaisuuteni niin kauan, edes ystäväni eivät tiedä. Siksi varmaan avaudun tänne, koska olen anonyymi. Haluaisin vain olla terve.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Miten tästä pääsee eteenpäin?
Kommentit (7)
Veljen uusi tyttöystävä paljastui bulimikoksi kun sen kaapista löytyi yrjöpurkki. Veli olisi halunnut tukea syömishäiriöitynyttä naistaan mutta naisen itsetunto oli niin repaleinen että erohan siitä tuli ja ilmeisesti hänen syömishäiriönsä sai erosta aivan uutta potkua, hullujenhuoneellakin kävi pyörähtämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis kannattaa kertoa ASAP, säästyy aikaa ja vaivaa.
-3
Sehän siinä onkin, en tahdo seota ja olla parisuhteessa syömishäiriöni kanssa. Se on inhottava, ahdistava ja häiritsevä kolmas pyörä suhteessamme. Ajattelin että mitä jos kertoisin siitä itse, niin saisin siitä rohkeutta ja mahdollisesti myös kannustusta kertoa lääkärillekin? Mutta mitä jos hän pitääkin minua ihan sekopäänä?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:19"]
Sehän siinä onkin, en tahdo seota ja olla parisuhteessa syömishäiriöni kanssa. Se on inhottava, ahdistava ja häiritsevä kolmas pyörä suhteessamme. Ajattelin että mitä jos kertoisin siitä itse, niin saisin siitä rohkeutta ja mahdollisesti myös kannustusta kertoa lääkärillekin? Mutta mitä jos hän pitääkin minua ihan sekopäänä?
[/quote]
On toki olemassa riski että hän pitää sinua sekopäänä mutta eikös ole parempi että poikaystävän mielipide selviää mahd. aikaisessa vaiheessa, muuten hän voi tuntea itsensä petetyksi. Ja lääkärinpuoleen kannattaa ehdottomasti muutenkin kääntyä. Oletko varma että olet valmis seurustelemaan, tuossa syömishäiriössä on varmasti sinulle pureskeltavaa muutenkin.
-3
Jos hän pitää sinua sekopäänä, ei hän ole rakkautesi arvoinen. Voit ajatella niinkin, että poikaystäväsi reaktio kun kerrot sairaudesta, kertoo aika paljon hänestä ihmisenä, ja siitä voit päätellä aika paljon kannattaako suhdetta hänen kanssaan jatkaa. Suosittelen kyllä kertomaan, sillä syömishäiriöstä pääseminen ei ole mikään yhden päivän juttu ja hänen tukensa tulee olemaan tärkeää toipumisellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen, ymmärrän kyllä pointtisi. Itse koen olevani valmis parisuhteeseeni, silloin kun mörkö ei ole läsnä, en ole tuntenut koskaan oloani yhtä hyväksi ja kokonaiseksi kuin hänen seurassaan. Syömishäiriö ei häiritse jokapäiväistä elämääni, mutta nämä kaudet ovat pahoja ja niistä haluaisin eroon. Häpeän syömishäiriötäni, ja kysyin neuvoa miten siitä voi kertoa ylipäätänsä kenellekään.
☆
Seiskalle erityinen kiitos lohduttavasta viestistäsi!
Äh mobiili ja kappalejaot, anteeksi vaikealuettavuus.