Lue keskustelun säännöt.
akateeminen työtön
21.05.2015 |
Hei!
Olen tekemässä Mielenterveys-lehteen juttua akateemisesta työttömyydestä. Olisitko Sinä valmis kertomaan oman tarinasi siitä, minkälaista työttömyysaika on ollut - omalla nimellä ja kuvalla? Olisin kiitollinen sellaisesta kokemuksesta, jossa toivoa ei olisi vielä menetetty. Ota yhteyttä!
Päivi Rajamäki
040-5474882
Kommentit (10)
Ei oo varmaan helppo löytää. Kuka nyt haluaa lrhdessä kertoa että on tutkinut viisitoista vuotta puluja ja kas kummaa ku ei töitä löydy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:00"]
Ei oo varmaan helppo löytää. Kuka nyt haluaa lrhdessä kertoa että on tutkinut viisitoista vuotta puluja ja kas kummaa ku ei töitä löydy
[/quote]
:D Ei saatana miten tyhmä voikin joku olla!
En haluaisi että naamani olisi Mielenterveys-nimisessä lehdessä. Anteeksi vain. Kaiken lisäksi saattaisi paljastua, että olen lukenut Vauva-palstaa, kun Rajamäki haki täällä haastateltavaa. :D
Minä voisin ilmoittautua. Sivutoimena työttömyyden ohella toiminut eräiden mielenterveyspotilaiden tukihenkilönä (terveisiä tutuille). Minunkin mielenterveyteni voisi olla kyseenalainen, todisteena siitä vauvapalstariippuvuus. En ole yliopistoväkeä vaan elämäntapatyötön, joka on joutessaan aikansa kuluksi akateemisen tutkinnon hankkinut.
Uskotko, Päivi, että en ole silti menettänyt toivoani. Aloitan juuri uuden aineen opinnot, tavoitteena työllistyä.Ikää on jo 55.
Ps. On montakin syytä, miksi en halua kuvaani enkä nimeäni tämän asian yhteydessä mihinkään lehteen.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:12"]
En haluaisi että naamani olisi Mielenterveys-nimisessä lehdessä. Anteeksi vain. Kaiken lisäksi saattaisi paljastua, että olen lukenut Vauva-palstaa, kun Rajamäki haki täällä haastateltavaa. :D
[/quote]
Ai saatana...hullujen lehdessä salattu av-mammuus läväytettynä kaikille esiin, ei, ei...pitää nämä jonkinlaiset kulissit pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Päivi!
Olen hieman huolissani asetelmasta, jossa mainostetaan ettei akateeminen työttömyys olisi mitenkään ongelmallista. Onko tosiaan tarkoituksenmukaista etsimällä etsiä esimerkkejä, joissa toivo ei ole mennyt, kun todellisuudessa enemmistöllä työttömistä on ihan oikea hätä? Monet tuntevat olevansa yksin sen kokemuksen kanssa ja olisi varmasti mukavaa edes joskus nähdä ja kuulla että joku muukin tuntee samoin. Erityisen ongelmallista on, jos tämä lehdessä välittyvä toivon tunne perustuu esimerkiksi alanvaihtoon, joka ei suurimmalle osalle tukikuukautensa käyttäneistä korkeakoulutetuista ole enää mahdollista.
Toivottavasti löydät jonkun, joka osaa välittää myös ne negatiiviset tunteet ja säilyttää positiivisen mielenalan vaikkei välitöntä ratkaisua ole näköpiirissä. Sellainen juttu varmaan kiinnostaisi lukijoitakin.
P.s. Monet akateemiset työttömät pitävät omalla nimellään blogia. Eikun googlettamaan!
Mikä siinä on kun ei enää huvita niinku ennen? Joo väsymystä on ajoittain mutta niinhän sitä on ollu aina ja silti on seksi maistunut.
Jotenki outoa miten mä koen epämiellyttävänä sitä kun mun rintoja kosketaan, en pidä suutelemisestakaan enää tai jos alapäätäni kosketaan sormin. Ainoa mikä joten kuten vielä käy on pelkkä sisään ulos yhdyntä joka kyllä johtaa orgasmiin.
Mutta en tajua tuota miksen enää kestä suutelua tai rintojen koskettelua.
Ja mihin se himo/kiihko on kadonnut???
En halua muita miehiä, eikä itsetyydytyskään enää innosta. En käytä hormonaalista ehkäisymenetelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on kun ei enää huvita niinku ennen? Joo väsymystä on ajoittain mutta niinhän sitä on ollu aina ja silti on seksi maistunut.
Jotenki outoa miten mä koen epämiellyttävänä sitä kun mun rintoja kosketaan, en pidä suutelemisestakaan enää tai jos alapäätäni kosketaan sormin. Ainoa mikä joten kuten vielä käy on pelkkä sisään ulos yhdyntä joka kyllä johtaa orgasmiin.
Mutta en tajua tuota miksen enää kestä suutelua tai rintojen koskettelua.
Ja mihin se himo/kiihko on kadonnut???
En halua muita miehiä, eikä itsetyydytyskään enää innosta. En käytä hormonaalista ehkäisymenetelmää.
Mikä siinä on kun ei enää huvita niinku ennen? Joo väsymystä on ajoittain mutta niinhän sitä on ollu aina ja silti on seksi maistunut.
Jotenki outoa miten mä koen epämiellyttävänä sitä kun mun rintoja kosketaan, en pidä suutelemisestakaan enää tai jos alapäätäni kosketaan sormin. Ainoa mikä joten kuten vielä käy on pelkkä sisään ulos yhdyntä joka kyllä johtaa orgasmiin.
Mutta en tajua tuota miksen enää kestä suutelua tai rintojen koskettelua.
Ja mihin se himo/kiihko on kadonnut???
En halua muita miehiä, eikä itsetyydytyskään enää innosta. En käytä hormonaalista ehkäisymenetelmää.
Hei vielä!
Tarkennus edelliseen viestiini. Olen hakemassa akateemisesti koulutettua työtöntä, en siis pelkästään yliopistoväkeä.
Päivi Rajamäki