Sairaanhoitajan opinnot, mikä niissä on rankkaa?

Harjoitteluja on myös paljon. Ei ole rankkaa, jos pystyy vaan opiskelemaan, mutta rankkuus tulee siinä vastaan, kun yrität opiskella ja samalla tehdä töitä niin paljon, että saat lainanlyhennytkset ym. maksettua.

ja johon ko. aineiden opettajat olivat niin hurahtaneita, etteivät tajunneet ettei kaikkia oikeasti kiinnosta. Tuo oli muutenkin ongelma, kun kaikki opettajat kuvitteli, että panostat juuri heidän aineeseensa ja joka opettajalta tippui hirveästi hommia...

mutta mä opiskelen semmoisessa PASKASSA amk:ssa, jossa mikään juttu ei toimi kunnolla: kursseille ei pääse, harjoitteluun ei pääse sinne minne haluaa, luennot menee päällekkäin, päiviin syntyy paljon hyppytunteja ja illat ovat välillä pitkiä. Se on sitten HELPOTUS kun pääsee harjoitteluun, kun ei tarvi stressata niitä kouluhommia.

NIIN teennäistä. Yritetään olla niin korkeakoulua että..Siinä sivussa sitten unohtuu, että käytännön ammattiin olemme opiskelemassa, ja ne hoitotieteen teoriat, SPSS-ohjelmat ym. voisi jättää hieman vähemmälle painotukselle.



Itse olen pohjakoulutkseltani lähihoitaja, käytännön työtä tehnyt lähes viisi vuotta, ennen jatkokoulutukseen hakeutumista. Voin sanoa, että tässä kahdessa vuodessa en ole oppinut MITÄÄN uutta, paitsi SPSS-ohjelman käyttöä. Tosin sitäkin heinkonlaisesti..;)



Aikuisryhmä on pelastus, koska koulua on muutamana päivänä viikossa.



Että silleen..

(olen kylläkin th), mutta nyt työelämässä minulla on todella rankkaa. Syy: inhoan sitä, että olen valinnut totaalisen väärän ammatin. Koska tuo vastenmielinen työ imee minusta kaikki mehut, en jaksa edes lukea mihinkään pääsykokeeseen kunnolla, ja sitten jään rannalle. :(

Ei siinä pysty kovin ammatillinen enää olemaan, yhden vielä kestäisi, mutta...

en usko, että työssä on mitään " yleistä" vastenmielisyyttä. Minä vain satuin saamaan soveltuvuuskokeesta kakkosen, joka siis on alin, jolla edes voi tulla hyväksytyksi. Olen kielellisesti suuntautunut, mutta aikoinani kuvittelin, että tykkäisin tästäkin. Nyt minua hiertää se, etten hakeutunut jonnekin kielisysteemiin opiskelemaan.

Minun persoonani ei myöskään ole paras mahdollinen th:n työhön, olen loppujen lopuksi aika epäsosiaalinen. Tai siis olen kyllä sosiaalinen, mutta oikeastaan vain tietynlaisten ihmisten kanssa.

-8-

ja parhaat pisteet matikasta jne. Silti vasta varasijalla sata ja risat. Aivan toisen alan kouluun pääsin eka yrittämällä sisään. Ehkä olis itse sunkin kannattanut miettiä mennäkö kouluun, johon ei ilmeisesti sovellu?

kuten jo kirjoitin, LUULIN, että viihtyisin tässäkin työssä. Opiskeluajan näet pidin siitä. Totuus näytti naamansa vasta, kun olin ollut työssä sellaiset vuoden päivät. En uskonut, että arvio kakkosineen olisi ollut oikea, koska oikein hinguin terkaksi silloin.

-8 ja 11-

pääsin siis puhtaasti lukion päättärin numeroilla sisään, mulla oli aika hyvä tokari.

Mutta vitutti kun päättötyölle pantiin aivan liikaa painoarvoa. Sen piti olla niin helkkarin tieteellinen. Muutenkin amk-koulutus oli tosi teoriapainotteinen ja kädentaitojen opiskelu koulussa jäi vähälle. Sit käytännön jaksolla oltiin sormi suussa kun ei osattu tehdä mitään. Meistä yritettiin vissiin vääntää jotain hoitotieteen maistereita kaikista...

meillä just AMK:ssa useimmat pitkän matikan kirjottaneet joutuvat menemään preppauskurssille matikan tasotestin jälkeen... vaikka kuinka ois hyviä arvosanoja saatu, ei niillä loppupeleissä tee yhtään mitään. lukio on muutenkin älyttömän turha.

Mutta pitikö teidän ostaa opiskeluaikana työpuku harjoitteluihin? Vai saako sen työpaikalta missä on harjoittelussa?

muuttuvat tyovuorot ja joidenkin ihmisten asenneongelmat. muuten opiskelu oli helppoa, joitakin tylsia ja turhia tunteja oli kylla aivan liikaa, kuten vuorovailutusta.



tyo se kuitenkin vasta kamalaa on, ala vaan ala opiskella, muutaman tyovuoden jalkeen haikailet kuitenkin kunnon tyota.

etta sitten muita aineita, kuten A&P ja pharmakologia oli aivan liian vahan. niita sita tyossa kuitenkin eniten tarvitsee. vuorovaikuttaa jokainen osaa, sita ei mielestani juuri voi opetella. alalle soveltumattomat pitaisi voi rankata pois jo paasykokeissa.

Suurin osa kursseista näytti paperilla tärkeiltä ja mielenkiintoisilta mutta todellisuudessa täyttä paskaa kun luennoitsija huono tms.

Työharjottelut mukavia kunhan vaan asennoituu siihen, että on vaan opiskelija. Ei kyllä mitenkään rankkaa ollut mun mielestä.

Äärimmäisen vaikea taito. En todellakaan ihmettele, jos sitä painotetaan paljon. Sisar hentovalkoisia harvemmin näkee. Ammattilainen taas osaa hallita itseään, kehon kieltään jne, koska hänet on siihen opetettu.

ja työelämässäkin oma jaksaminen näyttää riippuvan vähän erikoisalasta ja osastosta. Siinä yhdyn muitten mielipiteeseen että tieteellisyyttä oli ihan liikaa. Käytännön harjoittelua olisi saanut olla enemmän. Kouluissa on tosi paljon eroa ja mitä siellä opetetaan. Itse valmistuin " vaativasta" koulusta ja hyvin olen ainakin työllistynyt.

Lääketiede menee koko ajan eteenpäin, välillä sen melkein " tuntee" , ja sitä kautta myös hoitoala ja hoitotiede ja perässä jos meinaa pysyä, saa koko ajan etsiä uutta tietoa, kouluttauttua ja vielä omaksua se kaikki uusi työhönsä. Opiskelu on vasta alkua.... huoh...

Työelämä onkin sitten jo ihan toinen asia...

t. alanvaihto edessä