Tukholman syndroomaako?

Kaipaan miestä, joka jätti minut vuosikausien jälkeen, vaikka kohtelikin minua huonosti. En osaa kunnolla kiintyä muihin, vaikka tahtoisin? Mitä tehdä? Erosta jo aikaa kaksi vuotta ja edelleen ajattelen häntä päivittäin, vaikka pitäisi olla onnellinen, että hän lähti. Osaisiko joku asiantuntija sanoa jotain?