Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millon tämä eron sureminen loppuu?
14.05.2015 |
Ens kuussa tulee jo vuosi täyteen erosta, enkä minä vaan pääse siitä yli. Päivääkään ei mene etten ajattelis exää ja melkein joka yö näen unia exästä. Jäin tosi yksin kun exä jätti minut 16 vuoden yhteiselon jälkeen kun löysi toisen. Vuosi sitten suunniteltiin vielä lapsia yhdessä kunnes sitten kaikki muuttuikin ihan hetkessä. Aika kuulemma auttaa mutta miten jos ihminen jätetään ihan yksin? Ja kuin pitkään tässä olossa pitää vielä kitua? Seuraavat seitsemän vuottako vielä? Exä on jo viime vuoden lopulla mennyt naimisiinkin ja se vaan pahensi minun masennusta ja ahdistusta.
Kommentit (12)
Eikä täältäkään näköjään tukea ja apua heru :( Ei vissiin muilla oo eroista ja jätetyksi tulemisista kokemuksia? Ainut yksinäinen olen vissiin tässä maailmassa :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli oikeastaan varsinainen ongelmasi ei ehkä ole parisuhteen puute vaan yksinäisyys noin muuten? Oliko mies ainoa ystäväsikin? Mitä ystävillesi tapahtui parisuhteesi aikana? Miten niin sinut jätettin ihan yksin?
Ei tuo enää kyllä ole ihan normaalia vuoden jälkeen uneksia exästä. Mikä tässä oli niin ihmeellistä, että et voi päästää irti ja alkaa katsoa maailmaa ympärilläsi?
Hei minäkin selvisin! Kaksikymmentä vuotta suhdetta, äkkiero. Puolitoista vuotta meni syvissä vesissä. Sit vaan huomasi yhtäkkiä, että ei enää mene pitkin maata, vaan on intoa ja iloa tehdä jotain. En osaa sanoa mitään mikä auttaa.itse vedin terapiat, masennuslääkkeet ym, mutta luulen että ne oli vain apua hätään. Aika oli oikeasti se mikä auttoi.
Sulle tekisi hyvää purkaa tilannetta ihan ammattiauttajan kanssa. Ei ole normaalia enää tuollainen.
Oli exä mulle myös paras ystävä. Olin paljon exän mukana kun se oli ulkomailla töissä. Kavereita mulla on ollut jonkun verran mutta nekin on sitten loppujen lopuksi aina jättänyt yksin tai hylänneet kokonaan. Veljet ei välitä minusta vaan ovat mieluummin exän kavereita. Ne unet mitä näen on painajaisia exästä ja sen nykyisestä vaimosta. Tuntuu vaan ettei mulla ole mitään elämää enää enkä löydä tästä surusta tietä ulos...Kukaan ei halua auttaa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:34"]
Oli exä mulle myös paras ystävä. Olin paljon exän mukana kun se oli ulkomailla töissä. Kavereita mulla on ollut jonkun verran mutta nekin on sitten loppujen lopuksi aina jättänyt yksin tai hylänneet kokonaan. Veljet ei välitä minusta vaan ovat mieluummin exän kavereita. Ne unet mitä näen on painajaisia exästä ja sen nykyisestä vaimosta. Tuntuu vaan ettei mulla ole mitään elämää enää enkä löydä tästä surusta tietä ulos...Kukaan ei halua auttaa...
Ap
[/quote]
Lukemalla kommenttisi ymmärrät varmasti itsekin, että sinulla näyttäisi olevan aika vajavaiset sosiaaliset taidot sekä ilmeisesti taipumusta takertuvuuteen. Menettämisen pelko ikävä kyllä ajaa ihmiset usein pois.
Hei on normaalia. Suhteen loppumista on lupa surra, eikä vuosi ole pitkä aika 16 vuoden suhteen jälkeen. sinä olit vahvasti sitoutunut suhteeseen, ja identiteettisi rakentui sen varaan. Paska säkä kävi, kun mies sitten jättikin. Mutta ei toi ole mitään epänormaalia. Nyt rakennat itsellesi hiljalleen hyvän itsetunnon niin, että seuraavassa suhteessa osaat arvosta ensisijassa itseäsi.
Hae keskusteluapua, käy nettitreffeillä, lue sinkkukirjoja. Pääset toiseen mielentilaan. Tsemppiä sulle, olin itse samassa tilanteessa aiemmin. Nyt tuntuu kuin pahalta unelta, exän uusi suhde ei vaivaa, itsellä lupaava setti menossa ja itsetunto taas kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:34"]Oli exä mulle myös paras ystävä. Olin paljon exän mukana kun se oli ulkomailla töissä. Kavereita mulla on ollut jonkun verran mutta nekin on sitten loppujen lopuksi aina jättänyt yksin tai hylänneet kokonaan. Veljet ei välitä minusta vaan ovat mieluummin exän kavereita. Ne unet mitä näen on painajaisia exästä ja sen nykyisestä vaimosta. Tuntuu vaan ettei mulla ole mitään elämää enää enkä löydä tästä surusta tietä ulos...Kukaan ei halua auttaa...
Ap
[/quote]Tiedätkö itse minkälaista apua haluat? Älä ainakaan vello siellä itsesäälissä, se ei auta mitään.Ehkä puhuminen ammattiauttajan kans vois auttaa.Tuntuu ettet oo hyväksyny tapahtunutta.Sitä että miehes jätti kun löysi toisen.Ei sellasta kyllä ookkaan helppoa niellä mutta pakollista jos meinaa jaksaa eteenpäin.Toivon sulle voimia ja kaikkea hyvää
Olipa onni, että mun exä oli niin paska että olin vaan tyytyväinen, kun pääsin siitä eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:24"]Eli oikeastaan varsinainen ongelmasi ei ehkä ole parisuhteen puute vaan yksinäisyys noin muuten? Oliko mies ainoa ystäväsikin? Mitä ystävillesi tapahtui parisuhteesi aikana? Miten niin sinut jätettin ihan yksin?
Ei tuo enää kyllä ole ihan normaalia vuoden jälkeen uneksia exästä. Mikä tässä oli niin ihmeellistä, että et voi päästää irti ja alkaa katsoa maailmaa ympärilläsi?
[/quote]
Höpöhöpö
Jos ei itse ole koskaan eronnut pitkästä suhteesta ei todellakaan ymmärrä, miten se on raskas prosessi. Onkohan teillä kovinkaan paljon enemmän elinvuosia, kuin toisen parisuhteen kesto? Niin - ei sitä silloin ymmärrä. Ap toivut vielä, mutta se voi viedä 2-4 vuotta. Käy eroryhmässä
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:35"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:34"]
Oli exä mulle myös paras ystävä. Olin paljon exän mukana kun se oli ulkomailla töissä. Kavereita mulla on ollut jonkun verran mutta nekin on sitten loppujen lopuksi aina jättänyt yksin tai hylänneet kokonaan. Veljet ei välitä minusta vaan ovat mieluummin exän kavereita. Ne unet mitä näen on painajaisia exästä ja sen nykyisestä vaimosta. Tuntuu vaan ettei mulla ole mitään elämää enää enkä löydä tästä surusta tietä ulos...Kukaan ei halua auttaa...
Ap
[/quote]
Lukemalla kommenttisi ymmärrät varmasti itsekin, että sinulla näyttäisi olevan aika vajavaiset sosiaaliset taidot sekä ilmeisesti taipumusta takertuvuuteen. Menettämisen pelko ikävä kyllä ajaa ihmiset usein pois.
[/quote]
Sulla näyttää olevan taipumusta vittumaisuuteen. Miten kukaan kestää kaltaista itsekästä kakaraa?
Alue: Aihe vapaa
Tunteesi ovat luonnollisia, oikeita ja puhtaita. Miehesi teki sinua kohtaan pahasti väärin pettäessään ja hylätessään sinut. Jumalan Sana sanoo Jumalan vihaavan hylkäämistä. Hylätyt ihmiset ymmärtävät, misi! Ja että ne hylätyn tunteet ovat oikeutettuja tunteita, niillä on todellinen syy, ja se hylkäys sattuu ihan tolkuttoman mieettömsti, sairastuttavan voimakkaasti. Siksi Jumalan tahto on, ettei kukaan petä eikä hylkää puolisoaan, vaan on avoin ja rehellinen puolisolleen ja sitoutunut omaan puolisoonsa.
Anna oikeutus surullesi. Moni hylätty on kokenut, että ero on pahempi suru kuin puolison kuolema. Se on totta. Se surutyö on tehtävä. Sille on annettava se aika, minkä se vie, mutta kun se suru hiipuu, alkaa hylätylle uusi elämä. Hylätty on jollain tavoin enemmän Jumalan läheisyyden kohteena kuin hylkääjä, joka kääntää selkänsä Jumalalle, eikä kenenkään neuvoja kaipaa. Hylätty kaipaa rakkautta ja Jumala, Taivaallinen Isä, tarjoaa sitä! Hän on lähellä niitä, joila on särjetty sydän ja murtunut mieli. Hän lohduttaa, hoitaa ja parantaa. Tästä minä olen saanut lohdutuksen ja voiman jatkaa eteenpäin. En ole yksin, vaikka olenkin fyysisesti yksin. Tunnen Jumalan rakauden hoitavan minua!