Miksi riparista on vain hyviä kokemuksia

Itsellä se oli kyllä elämän parasta aikaa ja on vaikuttanut todella myönteisesti myös myöhemmissä elämänvaiheissa.

Omia kavereja ainakin kiroilutti ennen ja jälkeen riparin, kun piti sellaiselle mennä tuhlaamaan kaunista kesää. Luonnollisesti vittuilin jatkuvasti näille typerästä valinnastaan, sekin saattoi vaikuttaa. Mutta tyhmyydestä sakotetaan.

No ei oo kauniita muistoja.

Ei kukaan paluumatkalla kehtaa sanoa että paskaa oli...

Luin otsikon näin: "Mistä ripsarista on vain hyviä kokemuksia."

Mäkin olin vähän aikaa leirin jälkeen sitä mieltä että kiva oli, mutta aika pian alko tulla mieleen ne paskatkin asiat. Parasta oli Lapissa käyminen, huonointa kaikki muu. Niin ja saipahan rahaa

mulla hyviä muistoja, tuli uusia kavereita ja kokonaisuudessaan mahtava leiri. ja antoi myös ajattelemisen aihetta, vaikka en kovin uskonnollinen olekaan :)

Eipä mulla ainakaan 11vuotta sitten mikään kummonen ripari ollut. Jos olisin tiennyt että on tuollainen, en olisi käynyt.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:36"]

Mäkin olin vähän aikaa leirin jälkeen sitä mieltä että kiva oli, mutta aika pian alko tulla mieleen ne paskatkin asiat. Parasta oli Lapissa käyminen, huonointa kaikki muu. Niin ja saipahan rahaa

[/quote]

No mitähän paskoja asioita siellä nyt muka oli? Oikeasti nautit leiristä, mutta et kehtaa näköjään myöntää sitä edes itsellesi, kun siitä ei ole coolia tykätä. Kaikki kirkko-jutut on nyt niin out.

Mulla ei ole. Tai pappi, isoset jne. olivat tosi mukavia, mutta vika oli leiriläisissä. Monet olivat vihamielisiä koviksia, ja kaikki olivat muutenkin jakaantuneet omiin tiiviisiin porukoihinsa. Toinen kavereistani taas käyttäytyi tosi hankalasti koko leirin ajan (menkat maybe) ja hän riiteli kanssani jatkuvasti. Se pilasi kyllä kivasti tunnelmaa. Riparistani on nyt 8 vuotta, mutta aika ei oo kullannut muistoja :/ harmittaa että se kokemus meni pilalle, monilla on ollut ripareillaan tosi hauskaa.

Halveksittava yritys vaikuttaa herkässä iässä olevien nuorten ajatusmaailmaan ja elämänkatsomukseen.

KTK:n oman tutkimuksen perusteella suurin vaikutin nuorille tuohon osallistumiseen on sosiaalinen paine (kaverit, sukulaiset) joka tosin menettää voimaansa vuosi vuodelta. Uskonnolliset vaikuttimet ovat vähäiset...

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:45"]

Oikeasti nautit leiristä, mutta et kehtaa näköjään myöntää sitä edes itsellesi, kun siitä ei ole coolia tykätä. 

[/quote]

Tämä kuulostaa enemmän itsepetokselta sinulta kuin aiemmalta kirjoittajalta. Tai sitten annoit juuri väärän todistuksen lähimmäisesti, soo soo.

En pitänyt rippileiristä. Kävin sen 80-luvulla, joten en ole nykyteini, joka haluaa olla "cool". Kävin leirikoulun vanhempien käskystä. Itselleni olisi kelvannut myös sellainen missä käydään iltaisin tunneilla, mutta ei, ehdottomasti piti mennä leirille. En tiedä miksi.

En edes halunnut käydä riparia. Naimisiinmeno tms ei kuulunut tulevaisuudenhaaveisiini.

En tuntenut leiriltä ketään. Kun pääsin pois, olin taivaassa ja niin onnellinen. Mistä vanhemmat tietysti suuttuivat. Sanoin muistaakseni, että haluaisin suudella kotimme kynnystä kun pääsin pois. Hieman naurattaa kyllä jo nyt.

Jälkeenpäin vanhana viisaana näen, että ankea kokemus vahvisti minua. Kun jaksoin viikon kykkiä paikassa, jossa en olisi halunnut olla ja selvisin siitä hengissä, tuli tunne että selviän mistä vaan.

Miksi ihmeessä te laitatte lapsen jollekin Jeesushumputus leirille?!

Jätin kesken. Oli muuten paskaa.
T.15v

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:01"]Miksi ihmeessä te laitatte lapsen jollekin Jeesushumputus leirille?!
[/quote]

Tämä niin vitusti. Minut pakotettiin, mutta en suostunut nousemaan sängystä ylös ja äiti joutui ilmoittamaan että jätän riparin kesken. Kuvitelkaa tähän mielikuva, jossa minä pidän sängynlaidoista kiinni kaikilla voimillani ja äiti yrittää repiä ylös.
T.15v

Poikani on nyt isosena suunnilleen kymmenennellä leirillä. Hän pitää ripareita lähinnä nuorten viikon mittaisena ohjattuna kesänviettotapana, jossa sitä Jeesusta on aika vähän ja enemmänkin opetellaan olemaan ihmisiksi myös niille leiriläisille, jotka eivät ole ihan sitä, mitä itse on. Hän on kertonut manipuloivista teinipissiksistä, jotka yrittävät pilata kaikkien leirin ja hiljaisista hissukoista, joille on riittänyt, että istutaan hiljaa vierekkäin ja tuijotetaan nuotiota eikä yritetä pakolla "avautua". Enemmän siellä opetellaan ihmisyyttä kuin jeesustelua.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:01"]Miksi ihmeessä te laitatte lapsen jollekin Jeesushumputus leirille?!
[/quote]

Tämä niin vitusti. Minut pakotettiin, mutta en suostunut nousemaan sängystä ylös ja äiti joutui ilmoittamaan että jätän riparin kesken. Kuvitelkaa tähän mielikuva, jossa minä pidän sängynlaidoista kiinni kaikilla voimillani ja äiti yrittää repiä ylös.
T.15v
[/quote]
xD onneks mua ei pakotettu, ei tarvinnut mennä

Itselläni ei myöskään hyviä muistoja. Leiri oli ahdistava ja vetäjät olivat todella nyhveröitä ja puhuivat nuorille kuin lapsille. Muistan vieläkin sen yhden lyhyen oppitunnin seksistä ja siellä tuomittiin esiaviollisen seksin lisäksi homous. Leirillä oli myös outoja "leikkejä" joissa peloteltiin leiriläisiä. Jokailtaiset rukoushetket olivat todella väkisinväännettyjä ja epämukavia. Olin niin iloinen kun se oli ohi. En ikinä pakottaisi omia lapsiani riparille.

En ollut leirillä, olin "koulussa". Näki kavereita ja sai pitää hauskaa. Poikani on juuri leirillä, katsotaan mikä fiilis on ens viikolla.