Lue keskustelun säännöt.
Sielunkumppanuus: voiko tunne olla yksipuolinen?
14.05.2015 |
Välillä tapaan ihmisen, johon tunnen jonkinlaista voimakasta sielunkumppanuutta. En välttämättä tapaa ihmistä koskaan enää, mutta ihminen jättää jonkilaisen jäljen minuun.
Onkohan tunne yleensä vastavuoroinen vai voikohan se olla myös yksipuolista? Huomaako toinen vetovoiman siinä välillä?
Tunnen hierojaani kohtaan tällaista sielunkumppanuutta ja pohdin, että onkohan tämä vain minun kokemukseni, kun tiedän että hierojiin, fysioterapeutteihin jne. asiakkaat voivat helposti ihastua. Nyt ei ole kyse kuitenkaan ihastuksesta.
Kommentit (4)
No voi varmaankin, sillä itsekin olen tuntenut sellaista tunnetta joitakin tuttujani kohtaan, jotka eivät VARMASTI ole tunteneet sitä minua kohtaan. Johtuu ehkä siitä että puhuvat asioistaan eri lailla ja toiset avautuvat helpommin kuin toiset. Muistan tällaisen sielunkumppanuustunteen monia vuosia sitten ollessani yläasteella. Olimme vähän aikaa hyviä kavereita, sitten erkanimme ja lopulta, hyvä jos edes moikattiin. Vielä edelleenkin, kun tätä tyttöä näen / törmään sosiaalisessa mediassa, se tunne tulee edelleen. Joskus mietinkin, että ehkä ystävyytemme loppui, koska en osannut suhtautua tuohon tunteeseen, ehkä tunnistin hänestä liikaa itseni jonka vuoksi menin hämilleni enkä osannut pitää ystävyyttämme kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin lähinnä sitä, että olen tulkitsevinani hierojan katseesta ja puheista/puheenaiheista hyvin vahvan yhteyden ajatustemme välillä. Voinko jotenkin tulkita väärin toista ihmistä? Pidän itseäni hyvänä ihmistuntijana ja aistin mielestäni herkästi toisten tunteita. Silti nyt jotenkin aloin pohtimaan, kuinka paljon on totta tai sitä mitä haluaisin olevan totta ja mikä on omaa kuvitelmaa tai halua.
Jos pääsisit itse vuorostasi esim. hieromaan hierojaasi, niin kuva voisi vähän kirkastua. Tai jos tapaisitte muussa yhteydessä.
Voi olla.